Sessen haaste

Kimono kukkii vielä

1. Kerro keneltä sait haasteen?

Sain tämän haasteen Sesseltä Ilo elää -blogista. Haasteessa pitää kertoa miten/miksi aloitin blogin pidon ja jatkosta sen jälkeen.

2. Ensimmäinen kuva tai pieni kollaasi blogistasi.

Tämä ei ole blogini ensimmäinen kuva, eikä ensimmäinen kollaasikaan. Kuvat kylläkin ovat touko-kesäkuulta 2011, siis ajalta, jolloin blogini on saanut lähtölaukauksensa.

3. Haasta ne jotka mainitset haasteessa.

Yes, tämäkin kohta haasteessa avautui nyt minulle eli haastan kohdassa 17 mainitut Tuitiinan (olen) ihan pihalla -blogista ja Ilonan Värjärin pata -blogista.

Ehtiikö kosmoskukka avata nuppunsa?

4. Milloin perustit blogin?


Aloitin blogini kummityttöni ehdotuksesta ja pitkän harkinnan jälkeen 10.6.2011. Nykyisin blogilla on merkittävä osuus puutarhaharrastuksessani, sillä sieltä tarkistan edellisvuosien kukkimistilanteita ja istutusalueita. Blogitutuilta saan uusia vinkkejä ja ideoita sekä hoito-ohjeita tilanteeseen jos toiseenkin. Ja blogituttujen kanssa voin jakaa ajatuksia ja tunnelmia.

Komeamaksaruoho kukkii pitkään

5. Mistä blogisi nimi tulee? 

Tähän omakotitaloon muuton aikoihin olin töissä isossa tietotekniikkayrityksessä. Työpäivän päätteeksi pitkää käytävää hissiä kohti kulkiessani moikkailin vielä töihin jääville ja tapasin huikata heille, että lähden kotipihalle kitkemään rikkaruohoja. Lausahduksesta muodostui vakiokommentti, jonka kuulin kotiin lähtiessäni "Between menee viettämään rikkaruohoelämää". Se jäi elävästi mieleeni ja pomppasi automaattisesti blogini nimeksi. 

Jalohortensiakin on vielä ihan nupulla, tuskin ehtii avautua

6. Mikä on nimimerkkisi tarina?

Kirjoittelin nuorena kaikenlaista ja tarvitsin silloin nimimerkin. Väännös ja lyhenne tyttönimestäni syntyi ystäväni kanssa hassutellessa ja jäi elämään omaa elämäänsä. Se sopi hyvin myös blogikirjoittajan aliasnimeksi. 

Kurjenpolvi viihtyy aroniapensaan lomassa

7. Näytä joku entisistä bannereistasi.

Kuten kaikessa, myös tässä blogin väsäämisessä olen oppinut ja kehittynyt.  Alkuun nippa nappa sain linkitettyä kuvat ja kirjoitettua tekstin. Vieläkään en ole mikään mestari teknisten ominaisuuksien hallinnassa, mutta muiden bloggareiden vinkkien ja avuliaiden kommenttien avulla olen päässyt tänne saakka. Alkumatkan bannereita en enää löytänyt. Nykyisin vaihtelen bannereita vuodenaikojen ja fiilisten mukaan. Oheinen banneri taitaa olla toissasyksyltä.

8. Viimeisin kommentti, joka sai sinut hymyilemään

Voi, kysytpä vaikeita ihmiseltä, jonka muisti on hatara kuin Lontoon reissulta ostettu halpasateenvarjo. Monet kommentit saavat minut hymyilemään ja on myös monia, jotka saavat kyyneleet silmiin. Ei kertaakaan ilkeydestä tai pahansuopuudesta, vaan kauniista sanoista ja välittämisestä. Sellainen saa aina sydämessä läikähtämään lämpimästi.

Pensashanhikki kukkii pakkasiin saakka

9. Muutama kuva sinusta vuosien varrelta.


Olen sitä ikäluokkaa, joka ei ole tottunut napsimaan itsestään selfie-kuvia. Itse asiassa en ole koskaan tykännyt olla kuvattavana vaan pikemminkin kuvaajana. Kuvan sijaan kerron muutamalla sanalla itsestäni eli olen tummatukkainen, ruskeasilmäinen, 165-senttinen nainen. Kaksi jalkaa, kaksi kättä ja pää keskellä hartioita. Ei sen kummempaa.

Jokunen punahattukin on vielä nupulla

10. Postaus mistä olet erityisen ylpeä

Eiköhän se ole se ensimmäinen postaus, josta kaikki tämä mukava hulluus lähti osaltani liikkeelle. Ensikannustuksesta ja liikkeelle panevasta sysäyksestä kiitos kuuluu vain ja ainoastaan ihanalle kummitytölleni Minnalle!

Punahattujen kukinta kestää ihastuttavan pitkään

11. Postaus joka oli kuukauden suosituin.


Syyskuun luetuin postaus tähän mennessä näyttää olleen 2.9.2015 kirjoitettu "Turhaa herkkänahkaisuutta ehkä", jossa pohdiskelin ihmisten erilaista suhtautumista puutarhan rakentamiseen ja ylläpitoon. Ehkä olin pikkaisen loukkaantunutkin siitä, miten kylässä käynyt ihminen kommentoi harrastustani. Ymmärrän ja hyväksyn kyllä, että meitä on kovin monenlaisia ihmisiä. Joskus sitä on vain niin äärettömän herkkänahkainen. Onneksi sentään aika harvoin.

Omppupuun luokse on odotettavissa unikkoja ensi kesänäkin

12. Postaus minkä haluat kaikkien näkevän

Jaa-a. Koska blogiani on  mahdollisuus kenen tahansa päästä lukemaan ja katsomaan, en voi väittää, ettäkö kirjoittaisin sitä pelkästään itselleni. Edelleen blogini päällimmäinen tarkoitus on toimia puutarhapäiväkirjana ihan minulle itselleni. Mutta ilman muuta nautin tästä ajatusten vaihtamisesta ja ideoiden jakamisesta ja ylipäätään siitä hyvästä hengestä, joka täällä puutarhabloggareiden parissa vallitsee. En kuitenkaan pysty mainitsemaan yhtä ainutta postausta, jonka toivoisin kaikkien näkevän. Sallin valinnan vapauden. Kukin katsokoon sen, mikä häntä itseään eniten kiinnostaa.

Kallionauhuksen viimeiset kukat tältä kesältä

13. Sivunkatselumäärä tällä hetkellä

Tänään, eilen vaiko koko historian ajan?  Ihan tällä hetkellä näyttää olevan 19.

Purppurapunalatva

14. Lukijamääräsi tällä hetkellä

Lukijoiksi rekisteröityneitä näyttää olevan 191. Tilastoennätysten saavuttaminen ei tosiaankaan ole ollut minkäänlainen tavoite blogin pitämisessä. Toki ilahduttaa huomata, että jorinoitani jaksaa muutkin lukea. Alkujaan blogin tarkoitus oli toimia puutarhapäiväkirjana ja muistiinpanoina. Bonuksena, eikä laisinkaan vähäisenä sellaisena, on tullut lukuisat upeat kontaktit muihin puutarhaihmisiin. Heiltä kaikilta olen oppinut mittaamattoman paljon uusia asioita ja monien hienojen blogien seuraamisesta kerta kaikkiaan vain nauttii.  

Hansaruusukin kukkii yhä

15. Päivän sivunkatselumäärä tällä hetkellä

Näyttääpä vaihtelevan aika lailla. Eilen katsojia oli käynyt pari sataa, tänään vasta 44. Tosin kellokaan ei ole vielä kovin paljon.
 

Syysleimu Europa

16. Blogi jonka postauksia odotat eniten

Enpä pysty mainitsemaan yhtään tiettyä blogia, joiden postauksia odottaisin jotenkin erityisen intensiivisesti. Sen verran täällä on ihmisiin tutustunut, että jonkun blogin postauksien puuttumisen huomaa ja sitä alkaa itsekseen ihmetellä, mitä on sattunut. Hyvin ihmiset näyttävät sitoutuneen blogiensa ylläpitämiseen ja harvemminkin postaavat ovat omalla tavallaan säännöllisiä. Aktiivisimpien bloggaajien postauksia on tietenkin oppinut odottamaan jo siksikin, kun heidät on niin tottunut tapaamaan langoilla.

Reunuspäivänkakkara

17. Blogi joka on luettelon ensimmäinen ja viimeinen

Mietin, mitä tällä kysymyksellä tarkoitetaan ja laitoin vastaukseksi sitten seuraamieni blogien ensimmäisen ja viimeisen. Kysehän on aakkosjärjestyksestä, ei mistään muusta. Eli ensimmäisenä seuraamieni blogien listassa on Tuitiinan (olen) ihan pihalla ja viimeisenä Ilona Winebridgen Värjärin pata. 

Krassi

Minun piti säästämäni näitä kesän aikana tulleita haasteita syksyn ja talven pimeisiin hetkiin, mutta näinpä nyt kuitenkin puran tehtäviä. Oli pakko keksiä tekemistä aamuvarhaiselle, kun Juuso tuli herättämään sunnuntaiaamuna puoli kuudelta. Tuolla sitten seisoin viileässä ja pimeässä metsikössä pissattamassa kissaa. Eikä sen jälkeen enää uni tullut.

Mukavaa sunnuntaita siis kaikille!