Pikavisiitti pihalle

Clematis 'Princess Diana', Texensis-Ryhmä - Tarhalyhtykärhö

Viikko on ollut täynnä ohjelmaa, enkä ole ehtinyt pihalla pahemmin edes pyörähtää. Eipä siihen ole ollut muutenkaan tilaisuutta, kun vettä tulee taivaalta usein ja lujaa. Tiistai oli poikkeuksellisesti sateeton päivä ja silloin ryntäsin leikkaamaan nurmikon. Toinen lyhyt pikavisiitti tapahtui perjantai-iltapäivällä, kun yllättäen aurinko pilkisti pilvien lomasta.

Suuntasin tutkimaan kärhöjen tilannetta. Tarhalyhtykärhö on innostunut tekemään uusia nuppuja. Yksi niistä oli taas avautunut ja pari-kolme pullistelee lupaavasti. Loppukesän kukkijoille on aina tilaa.

Clematis Princess Kate (Zoprika, Clematis Texensis-Ryhmä) - Tarhalyhtykärhö

Toinen prinsessa eli Kate kukkii runsaana etupihalla. Työlistalla on lecasoran laittaminen muutamien kärhöjen tyvelle. Se kelvannee soran tai karkean hiekan korvaajaksi, kun sitä sattuu olemaan säkillinen varastossa. Karkeampi aines estää lakastumistautia ja pitää herkän kärhön juureniskan kuivempana.

Clematis Viticella-ryhmä 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Madame Julia Correvonin ensimmäiset kukat olivat huonokuntoisia. Syynä saattaa olla kevään kylmyys ja/tai kuivuus. Vähitellen nupuista on kehkeytynyt ehjiä ja kauniita kukkia. Tämän madamen ostin pikkuisena rimpulana ja siltä meni aikaa kotiutumiseen. Elän toivossa, että saan tästä vielä runsaan ja rehevän kärhön.

Alkukesästä ei pahemmin tarvinnut itseään ruohonleikkuulla rasittaa. Kuivuuden vuoksi kerta kahdessa viikossa riitti. Nyt ylenmääräinen kosteus ja mukava lämpö on kiihdyttänyt nurmikon kasvun uusiin ulottuvuuksiin. Leikkasin nurmikon tiistaina. Eilen perjantaina totesin uuden leikkauskierroksen olevan tarpeen. Samalla saisin tuulen ja sateen alas tuomia puunlehtiä pilkotuksi ravinteeksi. 

Hyvin nurmikko pärjää pitkänäkin, eikä sitä kukaan sateella ole katselemassa. Mieluummin pidän nurmikon aika lyhyenä, koska leikattuna se ryhdistää ja siistii yleisilmettä. En sitten enää illalla alkanut leikkuria pörisyttämään, vaan suunnittelin tehtävän lauantaiksi. Pieleen meni suunnitelma. Lauantaina vettä roiskii taivaalta. Sama ilmiö jatkuu seuraavinakin päivinä, joten kenties joudun nurmikkoni viikatteella siistimään.

"Kasvaa kuin sieniä sateella" -sanonta toteutuu nyt konkreettisesti. Monenlaisia mollukoita on kukkapenkeissä ja nurmikolla. Kuvan keskittymä löytyy alapihan aidan toiselta puolelta. 

 

 
Naapurin Marit kävi kysymässä, kelpaako pussillinen hänen keskimmäisen poikansa keräämiä sieniä. Ilman muuta kelpaa. Olivat kuulemma putsaamattomia, mutta eipä noista paljon roskia tullut. En vielä ole päättänyt, mitä herkkua näistä sienistä valmistan. Risottoa, muhennosta? Aarteita tällaisia tuliaisia tuovat naapurit, eikö vain!

 

Ilmatieteenlaitoksen tilastoissa sadekäyrät näyttävät aika maltillisilta. 0.5 mm ja sitä pienemmät sademäärät eivät näy tässä kuvassa ollenkaan. Viime maanantain pylväs on komeaa katsottavaa: 53.5 mm. Ei ihme, että pääkaupunkiseudulla palolaitokset olivat kiireisiä joutuessaan ratkomaan ylikuormittuneiden hulevesijärjestelmien aiheuttamia ongelmia.

Kasvihuoneen kausi on kääntynyt loppusuoralla. Kurkut eivät enää tehneet uusia kukkia, eikä siten kurkkujakaan tullut. Kyllä niitä syötiinkin välillä ihan urakalla. Ja jaettiin muille. Tomaattisato on ollut kiitettävän runsas. Raakileita on yhä paljon. Kypsyminen on selvästi hidastunut, vaikka lämpötila huitelee pilvisinäkin päivinä +18 asteessa. Tomaatit kaipaavat varmaan aurinkoa. 

Somen puutarharyhmissä monet ovat keränneet raakileet sisälle kypsymään. Annan omieni vielä jatkaa eloa kasvarissa. Jospa niitä aurinkoisiakin päiviä tulisi kiihdyttämään tomaattien kypsymistä.

Monet säilövät vihreitä tomaatteja lisukkeeksi. Tomaatti sisältää glykoalkaloideja (samoja lievästi myrkyllisiä aineita kuin vihreissä perunoissa). Glygoalkaloidit haihtuvat tomaatin kypsyessä. Raakojen tomaattien syömistä ei suositella edes ruoaksi valmistettuna. Olemassa on tomaatteja, joiden väri kypsänäkin on vihreä, eivätkä ne sisällä gkykoalkaloideja.

Perjantaina keräsin tuoksuherneistä palkoja irroittaakseni niistä siemeniä. Jonkun verran olen siemeniä kerännyt niistä jo aiemmin. Osa paloista on jo kuivunut ruskeiksi. Ilta-auringon valoa vasten saattoi myös todeta, etteivät kaikki siemenet ole vielä kypsiä ja palkokin on useissa edelleen täysin vihreä.

Tuoksuherneissä on vielä jokin verran kukkia, mutta selvästi se on hiipumaan päin. Ehkä eivät tykkää jatkuvista sateista nekään.

Rikkaruohot irtoavat litimärästä maasta helposti. Kolmesta pienikokoisesta voikukasta kaksi sain nyhdettyä kokonaisina juurineen. Kolmannesta (kuvassa etummaisena) pieni pala juurta jäi maahan. Sieltähän se taas kasvaa. Kunnon rikkaruohokierros on edessä, kunhan sää ja aika sen sallii. Nyt tulee nyhtäistyä rikka sieltä toinen täältä ohi kulkiessa. Sen näköiset ovat kädetkin, kun vaikkapa postilaatikolta pääsee takaisin sisälle.

Valkoailakki (Silene latifolia ssp. alba) ?

Tällainen kasvi löytyi etupihan Bermudasta, syysleimujen välistä. Olisiko kyseessä valkoailakki (Silene latifolia ssp. alba)? Alapihalla kasvaa merikohokkia (Silene uniflora), jonka olen taimena ostanut ja istuttanut. Etenkin kukka on hyvin samanlainen. Loppukesän kosteudessa merikohokki on selvästi viihtynyt kasvattaen matalahkon puskan, josta nousee kivasti valkoisia kukkia.

Wikipedian mukaan Suomessa merikohokkia tavataan Pohjanlahden rannikkoalueella ja läntisen Suomenlahden rannikolla. Suomessa se on alkuperäislaji.

Austin-ruusu Carolyn Knight

Joihinkin kasveihin olisi syytä asentaa nuppuhälytysjärjestelmä, jotta kukkien avautumisen ehtisi nähdä. Elokuun puolivälissä istuttamani Austin-ruusu Carolyn Knightin ensimmäisen kukan missasin, kun en älynnyt nuppua käydä aktiivisesti vahtimassa. Nyt tässä ruusussa on useita uusia nuppuja, joista yhdessä väriä pilkistää. Myös Lady of Shalottissa on uusia nuppuja. On siis useampi syy kipaista pikkupuutarhan Kriikunapenkin äärelle.

Geranium x cantabrigiense - Peittokurjenpolvi

Alkukesän kuivuudessa voivottelin etenkin etupihan Bermudan nääntyviä kasveja. Silloin huomasin, että kurjenpolvet näyttävät pärjäävän muita paremmin sateettomuudessa. Nyt, kun vettä on saatu yli omien tarpeiden, kurjenpolvet senkun pörhistyvät. Eivät siis pahastu vesisateistakaan. 

Peittokurjenpolvi pullistelee joka suuntaan. Otin siitä kuukausi sitten jakopaloja muualle istutettavaksi, lisääkin voisin ottaa. Paras tarkkailla omassa puutarhassa sään ääritilanteissa pärjääviä kasveja ja suosia niitä.

Sedum 'Herbstfreude' - Komeamaksaruoho

Komeamaksaruohojen kukat ovat olleet avoinna jo pitkään joissakin paikoissa. Osa niistä taasen vasta aloittelee. Pikkupuutarhan Kriikunapenkin Herbstfreude suorastaan räjäytti kasvunsa uusiin ulottuvuuksiin kriikunan kaatamisen jälkeen. Saatan jakaa kasvuston, mutta se jääköön ensi vuoteen.

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko

Vaikkei vielä paljain silmin voi nähdä
että on syksy, jokin tuulen äänessä saa
minut värähtämään. 

 Tervetuloa syyskuuhun.