tiistai 28. huhtikuuta 2020

Rumia ankanpoikasiako?

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu

Lumenvalkoisten joutsenten poikaset ovat lapsuusvaiheessaan harmaita ja kuulussa sadussakin rumiksi ankanpoikasiksi nimettyjä. Samanlaista muuttumisleikkiä rumasta ankanpoikasesta uljaaksi joutseneksi voi seurata omassa puutarhassa, kun kaikki kasvit heräävät uuteen kasvukauteen kuka millaisessakin asussa.

Erythronium Pagoda - Koiranhammas

Koiranhammas on saanut nimensä mukulan muodosta. Se kuulemma muistuttaa koiranhammasta, mikä on jäänyt minulta huomaamatta. Lehdet sillä ovat hauskasti laikukkaat ja poimureunaiset. Ehkä kasvi on ollut niin täpinöissään keväästä, että se on puskenut innosta täristen lehtensä mullasta ilmoille. Näitä kavereita täytyy muistaa vahtia, että näkee niiden keltaiset, turbaanimalliset kukat parhaimmillaan.

Hyacinthus

Hyasintit ovat niinikään hauskoja työntäessään muhkeaa nuppurykelmäänsä yhä ylöspäin. Ensimmäisenä keväänä niissä on voimaa ja pyöreyttä. Seuraavina kukka tuppaa olemaan pienikokoisempi.


Jouluiksi ostetut hyasintit olen laittanut kevään tullen maahan. Kuvan pari yksilöä ovat nousseet jo useampana keväänä. Niitä pitää osata käydä katsomassa, sillä mittaa kukkavarsilla ei paljoa ole ja kovin on hapsuinen heidän olomuotonsa. Nämä ovat jotenkin kovin sympaattisia jaksaessaan vuosi toisensa jälkeen nousta minua tervehtimään.

Narcissus Barrett Browning

Narsissien kanssa minulla ei ole ollut erityisen hyvää tuuria. Joitakin ihan tavanomaisia nousee vuodesta toiseen, mutta vähänkin erikoiset näyttävät vähitellen katoavan. Saaripalstan Sailan narsissipostauksia on aina ilo käydä lukemassa, sillä hänellä lienee viherpeukalon lisäksi narsissinimetön.

Kaikki tetet tuijottavat naapurin suuntaan

Tetenarsissien kanssa olen pärjännyt erikoisuuksia paremmin. Joka kevät tyrkkään ruukkuasetelmiin ostamani tetet multaan, kun ne ovat aikansa ilahduttaneet kauniilla kukinnallaan. Joskus olen saanut tetejä myös anopilta ja saman kohtalon kokevat nekin. Tänä keväänä tetet ovat nousseet erityisen runsaina ryppäinä. Kovin isoiksi ne eivät maassa kasva, mutta niiden keltainen väri näkyy hyvin muuten vielä matalassa ja osittain ruskeassa maisemassa. 

Suosittelen kaikkia laittamaan omat tetensä multaan. Parhaiten olen onnistunut niiden suhteen, jotka istutan maahan samantien kaivamisen mahdollistuessa. Syysistukseen jätetyt tuppaavat kuivumaan.

Mahonia

Mahonia ei ole laittanut lainkaan pahakseen leutoa talvea ja lumettomuutta. Tänä keväänä en suojannut ikivihreitä laisinkaan, sillä maa on ollut kaiken aikaa sula ja kasvien juuret ovat saaneet juotavaa kevätauringon myötä. Normaalistihan maa on umpijäässä siinä vaiheessa, kun kevätaurinko alkaa porotuksellaan herätellä ikivihreitä. Silloin ne tarvitsevat varjostusta.

Tappotalvena 2015/2016 mahoniani kärsivät melkoisesti ja luulin ne jo menettäväni. Blogiystäviltä saatujen ohjeiden mukaisesti leikkasin kuolleet osuudet pois ja niin vain mahoniat virkosivat. Nyt niissä on runsaasti nuppuja kukintaa lupaamassa.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Kolmilehdellä on hurja kiire kasvaa ja kukkia. Vasta muutama päivä sitten huomasin sen nousseen ja nyt jo nuputkin ovat ilmestyneet. Hänelle pitäisi antaa soittokello hyppysiin, jota kilkuttamalla kutsuisi minut kukan avautumista katsomaan. Ettei vaan näy niin, kuin joskus on tapahtunut, kukka jää kokonaan näkemättä.

Ligularia dentate - Kallionauhus

Kallionauhuksen auki kääriytyviä lehtiä ei voi oikein kauniiksi sanoa. Myrkynvihreitä dinosauruksiahan nuo ovat. Itse asiassa kallionauhus on mielestäni vähän ristiriitainen kasvi, josta en tiedä tykkäänkö vaiko en. Se on kotiloiden suurta herkkua, mutta epäilen, etteivät kotilot paljon vähene, vaikka kallionauhuksen hävittäisinkin. Loppukesästä avautuvat keltaiset kukat ovat perhosten suosikkeja ja siinä riittää syytä antaa kallionauhuksen kukkia paikallaan. 

Scilla bifolia - Pikkusinililja

Kas kummaa, kun en ole aiemmin pikkusinililjoja puutarhaani istuttanut. Viime syksynä hankin niitä OmaPiha-lehden tilaajalahjana. Kyllä kannatti, ehdottomasti. Nämä pikkuiset kasvit ovat niin sieviä, että niiden ääreen kannattaa kerran jos toisenkin polvistua ihastelemaan. Etenkin nuppuvana on kaunis sini-lila-punan läikehtiessä pienissä palleroissa. Tämän pienen sipulikukan merkitsen jo valmiiksi syksyn hankintalistalle.

Prunus Accolade - Kirsikka 'Kevätsuudelma'

Vuoden 2016 äitienpäiväkukkani, kirsikka Kevätsuudelma on istutuskeväänsä jälkeen kukkinut todella vaatimattomasti. Neljä-viisi kukkaa ja siinä se on sitten ollut. Nyt nuppuja näyttäisi olevan enemmän. Ehkä minun pitää istahtaa tuolille pienen puun ääreen, jotta kukinta ei missään nimessä jäisi näkemättä. 

Chionodoxa lucillae - Isokevättähti 'Alba'
 
Ihmeteltävää nousee mullasta päivittäin. Puutarhurin ruuhkaviikot ovat siis alkaneet. Ei riitä yksi kierros päivässä, vaan tarkistusreissuja tulee tehtyä aamuin illoin ja jokunen siinä välissäkin. Yhtään ei haittaa, vaikka välillä joutuu vähän tuumailemaan, mitä on tullut tähänkin istutettua. Sieltä ne tiedot taas pulpahtavat muistin syövereistä. Joskus hitaammin, kuin itse kasvit. Juhannukseen mennessä viimeistään olen jo jotakuinkin kartalla. Luulisin.


Sanoitko, että kaikki on jo koettu?
Katso kevättä.
Se osoittaa sinulle, miten väärässä olet.

- Anna-Mari Kaskinen -