 |
| Juusokin aistii saapuvan kevään kellarin kaiteella tähtäillessään. |
Meidän pihalla lumikelloista tai talventähdistä ei ole vielä tietoakaan. Lumiset kasat ovat vallitseva näkymä ja pihakäytävillä liukastellaan edelleen kieli keskellä suuta.
Joulun alla surkuteltiin lumen puutetta ja nyt maaliskuussa harmitellaan hiekkakäytävien paksua jääpeitettä. Varhaiskevääseen kuuluu ehdottomasti kevään edistäminen eli jään hakkaaminen ja purouomien rakentaminen. Aurinkoinen sää kutsuu ulos ja aivan huomaamatta kierrän taloa nakuttamassa jääpeitteeseen halkeamia, joihin valo, lämpö ja vesisade pääsee sulattavasti pureutumaan.
Etupihalle muodostuu joka kevät hetkeksi pari isoa lätäkköä ennen kuin maa sulaa niin paljon, että vesi imeytyy pois. Puut ja kadun reunalla kulkevat sähköjohdot heijastuvat lätäkön pintaan. Sähköjohdot kenties viimeistä kertaa, sillä tuleva tieprojekti upottaa ne jatkossa maahan. Meitä ilmajohdot eivät ole muuten häirinneet, paitsi silloin, kun pihaan täytyy kipata maa-aineksia. Silloin jonkun täytyy vahtia, ettei lavan reuna tai hiab-nosturi osu johtoihin.
Purouomien tekeminen on kivaa. Siinä hommassa voi päästää oman sisäisen lapsensa valloilleen. Samalla tavoin, kuin kesäiltoina innostuu kotiloita keräämään, kevätpäivinä kotiin saapuessaan ovat kengänkannat kovilla, kun ohimennessään pitää jäänreunaan murtaa sopivasti sulattavia koloja.
Vaikka hetkittäin tuntuu, että kevään edistyminen on äärimmäisen hidasta, sitä tapahtuu jopa yöaikaan. Muutama päivä sitten rapskulaatoista ei ollut pilkahdustakaan ja keskiviikkona ne jo kilvan paljastuivat lumen ja jään alta.
Tuija-aitaa ja muitakin tuijia olen leikannut. Viimeistely jää myöhempään aikaan, sillä paikoin lumi esti pääsyn tarkempaan tasaukseen ja hienosäätöön. Korkeiden ja painavien tikkaiden raahaaminen kinosten keskelle oli niin työlästä, että siirrettäköön loppuleikkaukset myöhempään ajankohtaan.
Usein olen leikannut syyshortensiat vasta myöhemmin, mutta parin viikon takaisella leikkauskurssilla ohjeistettiin leikkaamaan pensaat juuri nyt. Napsin ohuempia versoja aika reilulla kädellä ja vanhempia oksia sitten vähän hellemmin. Jos haluat rungollisen ja pienikukkaisen pensaan, leikkaa niukasti. Jos taasen tykkäät matalahkosta ja suurikukkaisesta pensaasta, leikkaa voimakkaammin. Minun syyshortensiallani on jo ikää ja korkeutta sen verran sopivasti, että edellisen vuoden versoja voi leikata reilusti ja siten saada komeat kukinnot.
Talon päädyssä kasvavaa köynnöshortensiaa en muuten leikkaa, mutta katon alusrakenteisiin tunkeutuvat versot typistän. Siinä kärkiä leikatessani sanon köynnökselle, ettei se siellä katon alla tykkäisi muutenkaan kasvaa. Ei siellä ole valoa, joten haaroittukoon ja runsastukoon vähän alempana.
 |
| Varjoyrtit paljastuvat lumesta |
Omenapuiden tämän keväinen leikkaustarve on vähäinen. Alkuvuosina en ymmärtänyt leikata niitä riittävästi ja muutama viime vuosi onkin mennyt muotoilemalla ja madaltamalla vanhoja puita. Vesiversoja pyrin poistamaan kesällä heti niiden ilmestyttyä, mutta harvemmin kaikkien versojen poisto onnistuu siinä vaiheessa, kun ne olisivat käsin pois nypittävissä. Niinpä harrastan elokuista omenapuiden leikkaamista. Vain yhden hankaavan oksan leikkasin nyt Huvituksesta ja muutamia kesäleikkaukselta jääneitä vesiversoja muista puista sieltä täältä.
Sää vaihtelee laidasta laitaan. Keskiviikkona aurinko paistoi ja mittari nousi +7 asteeseen. Tänään perjantaina vettä on tullut taivaan täydeltä. Rännien loriseminen ja purojen tekeminen kuuluu kevääseen. Miten sitä osaisikaan keskittyä kaikkien kevätilmioiden rauhalliseen tarkkailuun ja niistä nauttimiseen ilman turhaa kiirehtimistä ja hosumista.
Honkkarista eurolla ostetut narsissit eivät ole olleet moksiskaan lumisateista ja yöpakkasista. Kylmän yön jälkeen ne ovat vähän lurpallaan, mutta päivän valostuessa narskutkin nostavat päätään ja suuntaavat kukkansa toiveikkaina kohti aurinkoa.
Taidankin kaivaa syyssipuliluetteloni esiin, jotta voin ryhtyä tarkkailemaan niiden istutuspaikkoja sillä silmällä, tiedättehän. Josko lumen alta pian nousisi jotain vihreää.
