torstai 31. maaliskuuta 2016

Kyllä meitä nyt hellitään


Voisiko upeampia kevätpäiviä ollakaan, kuin mitä tämä viikko on meille tarjonnut. Aurinkoa, lämpöä ja lintujen sirkutusta. Vaikka ei alkuillasta olisi ulos mitään asiaa, sinne kannattaa mennä ihan vain kuuntelemaan mustarastaan laulua. Siihen en vain kyllästy, en laisinkaan.

Esikkohan se sieltä kurkistaa

Tänään oli mahdollisuus käyttää aikaa omiin hommiin ja mikäpä muu meikäläiselle tärkeämpää olisi, kuin aika pihamaalla. Alapihalla lunta on vielä riittämiin ja kyllä sitä riittää vielä yläpihallakin. Mutta niin vauhdilla auringossa tänäänkin lumi suli, että ihan korvissa suhisi.

Unikko ottaa esikosta mallia

Yläpihan käytävät alkavat olla sulina, joten haravoin hiekkapinnat talven roskista. Siellä täällä istutusalueillakin on jo paljasta maata ja paikoin jopa sulavesistä kuivaa. Hirvittävä houkutus kävi haravan varressa hiukan rapsuttaa kukkapenkkejäkin, mutta sain itseni pysymään kurissa. Antaa nyt penkkien olla rauhassa ja kunhan maa vielä vähän sulaa ja lämpenee, nakkaan päälle multaa. Ihan tavallista multaa, jolle viime keväänä kaupat keksivät nimeksi katemullan. Minä olen sitä vain mullaksi nimittänyt ja keinon siinä mielessä hyväksi todennut, että sillä saa sopivasti maatuvat lehdet peittoon ja penkit siisteiksi. Kunnes viherrys valtaa alaa.

Kevätkaihonkukka on oitis pirteänä

Lintulautojen alustoille näytin hiukan haravaa, sillä maahan pudonneet siemenet eivät ole niitä kauneimpia näkyjä. Vein jo suurimman osan siemenautomaateista kokonaan pois odottamaan puhdistusta ja kesävarastoon laittamista.


Alapihan ruusupöheiköstä leikkasin hansaruusut tapille. Ne ovat kasvaneet korkeiksi ja alhaalta lähes lehdettömiksi. Enpä ole niitä moneen vuoteen leikannutkaan. Tuet oli pakko jättää paikolleen, sillä ne olivat jäätyneet maahan kiinni. Kunhan lumi sulaa ja maa kuivahtaa, yritän kitkeä kaikkialle leviävää pikkutalviota ruusujen alustoilta pois. Ei hansaruusu siitä ole pahemmin närkästynyt, mutta pikkutalvio vyöryy sieltä raparperien kimppuun.


Kotiloitakin jo löytyi. Useimmissa ei enää ollut asukasta sisällä, mutta asuttujakin löytyi. Jos näin lämpimät säät jatkuvat, täytyy muistaa kaivaa Ferramolit esiin. Luin viime vuonna jostain, että Ferramolia kannattaa ryhtyä käyttämään heti ensimmäisten kotiloiden löytyessä. Näin niiden leviämiseen pääsee tarttumaan heti alkuunsa.


Löytyihän niitä piippojakin jokunen. Muiden blogien upeita piippopostauksia lukiessani olen harmitellut, kuinka en ole hyödyntänyt riittävästi kevään ensimmäisiä sulapaikkoja istuttamalla niihin pikkusipuleita. Lumikellojakin puutarhassani on, mutta paikassa, josta lumi sulaa ties koska. Vahingosta viisastuneena olen pyörinyt ympäri tonttia kuvaamassa paikkoja, joista maa paljastuu ensimmäisenä. Useimmiten ne ovat paikkoja, joihin ei isoja sipuleita voi edes istuttaa. Niihin siis runsain mitoin pikkusipuleita syksyllä.

Yhdessä jouluruusussa on jo nuppu.


Eilen kaivoin esiin syksyisen sipuli-istutuskarttani ajatuksella, että nyt tiedän helpommin, mitä mistäkin nousee. Enpä vain tullut ajatelleeksi, että toki siihen karttaan täytyy ympätä myös muiden vuosien sipulisijoitukset. Tämän puutteen oivalsin heti talon päädyssä rhodojen edestä nousevia piippoja ihmetellessäni. En nimittäin viime syksynä istuttanut kyseiseen paikkaan ainuttakaan sipulia. Edellisenä kylläkin.


Juuso oli päivän kanssani pihamaalla. Aikansa se ihmetteli haravaa ja kottikärryjä ja totesi sitten, ettei tuosta mammasta nyt ole minulle seuraksi. Niinpä se kävi terassin ovimatolle päiväunille nautiskelemaan auringon lämmöstä. Vain hieman nousevasta hännänpäästä huomaa, että kyllä se mamman kameratähtäilyt huomasi. Ei vaan viitsinyt sen enempää reagoida.

Ruusuherukan silmut pullistelevat

Olo on ihanan raukea monen tunnin pihatouhujen jälkeen. Taivas on mennyt pilveen, mutta ei se nyt niin harmita. Vesisadekaan ei nimittäin olisi pahitteeksi, sillä kotikatu pölyää kuin Saharan aavikkohiekka tuulessa. Lumen koostumus on niin haurasta, että muutama kunnon sadekuuro hoitaisi osan sulattamisesta. Etenkin nyt, kun kävin vähän isompia yläpihan kasoja hajottamassa.


En mahdu kissani viereen keinutuolin alle, vaan sen sijaan lähden keittämään iltapäiväkahvia. Huomenna sitten taas pihalle, jos sää niin suo.

Ai niin, meinasi unohtua. Tänään on maaliskuun viimeinen päivä ja huomenna alkaa tämän kevään toinen kuukausi. Nautiskelkaa!
 

tiistai 29. maaliskuuta 2016

ITTH eli Iän tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus-Häiriö

Kriikunanoksa

ITTVH eli Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus -Häiriö. Onko sinulla oireita?

Näin se ilmenee:
Päätän pestä autoni. Lähtiessäni kohti autotallia huomaan postia eteisen pöydällä. Päätän selata postin läpi ennen kuin menen pesemään autoa. Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät kutsu- kortit. Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka on pöydän alla.

Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä. Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin. Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.

Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan, että jäljellä on vain yksi postimerkki. Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan kokistölkin, jota olin ollut juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää, siirrän sitä hieman syrjään. Huomaan, että kokis on alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä sen jääkaappiin.

Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista kastelua. Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen etsinyt koko aamun. Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen kun olen kastellut kukan. Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen täyttämään kastelukannua kun siinä samassa huomaan TVn kaukosäätimen.

Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle. Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se on keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalleen kunhan vain ensin kastelen kukat. Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle.

Joten, laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla kuivaan läikyttämäni veden. Matkalla liinavaatekaapille yritän muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi: autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei ole tyhjennetty, lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen laittanut autonavaimet.

Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen todella väsynyt. Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua, mutta ensin tarkastan sähköpostini …

ÄLÄ NAURA! Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla varma, että sekin päivä tulee... ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!


VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA
AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA
ITSELLEEN NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!

Syreenin silmut

Hiukan edellä kuvatun kaltainen oli päiväni. Kevät on tainnut laittaa meikäläisen pään sekaisin. Ei haittaa, ihanalta tuntuu. Mukavaa alkuviikkoa kaikille!
 

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Begonia lähikaupasta


Puutarhainnostuksen laajenemisen näkee yhä selvemmin ihan tavallisimmissakin asioissa. Meidän lähikauppaan oli ilmestynyt siemenpussiteline ja yhden hyllyn päätyyn lajitelma erilaisia kukkamukuloita. Enimmäkseen daalioita ja gladioluksia. Bongasin joukosta keltaisia begonioita. Aivan, keltainen ei ole kovinkaan monen mielivärejä. Pakko oli kuitenkin ostaa, sillä naapurin isäntä on saanut juuri samanlaisen begonian talvehtimaan hyvin. Kesäisin keltainen begonia on aivan hurmaava kukkiessaan valtoimenaan naapurin puun oksalla roikkuessaan. Meidän sisääntulo on hyvin vaikea kesäkukillekin varjoisuutensa vuoksi, joten yritän nyt kasvattaa oikein tuuheat ja komeat amppelibegoniat sisääntulon molemmin puolin.


Juuson piti tyydyttää uteliaisuutensa ja haistella uudet begoniapussukat. Todettuaan ne hyväksytyiksi, se kellahti työpöydälleni nukkumaan. Päänalusena taitaa toimia edelleenkin sama Viherpeukaloiden mainos, kuin edelliselläkin työpöytätorkkukerralla. Ehkä siirrän kukkaluettelon jonnekin sivumalle. Pois houkuttelemasta tilaamaan kasveja ja käyttämään sitä kissan päiväunityynynä.

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Lumi luovuttaa ja perääntyy


Vihdoin on sellainen tunne, että talvi jää taakse ja kevät pääsee etenemään. Lunta on paikoitellen edelleen enemmän kuin riittävästi. Etenkin meidän pihassa. Päivän kävelylenkillä kuitenkin huomasi, että siellä täällä lumi vetäytyy vinhaa vauhtia ja tiukoissakin paikoissa se selvästi luovuttaa.


Vaikka kävelyreitin varrella oli paikkoja, joista lumi on sulanut jo päiviä sitten, ei maassa näkynyt paljonkaan viherrystä. Roskia ja koirankakkaa sitäkin enemmän.


Olen päättänyt ottaa ilon irti ihan jokaisesta kevätpäivästä. Jopa tällaisista harmaista ja värin puutteesta kärsivistä päivistä. Sillä mikä sen ihanampaa musiikkia korville olisi, kuin mustarastaan luritus ja ränneistä tippuvan veden lotina.


Sen sijaan, että tuskailisin kevään hidasta edistymistä, yritän elää päivä kerrallaan. Sillä aivan kohta aika hurahtaa sellaista vauhtia, että hetkessä on taas syksy edessä ja tämäkin aika muisto vain.


Oikein mukavaa pääsiäispyhien jatkoa. Ja muistakaa huomenna rukata niin kellonne kuin itsennekin kesäaikaan.

Viimeisimmät sukkatuotokset


Taas on muutama sukkapari tullut uunista ulos.
Tässä vaaleanpunaisesta 7-veikasta kudottu nirkkoreunainen nilkkasukka, jossa pitsinen mallineule. Puikkoa kohden on 12 silmukkaa, kuvio on siis kuudella jaollinen.

1. krs: 1 o, 1 n, 2 o, 1 n, 1 o
2. krs: 1 o, 1 n, lk, 2 o yhteen takareunoistaan, 1 n, 1 o
toistetaan kerroksia 1-2.

 Nirkko (ryppy) reunaa varten löytyy hyvä, kuvitettu ohje täältä.


Pinkit polvisukat hoikkaan jalkaan (varressa 60 silmukkaa) 7-veikasta tein jostain nappaamallani Paula-mummun pitsikuviolla, joka on myös kuudella jaollinen. Resori on kudottu valepalmikkona.

Paula-mummun pitsin ohje
1. krs: lk, 2 o, 2 o yhteen, 2 n
2. krs: 1 o, lk, 1 o, 2 o yhteen, 2 n
3. krs: 2 o, lk, 2 o yhteen, 2 n
4-5. krs: 4 o, 2 n
jatka toistaen kerroksia 1-5.


 Vihreäsävyiset sukat 7-veikan Polkasta ja yksivärisestä vihreästä.
Varressa 64 silmukkaa, joista ylimääräiset kavennettu nilkan resorissa siten, että puikolle jää 12 silmukkaa.
Resoriosuuksissa oikeat silmukat kudottu takareunoistaan.


Polvisukat ruskeasta 7-veikasta. Varressa 60 silmukkaa puikkoa kohden ja ylimääräiset kavennettu nilkan resorissa siten, että puikolle jää 12 silmukkaa.
Mallineuleena kumpare, joka on kuudella jaollinen ja varsin helppo.

Kumpare-malli
1.-5. krs: 3 o, 3 n
6.-10. krs: kaikki oikein
11.-15. krs: 3 n, 3 o
16.-20. krs: kaikki oikein
toista edellisiä

torstai 24. maaliskuuta 2016

Hyvää Pääsiäistä!



Täydenkuun aikaan, ilmassa on taikaa.
Tiellä liikkuu musta kissa, ilmassa on arvoitusta.

Nurkan takaa hiljaa kurkkii, pian kohta sisään luikkii.
Luuta sillä suuri on, huivi päässä hulvaton.

Kuun säde pihan valaisee, ovi hiljaa narisee.
Jättää koriin yllätyksen, palaa vuorelle noitien.

Kuuluu ääni lapsien, ilon aika tullut on.
Pajunkissat hiljaa tuulessa kuiskii:
 
Rauhaisaa Pääsiäisen aikaa!
 
 

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Messulippujen lisäarvonta


Messulippuja on ollut jaossa useassa blogissa ja luonnollisesti samat ihmiset ovat tavoitelleet onneaan niinikään monessa paikassa. Minun arvontaani osallistuneilla on ollut onni matkassa ja jotkut ovat voittaneet lippuja kahdessa paikassa. Niinpä he ovat luovuttaneet lippunsa jaettavaksi uudelleen. Toistimme arvonnan eilisessä arvonnassa liputta jääneiden kilpailijoiden kesken ja voittajat ovat:

Kaupunkilaistyttö
Mustakissa

Onnea heille!
Laitatteko yhteystietonne spostiini betweenland@gmail.com
 

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Liput arvottu - nyt siis messureissua suunnittelemaan - Lisäarvonta


Liput Kevätmessuille 7.-10.4.2016 Helsinkiin on nyt arvottu. 


Keräsin kaikkien arvontaan osallistuneiden nimilaput Elsan lempituolista ostamaani ihanaan keksipurkkiin. Purkki on niin tilava, että sinne olisi mahtunut moninkertainen määrä arpalippuja.


Sinne niitä solahteli suloiseksi sekamelskaksi keksipurkin pohjalle.


Ukkokulta suostui onnettareksi ja ilman rumpujen päristystä työnsi kätensä arvottavien keskuuteen.


Kuusi kertaa hän toisti saman liikkeen eli nosti pienen arpalipukkeen keksipurkin pohjalta siirtäen sen olohuoneen pöydälle.

  
Siinä he nyt ovat. Messulipun voittaneet
Onnelliset voittajat aakkosjärjestyksessä siis ovat:

1. Intianminttu + yllätyslippu*
2. Kivipellon Saila
3. Mari Marjamäki
4. Navettapiika
5. Neili
6. Sametti Hortensia

*Yllättäen saamistani lipuista vielä yksi vapautui jaettavaksi, joten päätin antaa ensimmäisenä nostetulle arpalipulle toisen lipun kumppaniksi. Ensimmäisenä nousi aakkostettunakin ensimmäinen eli Intianminttu.


Lämpimät kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille ja onnittelut voittajille.
  Laitathan yhteystietosi osoitteeseen
 betweenland@gmail.com 
mahdollisimman pian, niin voin postittaa liput sinulle.

Toivottavasti tapaamme messuilla!
 

Piparmintun oivallinen puutarhakysely


Monet kivat jutut hukkuvat nopeasti tänne internetin syvyyksiin. Usein niitä on vaikea jälkikäteen edes löytää, kun ei muista, mistä hakea. Piparminttu Multaa ja mukuloita -blogista toteutti jokin aika sitten varsin hienon puutarhakyselyn, josta ensimmäinen yhteenveto löytyy täältä. Tekniikkatumpelona minua ihastuttaa etenkin yhteenvedon visuaalinen toteutus, mutta myös monenlaista mukavaa tietoa kysely tuotti. Käykääpä vilkaisemassa.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ihanille puutarhaihmisille! Ja ihmisille ylipäätään!

Lisäys 23.3.2016: Eilen Piparminttu julkaisu puutarhakyselynsä yhteenvedon kakkososan. Sen löydät täältä.

Korjaus: Aiemmin julkaisemassani versiossa olin maininnut puutarhakyselyn tehneen bloggarin nimimerkiksi Puutarhamyyrä, mutta oikea nimi on Piparminttu. Linkki Piparmintun blogiin ja hänen bloginsa nimi on onneksi oikein. Lämmin kiitos Puutarhamyyrälle korjauksesta ja pahoittelut Piparmintulle sekä lukijoille mokastani.
 

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Mullat vaihtui


Nyt on mullat vaihdettu niin huonekasveille kuin kellarista ylös kannetuille pelaguillekin. Minua vaivaa yleensä hirvittävästi kaikki keskeneräiset hommat ja rästityöt, vaikka niillä ei edes olisi kiire. Jotenkin on vain niin paljon helpompi viettää luppoaikaa, kun kaikki pakolliset kuviot on hoidettu pois päiväjärjestyksestä.


Ensin piti siivota koko huusholli ja sitten kaivoin multapussit esiin. Ehkä järjestys oli hiukan nurinkurinen, sillä mullanvaihtoruljanssin jälkeen jouduin imuroimaan kodinhoitohuoneen ja varaston uudelleen. Aina sitä multaa lentelee ympäriinsä, vaikka miten yrittäisi olla varovainen. 

Saapa nähdä, tykkäsikö kaktus huonoa mullanvaihdosta, sillä yllättäen siihen on ilmestynyt muutamia uusia nuppuja. Pääkukintansa se teki jo marras-joulukuussa, joten tämä taitaa olla pientä kevätinnostusta.


Ruokakaupassa oli myynnissä tällaisia tavallisia torvinarsisseja, siis sipuleineen. Ostin kaksi ruukkua, joissa kummassakin on neljä sipulia. Suurin osa narskuista oli vielä tiukassa nupussa, mutta lämpimässä huoneilmassa tämä yksi päätti avautua heti seuraavana päivänä.


Enpä muista, milloin viimeksi olisin törsännyt näin usein leikko- ja muihin kotikukkiin. Eivät nämä kovin paljon maksa, joten tuskin talouteni tähän törsäämiseen kaatuu. Iloitsen näistä tosi paljon ja myöhemminhän sipulikukat voivat jatkaa elämäänsä puutarhaan istutettuina.
 

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Pikkujuttuja


Tänään voi oven takana olla pieniä noitia. Olethan varautunut.


Tämä puutarhahörhöilykin on sellaista, että mitä muut edellä, sitä minä perässä. Eli yhtenä päivänä ajoin Plantsun ohi ja päätin mennä ostamaan sieltä narsisseja ulkolaatikoihin. Ei ihminen voi kulkea narskujen kanssa myymälän halki suoraan kassalle vilkaisematta vähän sivuilleen. Ei voi, eihän. En ainakaan minä. Niin sitten kärryihin meni jokusen multapussin lisäksi neljä pientä verenpisaran tainta. Luulin ottaneeni neljää eri sorttia, mutta kaksi on samanlaista eli nyt on kasvamassa kaksi Aunti Jintsiä, Rocket Fire ja Blue Satin. En ole aiemmin verenpisaraa itse kasvattanut, mutta tästä se lähti sekin kokemus.


Meidän postilaatikkoomme jaetaan kahdesti viikossa kasa mainoksia ja kolme erilaista paikallislehteä. Yksi niistä on tietenkin oman kunnan lehti ja kaksi muuta tulee naapurikunnista. Tykkään lukea paikallislehtiä, koska niissä on nimenomaan lähiseudun asiaa ja uutisia. 


Paikallislehdissä on usein erilaisia teemoja aiheisiin liittyvine artikkeleineen ja lukuisine alan mainoksineen. Tällä kertaa Vihdin Uutisissa oli puutarhateema ja minua ihastutti pieni sivun ylälaidassa oleva uutinen Cisionin listaamista puutarhablogeista. Kyseinen listahan on jo vanhastaan meille puutarhabloggareille tuttu, mutta kivalta tuntui lukea siitä naapurikunnan lehdestä.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Pitihän minunkin


Niin pajon tätä uutuutta hehkutettiin, että pitipä minunkin lähteä kirjakauppaan sitä henkilökohtaisesti hiplaamaan. Varsinkin, kun eräs kirjakauppaketju mainosti 15 %:n alennusta puutarha- ja luontokirjoista. Sattumoisin kukkarossani on käyttöä odottanut bonuskuponki niinikään samaiseen kirjakauppaan. Olen säästänyt sitä käytettäväksi johonkin ja sen käyttöaika alkoi jo käydä umpeen. Tulipa tämä kirja siis siitäkin näkökulmasta kreivin aikaan.


Kyseessähän on vasta pari päivää sitten julkaistu Kati Jukarainen - Maria Kesänen - Hanna Sumari: Keittiöpuutarha - siemenestä lautaselle. Kirja on aikamoinen järkäle niin kokonsa kuin tietomääränsäkin puolesta. Ainakin minun puutarhakirjastossani oli juuri tämän kirjan kokoinen aukko ja nimenomaan keittiöpuutarha-alueesta. 


Jonkin verran olen jo ehtinyt uunituoretta opusta sormeilla ja selailla. Se on oloasultaan selkeä ja runsaan kuvituksen ansiosta keveä. Kirjan voi lukea kannesta kanteen tai napostellen sieltä täältä. Tässä kirjassa minua viehättää eritoten se, että sen tekijät puhuvat todellisesta kokemuksesta, eivätkä latele pelkkiä kirjaviisauksia. Kun on seurannut heidän tarinoitaan kunkin blogissa, voi luottaa siihen, ettei kirjan tieto ole pelkkää sanahelinää. 


Luonnollisesti tuntuu myös mielekkäältä hankkia tietoteos, joka on tehty kotimaisin voimin. Siis kirja, jonka tiedot pohjaavat suomalaiseen luontoon ja sääolosuhteisiin ja jota ei ole vain käännetty ja sopeutettu meidän puutarhoihimme soveltuvaksi.


Toinen miellyttävä lukukokemus kolahti eilen postilaatikkoon eli Suomen Ruususeuran tuorein julkaisu "Pirjo Rautio: Upeat ranskanruusut". Olen enemmän kuin tyytyväinen jäsenyyteeni tässä yhdistyksessä, sillä vaikka en ole vielä osallistunut yhteenkään heidän järjestämistään tilaisuuksista, olen jäsenmaksulla tähän mennessä saanut melkoisen määrän kotiin kannettua ruusutietoutta aivan upeasti kuvattuna ja kirjoitettuna. Suosittelen kaikille vähänkin ruusuista kiinnostuneille!
 

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Takatalven makua


Eilen oli mitä upein kevätpäivä. Aurinko paistoi, linnut sirkuttivat ja ränneistä kuului melkoinen lorina. Rahtasin korkeita tikkaita pitkin alapihaa kiinnittääkseni lupaamani loput linnunpöntöt puihin. Osa pöntöistä on vanhoja ja ne pääsivät putsauksen ja pienen kohennuksen jälkeen takaisin puihin. Pönttöjen sijoittamista piti hiukan miettiä, sillä en halunnut laittaa pönttöjä sellaisiin puihin, joiden alla Juusolla on tapana kesäisin köllöttää. Lentoa harjoittelevat poikaset saattaisivat pudota suoraan surman suuhun.

Olen nyt rekisteröinyt 7 linnunpönttöä Ylen Miljoona linnunpönttöä -tapahtumaan. Kaikkiaan pönttöjä on jo rekisteröity 306 010, joista 2164 löytyy omasta kotikunnastani.


Olin ajatellut, että Ukkokulta ripustaisi tämän toisen pönttösatsin, mutta totesin sitten, että varmimmin ne puihin päätyvät, mikäli itse käyn ne ripustamassa. Itse asiassa korkeilla tikkailla killuminen aurinkoisessa säässä oli ihan mukavaa. Näköalat olivat mukavat ja rauhallistakin korkeuksissa oli. 


Lumiaikaan tulee vähemmän alapihalla tepasteltua, kuten näistä hohtavista hangistakin huomaa. Paljon on vielä pihamaalla lunta, vaikka melkoisesti hangen pinta on vajonnut. Mustaherukka Pohjanjätitkin ovat vielä enimmäkseen lumen valloittamia.


Pajuangervoista osa on saanut oksansa suoraan, mutta osa vielä kumartelee lumessa.


Tänään sitten pitikin aamulla hieraista silmiään ikkunasta ulos katsoessa. Lunta pyrytti oikein kunnolla ja tuuli ujelsi nurkissa. 


Eipä olisi naapurin ennustus voinut paremmin osua nappiin, kun hän eilen auringossa kylpevää tienreunusta katsellessamme totesi, että "vielä jonain päivänä tuokin kaistale on lumen peitossa". Jouduin aamulla tekemään kunnolla töitä saadakseni auton ikkunat lumesta ja jäästä puhtaiksi.


Ei anneta tällaisen yksittäisen takatalven kevättoiveitamme häiritä. Takatalvia tulee ja menee ja kohta taas päästään jatkamaan pälvipaikkojen ihastelua. Sillä välin nautiskellaan kertakaikkisen upeasta valosta, joka lisääntyy päivä päivältä.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! 

Muistattehan, että huomenna lauantaina valot sammuvat illalla tunniksi alkaen 20.30.