Monessa blogissa on kiertänyt kiva haaste, jonka päätin napata käsittelyyn. Jonkinlaista menneen vuoden tilinpäätöstä olen toki blogissani haasteen muodossa työstänyt jo aiemminkin (Kaksitoista kuvaa puutarhavuodesta 2016), mutta aina voi asioita katsella eri näkökulmista.
 |
| Ylävasemmalta: Charlettenburgin linna, Gärten der Welt/kiinalainen puutarha, Sansucci, Cecilienhof |
Mitä unelmia toteutit 2016?
Matkustaminen ei suinkaan kuulunut päällimmäisiin kesäunelmiini. Matkustaminen on enemmänkin jossain taustalla sykkivä toive ja ajatus, kuinka kivaa olisi lähteä katsomaan vieraita maisemia ja päästä tutustumaan uusiin kulttuureihin. Minulla on ollut onni ja mahdollisuus matkustella ihan mukavasti nuorena ja myös silloin, kun elimme lapsiperheen elämää. Matkalle pääsy ei siis kaikenaikaa keiku ykköstoiveena. Kieltämättä jokainen lukemani matkapostaus herättää innostuksen nähdä ja kokea uusia paikkoja.
Sattumoisin elokuussa tuli tilaisuus päästä reissuun. Olimme Pojan kanssa viiden päivän reissulla Berliinissä. Pojalla oli oma aikataulunsa ja sain viihdyttää itseäni mielin määrin seikkailemalla ympäri Berliiniä, jossa en ole aiemmin käynyt. Enpä ole koskaan aiemmin kiertänyt niin monta upeaa puutarhaa yhtä lyhyessä ajassa. Koska aikaa oli vähän, se oli käytettävä tehokkaasti. Yli +35 asteen helteestä huolimatta lähdin joka aamu innokkaana kohti uusia puutarhoja ja seikkailuja. Huh, vieläkin tulee hiki muutamia pitkiä kävelyreissuja ajatellessa.
 |
| Lilja Sweet Surrender |
Mitä opit?
Opinko mitään? Toivottavasti jotain sentään, sillä eikös tämä elämä ole loputonta opettelemista. Ehkä opin myös hivenen enemmän kärsivällisyyttä ja oman kriittisyyteni löyhentämistä. Tuskin tulemme koskaan valmiiksi, joten opetteleminen saa jatkua tänäkin vuonna.
Mitä murehdit?
Keväällä ja alkukesällä murehdin ankaran talven tuottamia mahdollisia vaurioita. Kuljin pitkin puutarhaa rapsuttamassa multaa ja vahtimassa, mitä mistäkin tulee ja milloin. Malttamattomana olin jo heittämässä hyvästejä kärhöille, joillekin ruusuille, syyshortensioille ja monille muillekin kasveille. Itse asiassa menetykset olivat luultua pienemmät. Menetin vain muutaman kärhön ja ruusun. Talvesta selvinneet kärhöt nousivat hitaasti, mutta kukkivatkin sitten enemmän, kuin aiempina kesinä. Myös hortensiat heräsivät ehkä normaalia hitaammin ja etenkin Vanille Fraise vaisuna ja vähemmän kukkivana. Vaan nousivatpa kuitenkin.
Kesällä murehdin sateita, joita tuli usein ja kun satoi, satoikin sitten todella rankasti. Kesä oli kuitenkin tasaisen lämmin ja näin jälkikäteen kaatosateetkin ovat jo unohtuneet. Murehdin myös kotiloita, joita näyttää olevan vuosi vuodelta enemmän. Kevättalvesta uutisoitiin, että rankka talvi olisi koitunut tuhoksi nilviäisille. Ei koitunut ainakaan meidän pihamaalla. Kotilo-ongelma on ilmeisesti tullut jäädäkseen ja se on niitä asioita, joiden kanssa täytyy vain opetella elämään.
 |
| Ylävasemmalta: Ruusuretki Päivölään, Loviisan avoimet pihat, Turku, Avoimet puutarhat/Magnolia-puisto |
Mistä nautit?
Ylipäätään kevät ja kesä ovat vuoden parasta aikaa. Nykyisin usein myös syksy, joka viime vuonna jatkui lämpimänä ja valoisana todella pitkään. Heti, kun maa alkaa sulamaan ja aurinko lämmittämään, elämä siirtyy yhä enemmän ulos ja pihamaalle. Keksin kyllä tekemistä puutarhassa niin paljon, että siinä on ajankulua loputtomiin. Eikä puutarhassa ja pihalla tarvitse välttämättä mitään konkreettista tehdä. Nautin aivan tavattomasti kiertelystä ja katselemisesta. Joskus sovittuihin tapaamisiin tulee äkkilähtö, kun unohdun pihareitilläni tutkimaan kasvien nuppuja ja mullasta työntyviä versoja.
Viime kesänä nautin erityisesti monista mukavista retkistä, jotka suuntautuivat Haagan Rhodopuistoon, Raumalle puutarhabloggaajien tapaamiseen, Loviisan Avoimet puutarhat -tapahtumaan, kesäpäiväretki Turkuun ja elokuiseen Avoimet puutarhat -tapahtumaan Lohjalle.
 |
| Ylävasemmalta: valk. riippabegonia, päivänlilja Agnes elpers, omena Huvitus, lumikärhö |
Nautin myös kahvihetkistä Ukkokullan kesän aikana valmiiksi rakentamassa pergolassa, jonka katon reunassa valkoinen riippabegonia kukki upeasti. Nautin Päivölän Ruusuretkellä hankkimanii Agnes elpers -päivänliljan sametinpunaisesta kukinnasta. Nautin elokuisen runsaasta omenasadosta ja nautinpa myös pitkään ja hartaasti kukkineesta lumikärhöstä, jonka alkukesästä ostin sen enempää asiaa miettimättä. Monia pieniä nautintoja, jotka yhäkin nostattavat hyvän mielen tunteita. Monia oli sellaisiakin ihania hetkiä, joita en nyt osaa ja muista edes mainita, mutta jotka varmasti taas heräävät henkiin, kun vastaan tulevat.
 |
| Näkymä alapihan kulmasta kohti Kriikunapolkua |
Mitä haaveita on mielessäsi vuodelle 2017?
Hmmm, haaveita? Ei oikeastaan mitään erityisiä haaveita, eikä edes isoja suunnitelmia tulevalle vuodelle tai kesälle. Toki päässä vilisee monenlaisia ajatuksia, mutta mikään niistä ei maailmaa kaada, vaikka siirtyisivät seuraavaan vuoteen tai jäisivät kokonaan toteutumatta. Perfektionistina ja listaihmisenä tuntuu oikeastaan aika vapauttavalta mennä eteenpäin ilman tarkkaan viitoitettuja suunnitelmia. Parhaiksi ja tuotteliaimmiksi ovat osoittautuneet ne päivät, kun aamulla on noussut sängystä pää tyhjänä ja antanut vain mennä. Impulsiivisuus ei välttämättä ole pahasta.
Kunpa tulisi lämmin kesä, ei liian kuiva eikä liian märkä. Kunpa vanhusten terveys ei romahtaisi niin paljon, että heidän hoitamisensa nielisi kaiken aikani. Kunpa maailma pysyisi radallaan ja ihmiset säilyttäisivät harkintakykynsä. Onhan sitä haavetta siinäkin.
