Keväisiä unia ja muuta hölmöilyä

Hammaskolosärky alkaa vähitellen laantua. Sen sijaan poski on edelleen turvoksissa ja vedetyn hampaan kohdalle poskeen on hiljakseen muodostunut mojova mustelma. Tässähän voisi vitsailla, että uudenvuoden elo meni nujakoinnin puolelle. Tänään jo naurattaa edellispäiväiset ja eiliset hölmöilyt ja rohkenen niistä muillekin kertoa. Kun keskiviikkona vihdoin pääsin hammaslääkärireissulta kotiin, nappasin heti buranan helpottaakseni tykyttävää kipua ja särkyä. Siinä hötäkässä tulin niellyksi myös hampaankoloon työnnetyn verisen tupon. Tuppo ei ihan pieni ollut, jonka vuoksi ihmettelin, miksi särkylääkkeen nieleminen oli niin työlästä. No, selvisihän se, kun totesin hammaskolon tyhjäksi. Yökkäilkää vaan, ei se minustakaan kivalta tuntunut, mutta minkäs omalle hosumiselleen mahtaa.

Kun tässä tunnustusten linjalle lähdettiin, niin kerron myös syyn siihen, miksi edellinen yö meni hammaskolosärystä kärsiessä. Kävinhän sentään kahdesti hakemassa särkylääkettä, joka ei sitten tehonnut millään. No, aamun tullen sekin ongelma selvisi. Olin nimittäin yön pimeydessä ottanut pillerin väärästä rasiasta eli antibioottinappulan. Ja vielä kahdesti. Kyllä tunsin itseni hölmöksi ja vielä erityisen emähölmöksi, kun olin ehtinyt muille marmattaa särkylääkkeiden tehottomuutta.

Viime yönä näin sitten unta siemenluetteloista. Yritin soittaa ja laittaa sähköpostia Korpikangas-Siemenelle ja Exotic Gardeniin ym. paikkoihin saadakseni tuoreet siemenluettelot, mutta kukaan ei vastannut ja aloin jo huolestua jääväni kokonaan ilman noita elintärkeitä luetteloita. Kovin unessa ihmettelin, mihin puutarhayritykset ovat osoitetietoni hukanneet, kun joudun joka vuosi erikseen uudet luettelot tilaamaan. Olisiko tässä jonkinlainen siemenstressi kehitteillä? Tammikuun alussa.

Päivä on ollut harmaatakin harmaampi. Aamulla keittiön mittarissa oli vajaa yksi pakkasaste (siis ikkunan ulkopuolella luonnollisesti), mutta vähitellen lämpöasteet ovat nousseet plussan puolelle. Käydessäni kävellen kylillä, satoi harmaus hienoina pisaroina kasvoille ja vaatteille. Mutta liukasta ei ollut, mikä myönteisenä asiana mainittakoon. Ei tarvinnut pelätä liukastumista ja pahin loskakin on jo ehtinyt teiltä sulaa ja valua sivummalle. Mihinkään ei tämä märkyys enää imeydy, koska vettä tuntuu olevan ja entuudestaan kaikki paikat täynnä. Saapa nähdä, miten kaikki kasvit selviytyvät tästä ylenmääräisestä kosteudesta.

Tänään lähti sitten joulukuusi kellariin. Ja kaikki joululiinat ja jouluverhotkin vaihdoin vähemmän punaisiin. Nyt joulusta muistuttaa täällä sisällä ainoastaan joulukukat, mutta ulkona on sentään vielä jouluvalot ja saavat vähän aikaa ollakin. Ellen nyt sitten saa tämänpäiväisen kaltaista siivousspurttia. Lupaan olla saamatta, koska ulkona valot piristävät ja tuovat eloa muuten niin harmaaseen maisemaan. Kävin jopa auringon laskeutumisen jälkeen sytyttämässä taas kynttilöitä ulkolyhtyihin. 

Torstaina kävin siivoamassa vanhempieni luona ja kipaisin heidän kanssaan myös kaupassa. Roolini kauppamuulina on alkanut kovasti kaivata sellaista perässä vedettävää kauppakassia. Vaikka kaksi vanhaa ihmistä ei kovin suuria määriä ruokatarpeita kaupasta tapaa ostaakaan, painaa se kauppakassi meikäläisen kipeissä käsissä ihan tarpeeksi. Joillekin perässä vedettävä kauppakassi merkitsee selkeää siirtymistä vanhuuden porteille, mutta minulle siitä on tullut pelkästään käytännöllisyyskysymys. Jos joku asia helpottaa elämää, niin miksi siitä tehdä identiteettiongelma itselleen. Tiedän kyllä, mistä sellaisen kauppakassin kätevästi voisi ostaa, mutta olen päättänyt pysyä mahdollisimman kaukana kaikista aletavaraa myyvistä kaupoista, jotta en sortuisi monenlaisiin turhuuksiin. Vaatekaapissa on aivan riittävästi vaatteita. Juuri nyt en aivan varmasti ole mitään erityistä vailla, mutta auta armias, jos menen johonkin kauppaan, niitä tarpeita alkaa työntyä vaaterekkien väleistä ja hyllyjen hämystä. Jos ihminen - tässä tapauksessa minä - ei pysty vastustamaan kiusauksia, on paras pysyä poissa kiusausten ääreltä.

Kuten kuvista saattaa havaita, värisävyt ulkosalla ovat kortilla. Vaikka meneillään on ihan sydäntalvi, on ulkona kuitenkin aavistus keväästä. Toissapäivänä aurinko hetken pilkahti ja eikös jossain talitintti virittänyt titityynsä. Viereisen talon räystäältä tipahteli vettä ja hiekka kenkieni alla ratisi asfaltilla, joten kyllä tuli keväinen tunnelma. 

Vaikka kevättä kovasti odotan ja kaipaan, toivoisin silti tähän väliin hiukan lisää valkeaa lunta ja pieniä pakkasia. Vielä ei ole kevään aika ja suomalainen luonto tarvitsee talvensa. Kyllä kunnon talven jälkeen keväästä nauttii kaksin verroin enemmän.