Aarteiden etsintää ja viisareiden veivausta

Iris ret. 'Katharine Hodgkin' - Kevätkurjenmiekka

 

Puutarhaihmisen juhlaviikot ovat alkaneet. Jokaisella pihakierroksella löytyy uusia aarteita ihmeteltäväksi. Oikearinteen 2021 istutetetut 'Katharine Hodgkin' -kevätkurjenmiekat ovat olleet esillä jo jonkin aikaa. Tiistaina ensimmäinen nuppukin oli avautunut. Kunhan ehdin kameran kanssa pihamaalle, löytyy varmaan jo lisääkin avonaisia kukkia.

Crocus crysanthus - Kultasahrami Romance

Kasvarin lähellä sijaitsevassa Vapaapenkissä kultasahramit kiirehtivät näyttämään väriä. Nämä olen istuttanut 2022. Niitä on penkissä enemmänkin. 

Puschkinia libanotica - Posliinihyasintti

Oikearinteessä, kuten monessa muussakin paikassa mylläsin viime kesänä voimallisesti vanhoja kasveja muualle siirtäen ja uusia tilalle istuttaen. Vanhassa pihassa on harvoin neitseellistä multaa, johon olisi helppo upottaa syksyllä sipulikukkia. Mylläyksen johdosta sellaisia paikkoja nyt avautui, joten sinne vain sipuleita.

Suunnitelmissa on ollut lisätä posliinihyasintteja. Niinpä laitoin niitä Oikearinteessä kasvavan ruusuherukan lähelle. Ensimmäinen on jo kukassa. 

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu

Laskin, että minulla on 12 jouluruusua. Niistä 10 on Pikkupuutarhassa, vanhin vaalea Olopihan Syreenipenkissä ja tumma niinikään Olopihalla Teresanruusun vieressä.

Syreenipenkin vaalean jouluruusun siirtämistä olen harkinnut, koska se jää liikaa taka-alalle. Sen nähdäkseen on tiedettävä, mihin katsoa. Muiden perennojen kasvaessa, jouluruusu jää väkisinkin niiden taakse. Toisaalta, kun tämä jouluruusu näyttää viihtyvän paikassaan, saa olla. Etenkin, kun en ole keksinyt sille kelvollista uutta paikkaa. Ilokseni se on selvinnyt hyvin tästäkin talvesta ja pukkaa jo nuppuja.

Alcea rosea 'Nigra' - Salkoruusu tumma

Syreenipenkin jouluruusua tiistaina tutkiessani huomasin sen läheisyydessä salkoruusun tuoreita lehtiä. Viime kesänä se kukkikin, vieläpä tummin kukin eli kyseessä on 'Nigra'. Alkuun en millään tajunnut, miten salkoruusu on joutunut niin kummalliseen paikkaan. Kunnes keksin, että tapaan tyhjentää itämättömien kylvöruukkujen sisällön tarhaviinikärhö 'Polish Spiritin' taakse. 

Toki voisin laittaa käytetyt kylvömullat ämpäriin ja kiikuttaa alapihan kompostoriin. Ihminen pyrkii tunnetusti oikaisemaan sieltä aidan matalimmalta puolelta. Miksi kantaa multaa kompostiin tekeytymään mullaksi, kun sen voi laittaa suoraan maahan muun mullan seuraksi? Ei siis ihme, että salkoruusu kasvaa oudossa paikassa. Olenpa löytänyt sieltä tomaatintaimiakin. 

Tuoksuherneet kylvän yleensä maaliskuun lopulla. Niin nytkin. Olen muutaman vuoden ajan toiminut ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeita noudattaen. Siten olen onnistunut hyvin. Potit ovat avonaisissa muovipussseissa isossa laatikossa kellarin kasvatushuoneessa. Kunhan siemenet ovat itäneet, vien koko laatikon kasvihuoneeseen. Tuoksuherneen sanotaan kestävän pakkasta -8 asteeseen. Laitan yöksi harson laatikon päälle.

Tuoksuherneissä pysyttelin enimmäkseen omasta varastosta löytyneissä pusseissa. Kylvin seuraavat: 

'Royal Rose' 
'Villa Roma' (White & Rose) 
'Lord Nelson'
'Spencer Old Times'
'Royal Maroon'
'Spencer Beaujolais'

Onkohan 'Royal Maroon' ja 'Spenceer Beaujolais' sama tuoksuherne eri nimellä? Kovasti ovat saman näköisiä.

Tiistaina 17.3. kylvin samettikukkia. Osan esikasvatan ja istutan sitten esimerkiksi ruukkuun. Osan kylvän suoraan haluamaani paikkaan. Uusia siemeniä en nyt ostanut, koska näidenkin osalta koitan käyttää ensin omat varastot. Seuraavat samettikukat tulivat kylvetyiksi:

'Fireball'
'Strawberry Blonde'
'Favourite Red'
'Panther'
'Jolly Jester' 

Osa siemenistä iti muutamassa päivässä. Osasta ei näy vielä mitään. Ei niillä ole kiirettä. Tietysti olisi ajankäytön kannalta mukava, että itäneitä saisi koulittua ennen seuraavien kylvämistä. Huhtikuussa on mm. kurkkujen kylvöaika. 

Sunnuntaivastaisena yönä on jälleen aika veivata viisareita kesäaikaan siirtymisen vuoksi. Tällä kertaa siirretään viisaria tunti eteenpäin eli menetetään yksi tunti saadaksemme sen taas syksyllä takaisin. Moinen viisarien vekslaus on minusta turhaa hommaa. Ehkä herrat ja rouvat EU:ssa vihdoin sen huomaavat ja pääsevät yksimielisyyteen viisarivekslauksen lopettamisesta.

Sunnuntaina on toinenkin muistettava ajankohta eli pienet virpojat ovat jälleen liikkeellä. Ostin jo suklaamunia heille annettavaksi. Toivottavasti virpojia ei tule pilvin pimein, jolloin varastoni loppuu auttamattomasti kesken. Toivon myös, että heitä jokunen tulisi, sillä muuten saamme Ukkokullan kanssa napostella muille varattuja herkkuja.

Ei mitään ihmeellistä tällä tontilla

Lumimörköjä näkee pihassa silloin tällöin.

 
Ei mitään ihmeellistä tällä tontilla eli päivät kulkevat eteenpäin tasaista tahtia. Hyvä niin, sillä maailmanpolitiikan kiemuroissa on ihan riittävästi hässäkkää. Rusakot loikkivat puutarhassa sinne tänne. Illan hämärtyessä ne ilmestyvät tönkimään hangesta pikkutalvioita, sammalleimua ja sulkaneilikoita. Yhdellä rusakolla on tapana istua Syreenipenkissä mennessäni illalla nukkumaan. Siinä sitten hetken tuijotamme toisiamme ikkunan molemmin puolin, kunnes rusakko päättää loikkia jonnekin  muualle.

Mustarastaat taasen pöllyttävät talon seinustalla jokaisen maahan jääneen kuivan lehden ympäriinsä. Olen nakannut käytäviltä lunta peittääkseni syyslehdet. Onpahan ainakin hetken aikaa nätimmän näköistä.

Lumitilanne pihassa 24.1.2026

Viime viikon pikkupakkaset ovat kiristyneet -10 asteen tienoille. Lunta on satanut pari päivää jatkuvasti hiutaloiden. Jättikokoiset lumihiutaleet eivät ole kuitenkaan kasvattaneet hangen pintaa kovinkaan paljon. Mikäli nyt tulisi nolla- tai plussakelit, tuo höttöinen lumi olisi nopeasti muisto vain. Kolaamista on ollut vähän. Unelmankevyen lumen kolaaminen ei ole rasittanut sen enempää selkää kuin jalkojakaan.

Lumitilanne pihassa 31.1.2025

Vuosi sitten lunta oli todella vähän. Toki sitä satoi helmikuussakin lisää, mutta mitään polviin upottavia hankia ei meille silloinkaan tullut. Viime vuotisten kuvien perusteella maaliskuussa oli lumetonta. Mikään lämmin kevät ei silti ollut.

Krookukset alapihan Vapaapenkissä 31.1.2025

Joulukuun lopusssa löysin joitakin piippoja. Suojasin niitä verkoilla. Sittenhän vuodenvaihteessa maahan satoi lunta. Sen jälkeen vähän lisää. Näin paljon piippoja ei ennen lumia ollut näkyvissä, mitä tässä vuoden 2025 tammikuun lopun kuvassa näkyy. Näin ne vuodet ovat kovin erilaisia.  

Lumitaidetta tarha-alppikärhössä.

Ulkona kuvaaminen on typistynyt muutamiin otoksiin niin omassa pihassa kuin lenkeilläkin. Olkoon unelmankeveä lumi kuinka kaunista tahansa, ei se jaksa inspiroida loputtomiin.

Meneillään olevana viikonloppuna on BirdLifen pihabongaus. Pihakoristeen tintti pysyi hyvin paikallaan sitä kameralla tähdätessäni. Toisin kävi ihka oikeiden lintujen kanssa. Ne pyrähtävät heti kauemmas lähestyessäni niitä. Kamerani putkella ei pääse tarpeeksi lähelle, jotta saisin loistavia ikuistuksia tinteistä. Toimivat kuitenkin kuvallisina todisteina, että tämä ja tuo lintu on pihassa vieraillut.

Tänä vuonna lintujen lajikirjo on melko rajallinen. Tinttejä käy kyllä paljon ruokinta-automaateilla, mutta moni aiemmilta vuosilta tuttu laji puuttuu lähes kokonaan.

Pyrstötiaisia on pihassamme monta kertaa viikossa. Varmaan useamminkin, mutta enhän minä kaiken aikaa ole päivystämässä ikkunassa tai pihamaalla. Nämä pyrstikset olen kuvannut työhuoneen ikkunasta. Niitä oli maassa ja puussa. Lauantaina satuin pihalla ollessani kuulemaan lähestyvän "sirinän", josta osaan jo tunnistaa pyrstötiaisten saapuvan. Söpöt nappisilmät valloittivat syreenipuskan talipötkön. Sitten paikalle saapuikin käpytikka, joka aiheutti pyrstötiaisten joukkolehahduksen pois pötkön kimpusta. 

Takkaa on lämmitetty ahkerasti. Takkatulen loimu ja palavien puiden räiske tuntuvat kodikkaalta. Saatamme istua takkahuoneessa kirjaa lukemassa tai ihan vain tuleen tuijottaen. 

Tammikuussa olen lukenut monta erinomaista kirjaa. Juha Itkosen "Huomenna kerron kaiken", Outi Airolan "Äiti Airolan parempi maailma", Maggie O'Farrelin "Hamnet" ja Claire Keeganin "Aivan viime hetkellä". Näiden kirjojen tarinat ovat koskettaneet, tehneet vaikutuksen syvälle sieluuni. Kun lisäksi aivokasvaimeen sairastuneen ystäväni tila on heikentynyt merkittävästi, on oma olo täynnä haikeutta. Hetki sitten luin blogiystävän lemmikin kuolemasta. Se avasi kyynelkanavat. 

Suunnittelin kylväväni keijunmekkoa. Taidankin jättää kylvöt johonkin toiseen päivään ja leivon Runebergintorttuja.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Piippojen juhlaviikot avattu

Iris reticulata 'Katharine Hodgkin'

 

Arvoisat puutarhaystävät! Täten julistan tämän vuoden piippojen juhlaviikot avatuksi. Etunenässä purjehtivat terälehdet hulmuten Katharine Hodgkin -kevätkurjenmiekat. Nämä ovat olleet Oikearinteessä lähtövalmiina jo pidemmän aikaa. Vihdoin siniseltä taivaalta paistava aurinko sai koko porukan houkutelluksi avautumaan.

Iris reticulata 'Clairette' - ehkä

Kurgaanin kevätkurjenmiekkajoukko on Oikearinteen porukkaa ujompi. Näistä avajaispäivänä kukintaan ehti vasta sininen Clairette, jonka olen istuttanut Harmonyna. Tai sitten Alidana. Olipa nimi mikä tahansa, yhtä kaikki suloinen kuin mikä. Kauaa ei hänenkään tarvitse yksin puutarhuria ilahduttaa. Muut putkahtelevat kilvan ylös mullasta nuppujaan pullistellen.

Eranthis cilicica - Talventähti

Valkeakuulaan alla pikkuruiset maa-auringot eli talventähdet suuntaavat kasvonsa kohti sinitaivaalla valaisevaa oikeaa aurinkoa. Toiveeni näiden runsastumisesta alkaa vihdoin tuottaa tulosta. Useita nuppuja on vielä avautumatta.

Crocus species Fuscotinctus

Keltainen crocus Fuscotinctus ei enää millään jaksanut pysytellä nupulla. Juhlaviikkojen kunniaksi se napsautti terälehdet levälleen. Sen lehdet ovat olleet maan pinnalla jo helmikuusta lähtien. 

Kuvausta varten otin verkon pois ja laitoin taas takaisin. Näitä(kään) en halua tarjoilla talttahampaille. Edellisellä viikolla pihassamme tepasteli valkohäntäpeura. Sen kaveri odotti puiston puolella. Niinpä pihaamme tullut peura loikkasi leikiten 150-senttisen aidan yli jatkamaan matkaa kumppaninsa kanssa.

Crocus 'Vanguard', Vasenrinne

Yksittäisiä krookuksia on noussut ja aloittanut kukinnan siellä täällä. Kevätpäivien edetessä maasta nousee lisää versoja valmiina kukkimaan.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja, Päivänliljapenkki

Mikäs suukkosuu sieltä kömpii esiin? Ensimmäinen keisarinpikarinliljahan se. Yläpihallakin fritillarioita taitaa olla nousemassa. 

Helleborus - Jouluruusu

Jouluruusut pukkaavat lehtiä ja nuppuja. Tämän Teresanruusun vieressä asustavan jouluruusun päälle tuli kolattua paksu kasa lunta. Siitäkin vähästä, mitä tänä talvena pihalla oli. Ajattelin jouluruusun pärjäävän tuulisessa ja avoimessa paikassa paremmin lumitakkiin kääriytyneenä. Vanhat lehdet ovat kärsineen näköisiä, mutta uutta kasvua nousee mullasta terhakkaasti.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Allaspenkki

Allaspenkin pystykiurunkannukset kasvavat suorastaan silmissä. Nämä ovat Koska kukkii -haasteen seurannassa. Taitaa kukinta-ajan arvaus mennä näiden osalta oikein kunnolla pieleen. Ajattelin oikukkaan talven ja kevään viivästyttävän kasvien kukintaa, jonka seurauksena arvioin näiden Allaspenkin Bethien kukkivan 28.4.

Sepelkyyhky

Edellisellä viikolla kuulin sepelkyyhkyn huhuilevan jossain naapuruston puussa. Siitä vasta keväinen tunnelma syntyi. Perjantaiaamuna sepelkyyhky ilmestyi marjakuusen alle tepastelemaan. En uskaltanut avata sälekaihdinta, jotta lintu ei säikähtäisi. Toivottavasti tämä yksilö löytää itselleen kaverin. Yleensä ne kulkevatkin pihassamme parittain.

Eranthis cilicica - Talventähti

Aamut ovat olleet koleita, koska öisin on pakkasta. Sunnuntaiaamunakin keittiön mittari näytti -6.9 ja auton ikkunat olivat umpijäässä. Auringon noustessa lämpötilakin nousee nopeasti. Tuuli saa sään tuntumaan kylmemmältä verrattuna mittarilukemaan. 

Upea kevätviikonloppu kutsui pihamaalle. Ensin kuitenkin kävin kellarissa kylvämässä tuoksuherneet. Toin ne takkahuoneeseen itämään. Sitten olikin jo sopiva sauma siirtyä ulkohommiin. Keräsin kuivia lehtiä ja pudonneita koivunoksia nurmikolta ja kanttausurista. Hetken jo mietin kanttausurien kohentamista, mutta maa on edelleen hiukan kohmeista. Olkoon siis toistaiseksi.

Galanthus 'Flore Pleno' - Lumikello

Alkavalle viikolle on luvattu epävakaista säätä, vesisadettakin. Minusta sade on ihan tervetullutta putsaamaan kaikkialla leijuvaa pölyä. Maa ei tunnu kovin kuivalta, mutta kyllä keväällä saa vettäkin tulla.

Mukavaa alkavaa maaliskuun viimeistä kokonaista viikkoa!

Lumikellot kilkattaa

Galanthus - Lumikello, luultavasti 'Flore Pleno'

 

Lumikellot kilkattavat omenapuun alla kaikkein ahkerimmin. Nuput eivät ole vielä kunnolla avautuneet. Ilahduttavaa nähdä, miten kukkien määrä on lisääntynyt.

Kauempaa katsoen Huvituksen alla ei vielä paljon väriä ole. Palautin verkot lumikellojen päälle kuvaamisen jälkeen. Pari esikkoakin siellä jo versoilee. Jänikset ovat käyneet tasaamassa kaikki helmililjojen versot. Onneksi niiden kukkanuput ovat vielä mullan alla turvassa. Harvemmin jänikset ovat kukkivia ehtineet typistää.

Galanthus nivalis - Lumikello

En muistanut vahtia Pikkupuutarhan piippojen heräämistä. Niinpä oli sitäkin suurempi ilonaihe huomata lumikelloja nousseen myös Harkkopenkkiin. Nämä olen istuttanut syksyllä 2022.

Muistaisinkohan tänä keväänä laatia listan paikoista, joihin lumikelloja ja muitakin sipulikukkia kannattaa syksyllä istuttaa? Tosin tämän kevään sää on poikkeuksellinen verrattavaksi mihinkään muuhun. Harvoin tähän aikaan on lumetonta lähes koko pihalla. Vain muutamassa paikassa on edelleen lumikasoja. Lähinnä siksi, että lunta on noille alueille kolattu.

Torstaina mittari kipusi yli +10 asteen. Aurinko ei ole täydeltä taivaalta paistanut, mutta moinen lukema tuntuu jo ajankohtaan nähden lämpimältä. Muina päivinä lämpö ei ole kohonnut aivan yhtä paljon. Ilmeisesti maa hohkaa edelleen kylmää, koska viisikin astetta tuntuu tuulen osuessa aika kolealta.

Eranthis cilicica - Turkintalventähti

Ensimmäiset talventähdet nostavat keltaisia päitään Valkeakuulaan alla. Muissa paikoissa en niitä vielä nähnyt. 

Metsätulppaanien kärkiä on noussut runsaasti. Se on aikainen tulppaani, mutta en silti odottanut tapaavani sitä vielä tässä vaiheessa. Lisäsin sille verkkosuojausta, koska vuosi sitten jänis kävi napsimassa useamman kitusiinsa. Kukintaa saan odottaa, mikä ei haittaa. Piippojen löytäminen on jo iloitsemisen aihetta sekin. 

Primula elatior - Etelänkevätesikko

Pikkupuutarhan Harkkopenkin etelänkevätesikko tunkee tuoreita lehtikääröjä ilmoille vauhdikkaasti. Viime keväänä etelänkevätesikko oli yksi "Koska kukkii" -haasteeseen valitsemistani kasveista. Ennustin sen kukkivan 17.4. ja se todellakin kukki 17.4. Tänä vuonna en arvuuttele tämän kukinta-aikaa ollenkaan. Kevät on aikainen, mutta myös niin aikainen, että ehtii jonkun takatalvimyräkän vielä kehittää. Toivottavasti näin ei käy.

Helleborus spp. 'Anna's Red' - Jouluruusu kirjavalehtinen

Kirjavalehtisen jouluruusu 'Anna's Redin' punainen lehtikäärö on ollut näkyvissä jo pidemmän aikaa. Viime päivinä se on selvästi kasvanut ja käärö alkanut avautua. Olen antanut kuivuneiden lehtien olla paikoillaan. Mahdollisen kylmyyden yllättäessä suojaavat osaltaan ainakin viereisiä kasveja, elleivät itseään.

Geum - Kellukka

Alapihan Ruusupenkissäkin on jo monenlaista elämää näkyvissä. Siellä kasvaa useampaa kellukkaa, joista ainakin osa on aloittanut heräämisen. Raikkaan vihreät lehdet työntävät tieltään kuivuneita varsia ja lehtiä. En ole aloittanut istutusalueiden siivoamista, kun on vielä aika märkää. Tässäkin tapauksessa vanhat lehdet saavat olla suojana. Myöhemmin poistan suurimpia roskia ja ripottelen tuoretta multaa kasvien väleihin. Multa siistii näkymät ja auttaa vanhan materiaalin kompostoitumista.

Eryngium planum - Sinipiikkiputki

Sinipiikkiputki on ihan itsestään siementänyt marjapensaiden väliin. Tai sen siemeniä on joutunut sinne multahommien myötä. Viime kesänä kaivoin useamman sinipiikkiputken pois marjapenkistä, kun se alkoi vallata turhankin paljon tilaa. Lisäksi sinipiikkiputken korkeaksi venähtäneet versot rötköttivät pitkin pituuttaan. Sinipiikkiputki oli kasvattanut melkoiset juuret. Luultavasti joku juurenpätkä on jäänyt multaan. Tai en ole huomannut kaivaa kaikkia siementaimia. Nyt uudet lehdet nousevat koristemansikan keskeltä. Kasvakoon nyt aikansa, kunnes päätän siirtää tämänkin pois.

Maanantaina 3.3. kylvin tomaatteja ja samettikukkia. Laatikot ovat olleet pesuhuoneen lattialämmössä itämässä. Torstaina huomasin versoja niin useissa tomaateissa kuin sammareissakin. 

Ei sentään heti tarvitse ryhtyä koulimishommiin, mutta näköpiirissä sekin touhu jo häämöttää. Tällä hetkellä takkahuoneen ikkunalla on kelloköynnöksiä, paprikoita ja keijunmekkoja. Kunhan on aika koulia sammarit ja tomaatit, siirtyy taimikasvattamo kellariin.

Biolanin kompostorin lämpötila tipahti nollaan. Arvelin alaluukun olevan taas täynnä. Kuten olikin. Kompostori on pöhissyt tänä talvena ongelmitta. Joulun jälkeen olen jo kertaalleen tyhjentänyt alaluukun. Massa on jo melko valmista. Olen kuitenkin siirtänyt sen oikeanpuoleiseen, anopilta perittyyn lämpökompostoriin jälkikypsymään. Ja odottamaan sijoituspaikkaa. 

Nyt tyhjensin Biolanin alaluukun toistamiseen. En edelleenkään levittänyt massaa istutusalueille, vaan se päätyi viereiseen pönttöön. Kunhan kevät tästä etenee, pääsen tutkimaan ja kunnostamaan istutusalueita. Silloin on aika siirtää kompostimulta kasvien ravinteeksi.

Alaluukun tyhjennys alkoi heti vaikuttamaan pöntön lämpötilaan. Mittari suuntasi kulkunsa jälleen isompiin lukuihin.

Kiva sää houkuttelee ulos ja pihamaalle. Illatkin ovat jo pidempään valoisat, joten lyhyessäkin ajassa ehtii saada jotain aikaan. Lähinnä olen haravoinut kivituhkakäytäviä. Saa siinäkin aikaa kulumaan, kun yrittää haravoiduista kasoista erottaa mahdollisimman paljon vaahteraneniä kivituhkasta. Kivituhkaa ei viitsisi kompostiin laittaa tai kaatopaikan puutarhajätteeseen kuskata. Vaahteranenät taasen ansaitsevat tulla putsatuksi. Istutusalueilla on varmasti itämässä miljoona pientä kasvattivaahteraa. Eli kitkettävää tiedossa. 

Alapihalla en ole aloittanut haravointia. Enkä vielä aloitakaan. Siellä on edelleen varsin märkää, vaikka hetkeen ei ole edes satanut. Litinä vaan kuuluu saappaiden alla nurmikolla kävellessä. Kovasti houkuttelee tarttua haravaan. Enköhän keksi muutakin tekemistä. Siellä ne koivunoksat ja muu sälä odottaa.

Toin muutamia kriikunanoksia sisälle maljakkoon. Parissa päivässä oksiin alkoi ilmestyä valkoisia palleroita, kukkanuppuja. Kukat eivät sisällä oksissa kauaa kestä, vaan terälehdet varisevat pöydälle. Kamera olkoon laukausivalmiina.

Virallinen piippokierros

Galanthus - Lumikello

Ensimmäinen virallinen piippokierros piti tehdä jo lauantaina. Enpä kerennyt, kun ryhdyin leipomaan laskiaispullia. Niistä tulikin hyviä. Maltoin jättää taikinan sopivan löysäksi. Usein lykkään liikaa jauhoja varmuuden vuoksi. Silloin tuloksena on junttapullaa. Omatekoiset pullat, varsinkin korvapuustit, maistuvat niin hyviltä. Laiskotuksella on tapana vallata mielen ja niin jää leipominen turhan usein aikomukseksi.

Galanthus - Lumikello

Alapihan Huvitus-omenan alla lumikellot nostavat päätään joukolla. Ensimmäinen nuppu oli näkyvissä jo helmikuun alussa. Sen jälkeen ohut lumikerros on peittänyt sen pariinkin kertaan. Nyt alapiha on lumeton. Toinen kuva on otettu Hortensiapenkistä, jossa myös pitäisi kasvaa lumikelloja. Tavallisesti ne nousevat Huvituksen lumikelloja myöhemmin. Nyt uskallan väittää noiden pintaan nousseiden tosiaan olevan lumikelloja.

Rheum rhabarbarum - Raparperi

Ensimmäiset raparperipallurat punastelivat penkissä jo tammikuun viimeisenä päivänä. Nyt palluroita on ilmestynyt lisää. Joskin kaikki pysyttelevät edelleen enimmäkseen mullan sisällä kurkistaen vain varovaisesti ilmoja haistellen. Raparperi on aina aikainen. Saattaa se siellä hangen sisällä muinakin vuosina punastella, mutta eipä ole käynyt mielessä niiden esiin  kaivaminen.

Helleborus - Jouluruusu/Muuripenkki

Viime kasvukaudella jouluruusuni olivat aika vaisuja. Kukkivat ja tekivät uusia lehtiä. Komeampaakin kukintaa olisin mielelläni katsonut. Olen oikein tyytyväinen, että he ovat elossa. En siis ryhdy asettamaan jouluruusuilleni tiukkoja vaatimuksia.

Helleborus - Jouluruusu/Vasenrinne

Vasenrinteen kahdesta jouluruususta puistonpuoleinen on toinen vanhimmista jouluruusuistani. Siinä se kasvaa ja kukkii vuodesta toiseen, vaikka paikka on kuiva ja paahteinen. Ainakaan vesi ei tuossa seiso, mikä on monelle kasville toivottu asia. Siirsin tämän jouluruusun poikasen pari vuotta sitten runsaan metrin päähän emostaan. Hänkin on heräämässä emonsa seuraksi.

Crocus crysanthus - Kultasahrami 'Romance'/Vapaapenkki

Krookuksia nousee piipoista eniten. Nämä Vapaapenkin Romancet ovat venyneet viikon aikana mittaakin. Jänikset eivät ole päässeet niitä napostelemaan, kun laitoin ajoissa verkon päälle. Viikolla onkin käytävä rautakaupassa hakemassa lisää verkkoa. Rulla 50-senttistä verkkoa on hyvä, koska siitä voi leikata sopivia paloja eri paikoissa sijaitseville piipoille. Muovipinnoitettu metalliverkko kestää vuodesta toiseen.

Silene coronaria - Harmaakäenkukka/Kivipenkki

Harmaakäenkukan lehdet ovat vihertäneet - tai harmaantuneet - siitä lähtien, kun vähäinenkin lumi niiden päältä suli. Puolen lämpöasteen hyisen kylmässä tuulessakin lehdet näyttävät terhakkailta. Miten käy, jos ja kun aurinko alkaa lämmittää paikkaa? Lehtiryppäitä on tulossa lisääkin.

Stachys byzantina - Nukkapähkämö/Kivipenkki

Samaisessa Kivipenkissä on myös nukkapähkämön lehtiä. Kaivoin niitä viime kesänä ahkerasti toiseen paikkaan siirrettäväksi. Osa jäi, eikä niillä näytä olevan aikomustakaan siirtyä mihinkään muualle.

Nukkapähkämön lehdet on helppo erottaa harmaakäenkukan lehdistä. Värisävy on hyvin samanlainen, mutta nukkapähkämön lehdillä on sananmukaisesti nukkaa. Kasvia sanotaankin lampaankorvaksi. Lehdet ovat niin pehmoisia, että niitä silitellessä voi hyvin kuvitella itsensä lampaankasvattajaksi.

Primula - Esikko

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saaduista esikoista yksi on jo terhakkaana Huvitus-omenan alla. Sain Nilalta astiallisen eri värisiä esikoita. Kaikissa ei enää ollut kukkia, joten istuttaessani niitä jäi arvattavaksi, millaisina kukkivat. Enpä tähän hätään muista, mikä tämän väri on.

Vinca minor 'Illumination' - Kirjavalehtinen pikkutalvio

Auring*n ihanat -blogin Inkalta saatu kirjavalehtinen pikkutalvio erottuu näin paljaaseen aikaan hyvin penkistä. Vuosien aikana 'Illumination' on kasvanut todella maltillisesti. Olen siirtänyt siitä pari taimea Hortensiapenkkiin, jossa se niinikään elää tyytyväisenä sen kummemmin tilaa valtaamatta. 

Tämä käyttäytyy aivan eri tavalla kuin sinikukkainen pikkutalvio. Joka on minulla levinnyt paikoin riesaksi saakka. En oikein usko, että olosuhteillakaan on kovin suurta merkitystä, sillä samoissa paikoissa minulla on ollut pikkutalviota. Jotka olen penkinvaltaukseen kyllästyneenä työllä ja tuskalla kaivanut pois.

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo/Metsäpuutarha

Piippokierrokseni yksi suurista yllätyksistä oli löytää töyhtöangervoja punnertamassa kohmeisesta maasta kevättä kohti. Eikä vain yhtä tai kahta alkua, vaan lukemattomia. Kyllä töyhtöangervo on normaalistikin aikainen. Ei se sentään ensimmäisten piippojen kera ylös nouse. No, tuosta on vielä pitkä matka puolitoistametriseksi huojujaksi.

Corydalis solida 'Craigton Bllue' - Kiurunkannus/Vattupenkki

Sinikukkaiset kiurunkannukset ovat pitäneet lehtensä läpi talven vihreinä ja jäntevinä. Viime kesänä näitä istuttaessani pelkäsin valitsevani niille liian kolean paikan. Rohkenin antaa näille kiurunkannuksille mahdollisuuden aloittaa taipaleensa juuri valmistuneessa Vattupenkissä. Aika näyttää, menestyvätkö. Ehkä otan tulevana kesänä muutaman jakopalan toisaalle laitettavaksi. Ihan vain varmistaakseni niiden jatkuuvuuden puutarhassani, jos eivät vaikka Vattupenkissä viihtyisikään.

Muscari armeniacum - Helmililja jänisten napostelemina

Joka vuosi jänikset käyvät lyhentämässä mullasta nousseet helmililjat tyngiksi. Niin myös nyt. Lumiseen aikaan jänisten jälkiä risteili pitkin poikin puutarhaa. Aamulla ikkunasta katsoessa yöllä satanut lumen pinta oli rikkumattoman tasainen. Puolen tunnin päästä samaisesta ikkunasta vilkaistessa, jänikset olivat käyneet tikkaamassa käpälillään lumen pinnan "reikäiseksi". 

Viime viikolla istuin keittiön pöydän ääressä aamupalalla samalla uutisia lueskellen. Silmäkulmassa jokin vilahti. Nostin katseen kohti kotitietä. Siellä iso rusakko loikki ajotietä pitkin sen näköisenä kuin sillä olisi kiire aamubussille. Ehkä se oli syönyt aamupalakseen loputkin helmililjojen versot puutarhastani.

Alkaneelle viikolle luvataan tänne Kehä III:n ulkopuolelle aika lämmintä säätä. T-paitakelejä nämä eivät sentään vielä ole. Lupaavia kuitenkin pihatöiden kannalta. Viikonloppuna houkutteli jo kovasti tarttua haravaan. En tarttunut, vaikka toki hiekkakäytäviä olisi voinut siistiä. Istutusalueet kuivukoon rauhassa. Ripottelen niille aikanaan multaa mm. kuivuneiden lehtien peittämiseksi. Vihreyden lisääntyessä näkymät vain paranevat.

Nurmikko on edelleen märkää. Puiston puolen ainut koivu on tuulen avulla viskannut alapihalle kasapäin kuivia oksia. Kunhan kuivuu ja lämpenee, käyn keräämässä niitä muun sälän mukana pois. Vaahteran allakin on iso määrä sekä kuusen- että männynkäpyjä. Tikka tapaa koputella vaahterassa, joten se on varmaan tuonut mukanaan kävytkin.

Kiven päällä kasvaa sammalta, kuin pikkuisia havupuita.

Piippokierrokset on siis aloitettu. Todennäköisesti eteneminen on vielä jonkun aikaa hidasta. Olkoon hidasta tai ei. Mieli on täynnä odotusta ja mukavia jälleennäkemisiä. Paras valmistautua siihenkin, että tarve sukeltaa kuraiseen maahan mahalleen lisääntyy päivä päivältä. Pienimmät piipot on nähtävä aivan läheltä. Emit ja heteet, terälehdistä puhumattakaan. Hienot ajat edessä ja jännitystä mahanpohjasta hiuslatvaan saakka.