perjantai 14. syyskuuta 2018

Syystouhujen aloittamista

Imukärhivilliviini - Parthenocissus quinquefolia

Kaipa tässä on väkisinkin myönnettävä, että syyskausi on alkanut. Säät ovat jatkuneet kesäisissä merkeissä, mikä on edesauttanut ulkona olemisen innostusta. Auringonpaisteesta ja lämmöstä huolimatta luonto kehottaa väreillä ja puunlehtiä pudottamalla valmistautumaan toisenlaiseen aikakauteen.



Kuivassa ja kuumassa kesässä on ollut se etu, ettei nurmikkoa ole pahemmin tarvinnut leikata. Helteisimpään aikaan taisi mennä kolme viikkoa ellei enemmänkin, ettei leikkuria käynnistetty laisinkaan. Edelleen tahti on ollut melko verkkaista, joskin jonkinlainen loppukiihdytys nurmikolla näyttää nyt olevan meneillään. 

Parina päivänä keskityin lähinnä rikkaruohojen kitkentään. Sitäkään hommaa ei tänä kesänä ole liiemmin tarvinnut tehdä, sillä rikatkin ilmeisesti inhosivat kuivuutta. Täytyy tässä itseään kiitellä istutusalueiden ahkerasta kanttaamisesta. Nyt se alkaa kantaa hedelmää, sillä nurmikko pysyy kiitettävästi omalla alueellaan ja kukkapenkit siisteinä. Kun penkeissä kasvu on jo melko tiivistä ja rehevää, ei siellä pahemmin rikat viihdy. 

Tomaatti Indigo Rose

Kasvihuoneen tyhjennyskin on alkanut. Kurkut eivät enää kukkineet ja viimeiset kurkut korjasin runsas viikko sitten. Nyt silppusin kurkkujen varret kompostiin. Samoin tomaatit ovat loppusuoralla. Niissäkään ei enää ole uusia kukkia ja viimeiset raakileet kypsyvät aika hitaassa tahdissa. Kolme tomaatin vartta olen jo poistanut.

Kulunut kesä on ollut aivan erinomainen kurkku- ja tomaattikesä. Satoa on riittänyt heinäkuun puolivälistä, eikä kurkkuja tai tomaatteja ole tavinnut kaupasta ostaa. Tomaatit ovat kypsyneet hienosti niin kasvarissa kuin talon seinustallakin, ja niissä on ollut makua. 

Aidan takana oleviin kuoppiin kunta istuttaa kolme mongolianvaahteraa.

Viljelylaatikoitakin olen jo tyhjentänyt. Niiden suhteen sato oli tänä kesänä melko vaatimatonta. Salaattia riitti koko kesän ajan. Lehtikaalia ja mangoldia ehdimme syödä, mutta loput lehtikaalit joutuivat gammayökkösten hyökkäyksen kohteeksi. Porkkanoita tuli kiitettävästi, joskin pienikokoisia. Punajuurisato oli surkea. Herneitä pääsimme popsimaan, joskin niissä oli tänä vuonna paljon matoja. Kesäkurpitsa oli kooltaan pientä, mutta satoa tuli ihan runsaasti. Edelleen kesäkurpitsa kukkii.

Kosmoskukat ja kesämalvikit elokuun lopussa 2017

Yhteen laatikkoon kylvin erilaisia kosmoskukkia, kesämalvikkia ja kehäkukkaa. Kesämalvikki ja kehäkukka kasvoivat maksimissaan 15 senttisiksi. Kosmoskukalle tuli korkeutta vähän enemmän ja se on vasta nyt alkanut kukkimaan. Vuosi sitten kasvimaan kasvu oli runsasta ja rehevää ja sato mainio. Kosmoskukat ja kesämalvikit heiluivat minua korkeammalla ja saatoin poimia niitä leikkokukkana maljakkoon monia kertoja. Nyt on siis peräkkäin kaksi täysin erilaista viljelykesää. Mielenkiintoista nähdä, miten käy ensi vuonna.

Villiviini - Parthenocissus

Vuosi sitten leikkasin talon seinustalla kasvavaa villiviiniä. Muutaman hennomman oksan laitoin kukkamaljakkoon ja niihin tuli juuret. Istutin taimet ylä- ja alapihaa jakavan rinteen päädyn tukimuuriin ja kas, siellä se villiviini kasvaa venyen ja rehevöityen. 
 
Sormustinkukka - Digitalis purpurea

Rikkaruohoja kitkiessäni törmäsin muutamaan tiheään sormustinkukkataimistoon. Hyvin sormustinkukka on siementänyt niin edellis- kuin tänäkin kesänä. Paikoin kitkin kaikki lilliputtitaimet pois, sillä vaikka sormustinkukasta tykkäänkin, ei sen sentään ihan joka paikassa tarvitse kasvaa. Taimia jäi runsaasti ja kaikki paikkoja en ole vielä ehtinyt edes käymään läpi.



Alueen tieremppa on ottanut loppukirin. Entinen metsikkö tonttimme vieressä on muuttunut vihertäväksi nurmialueeksi. Teille on jo laskettu asfaltti ja piakkoin se tulee myös jalkakäytäville. Muutamana aamuna jalkakäytäviä on jyrätty niin, että astiat ovat helisseet kaapeissa ja taulut keikahtaneet seinillä vinoon. Jalkakäytävän ja tiealueen väliin jääviä alueita on kolmen miehen voimin kivetty viikonloppuisinkin. Meidän tieltä puuttuu vielä valaistus, piuhat sitä varten on jo vedetty. Tonttimme toiselle sivulle rakentuva pallokenttä on jo pohjustettu, mutta vielä se toimii työmaakopin ja koneiden sijoituspaikkana.

Vajaan kahden vuoden urakka on tuottanut paljon melua ja pölyä sekä runsaasti puheenaihetta alueen asukkaille. Toisaalta on ollut mielenkiintoista seurata projektin etenemistä. Mukava nähdä myös alue vihdoin valmiina. Voi olla hetken aikaa hiukan omituista, kun kaivurit ja traktorit lakkaavat pörräämästä nurkissa. 
 
Kaunokuusama - Lonicera x bella 'Zabelii'

Omenasato oli meillä melkoinen. Varmaan puolet siitä on haudattu kompostiin pihlajankehrääjäkoin ja muumiotaudin vuoksi. Yleensä muumiotautisia on vain muutama hedelmä, mutta tänä vuonna niitä oli poikkeuksellisen paljon. Hedelmiä on silti riittänyt yllin kyllin syötäväksi ja säilöttäväksi. Jonkun verran niitä on lähtenyt kylässä kävijöiden mukanakin. Enpä muista, että Astrakaani olisi koskaan aiemmin tehnyt näin komeaa satoa ja isokokoisia hedelmiä. Varsinaista herkkua kerrassaan. 

Omena Astrakaani punainen

Seuraavaksi pitäisi jatkaa hiukan kesken jäänyttä rikkaruohoshowta. Myös puuvajaan kertynyt kasa taimi- ja kukkaruukkuja on pestävä ennen kellariin kantamista. Ja kasvarissakin on vielä siivottavaa ennen kuin sen voi asettaa talviteloille. Syyssipuleiden istuttamista en ole vielä edes aloittanut. Nettiostokset eivät ole vielä saapuneet, joten nyt on hyvä hetki keskittyä sipuleiden istutussuunnitelman laatimiseen.

Syysleimu - Phlox paniculata

Mukavaa viikonloppua kaikille!