sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Lumitöihin aamutuimaan


Tänään päästiin lumitöihin heti aamutuimaan. Pari tuntia siellä vierähtikin kahdelta ihmiseltä, sillä lunta oli yön aikana tullut oikein urakalla. Tosin meillä on vain yksi kola ja niinpä minä ahersin lunta sivuun lumentyöntimellä, jolla työskentely oli hidasta ja selkää rasittavaa.


Eilen kuljeskelin pihamaalla etsimässä kuvauskohteita ja nappasin kuvan varjoyrteistä, jotka värjöttelivät syreenien edustalla kohmeisina. Tänään koko porukka on jäänyt lumihankeen ja vähän vielä heittelin päälle lisämateriaalia käytäviä auratessani.


Eilen oli alapihalla mahtava vesilammikko, jonka kuvasin ihan sitä varten, että muistaisin tuon paikan kevään tullen täyttää ja tasoittaa. Tänään lätäköstä ei näkynyt mitään, mutta siellä se oli lumihangen alla. Saapas upposi ohuen jään läpi käydessäni puhdistamassa lumet pois kasvihuoneen päältä.


Talviotkin vihersivät eilisen hennon lumen valkaisemina, mutta tänään niistä ei näy pienintäkään aavistusta.


Pikkupuutarha talvioineen kaikkineen on peittynyt paksuun lumivaippaan. Huomiseksi on luvattu tänne pääkaupunkiseudulle 10-15 asteen pakkasia, mutta sen jälkeen taas pluskelejä. Josko pakkanen jäädyttäisi nyt sataneen lumen sen verran tiiviiksi, ettei se ainakaan kokonaan sulaisi. Jatkuva lämpötilan sahaaminen äärimmäisyyksistä toiseen tuskin on kasveille kovin terveellistä.


Juuso ei illalla lähtenyt ulkolenkille. Varmaan se aavisti, että ulkona tuulee ja niinpä kissa käpertyi tiukemmalle nojatuoliinsa. Kahden jälkeen yöllä se sitten huomasi, että kupla otsassa ei yhtään helpota ja tuli sänkyni viereen vaatimaan vessareissua. Mamman oli pakko raapia unet silmistään ja lähteä ulkoiluttamaan kissaansa. Aukaistessani takaoven varsinainen lumiryöppy iski suoraan kasvoille. Juuso perääntyi sen näköisenä, että minäpä en tuonne lähde kahlaamaan. Kesken uniensa häiritty mamma oli hiukan ilkeä ja avusti kissaansa häntäpäästä työntämällä ulos ovesta. Juuso syöksyi kahden metrin päähän maha syvässä lumessa polkua tehden ja ryhtyi tarpeilleen naapurin aidan viereen johtaville portaille. Pojalla oli kova hätä ja asiansa tehtyään se ryntäsi sitä samaista vatsan lumeen viistämää polkua pitkin sisälle ja suoraan takkahuoneen ikkunalaudalle itsestään lumia  puhdistamaan. Mamma kipusi omaan sänkyynsä jatkamaan keskeytyneitä uniaan.


Ja vaikka niistä lumitöistä ei niin kovin pitäisikään, kannattaa sekin urakointi ottaa hyötyliikunnan kannalta. Eipä tarvitse mihinkään punttisalille lähteä, kun pari tuntia urakoi pihamaalla lunta siirtämässä. Tänään se ei ollut niin kovin painavaa, mutta paljon sitä on tullut. Loppusunnuntai sitten lepoa. Nautiskelkaa!