sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Ei sitten mitään kiirettä

 

Aila-myrsky saapui meille torstaina luvattua maltillisempana. Odotin, että sade huuhtoisi ikkunoita vaakatasossa ja naapurien trampoliinit seilaisivat jonossa pergolamme ohi. Ilma oli kyllä täynnä vaahteranlehtiä ja kotitien asfaltti peittyi neulasmattoon. Tavarat sen sijaan pysyivät hyvin paikoillaan niin meidän kuin muidenkin pihoilla. Paikallissään mukaan puuskaisimmillaan tuuli oli meillä 18.2 m/s. Pohjoisesta puhaltaessaan se ei osunut kovin hyvin pihaamme ja niinpä pergolassa roikkuvat verenpisarat liikahtelivat vain kevyesti amppeleissaan. 


Uutisten mukaan ympäri maata puita on kaatunut ja sähköttömiä kotitalouksia on kymmeniätuhansia. Myrskybongareilla on ollut juhlaa päästä katselemaan meren mylläystä. Hyvä kuitenkin, etteivät ihmiset ole joutuneet kohtuuttomiin vaikeuksiin eikä onnettomuuksiin. Minunkaan ei tarvitse arpoa, kenen trampoliini lojuu takapihallamme. Kun niitä trampoliineja ei nyt sitten lennellytkään.
 
Clematis vit. Polish Spirit

Puutarha alkaa hissukseen muuttaa väriään. Vielä ei voi puhua ruskasta, vaikka vihreys vähitellen taipuukin ruskean sävyihin. Värien loiston vähetessä muutama kärhö jatkaa kukkimistaan, kuin ei syksyä olisi lähelläkään. Polish Spirit on kärhö, joka syksyisin kukkii viimeisten joukossa. Tällä hetkellä se on oikeastaan yksi hirvittävä kärhökasa. Se odottaa uutta tukea, mutta en vielä raaski häiritä sen kukkimista uuden tuen asentamisella.

Clematis Jackmanii

Samoin loistokärhö Jackmanii kukkii komeasti. Lähinnä kuitenkin aroniapuskille parhaan puolensa näyttäen, eikä minulle. Sekin korjaantunee tulevina kesinä, kunhan saan sille uuden tuen. 

Taustalla ruotsinköynnöskuusaman uusi tuki.

 
Tukien asentamista miettiessäni tajusin, että yksi tuki on jäänyt kokonaan laskuista. Alapihan Kiemurapenkin tuijassa suikerteleva nimetön kärhö tarvitsee ehdottomasti oman tukensa. Sen pienet, sinililat kukat näkyisivät paremmin, kun kukkien ei tarvitsisi piiloutua havunoksien lomaan. Ukkokulta lupasi rakentaa tuen samalla, kun hän kokoaa viimeisen keskeneräisen tuen.

Clematis vit. Madame Julia Correvon

Syreenipenkin päässä kasvava Madame Julia Correvon ansaitsee myös oman tuen. Se saanee keväällä jonkun muilta vapautuvan tuen. Mikäli viihtyy ja kasvaa paikallaan. Se asui edellisen kesän ruukussa ja pääsi viime syksynä maahan. Nyt se ulottuu unkarinsyreenin alaoksalle, luultavasti tämän syksyn viimeisten kukkien voimin. 

Syreeneistä on tarkoitus lähiaikoina karsia vanhimpia runkoja. Niiden kasvuun ei ole vuosikausiin puututtu mitenkään. Vain kuolleita oksia on poistettu. Syreenit ovat alkaneet kasvaa tasaisemmin ja suunnata oksiaan myös puiston suuntaan. Tähän saakka ne ovat kasvaneet kallellaan pihalle päin etsiytyessään valoa kohti. 

Clematis Purpurea Plena Elegans


Purpurea Plena Elegans on kärhö, joka vei sydämeni vasta muuttaessaan meille. Siinä taas hyvä esimerkki kasvista, jolle pitää antaa mahdollisuus nähdäkseen sen kauneuden. Olin nähnyt kuvia ja lukenut juttuja PPE:stä monissa blogeissa. Ei vain tullut tunnetta, että tuo on saatava ihan ehdottomasti. 

Clematis Purpurea Plena Elegans

 
Sitten ostin PPE:n halvalla marketin taimipihalta, kasvatin sitä kesän ruukussa ja tyrkkäsin syksyllä ensimmäiseen tyhjään paikkaan, mikä vastaan tuli. Sepä päätti näyttää minulle, ettei hän ole mikä tahansa kärhö, jonka voi ostaa ja unohtaa. Erityisesti tänä kesänä PPE:n kukinta on ollut ilahduttavan runsasta ja kaunista. Sen kukat eivät ole loistokärhöjen tapaan suuria ja näyttäviä. Kukkia on sen sijaan paljon ja niiden viehättävät viininpunaiset sykeröt ovat vaan niin suloisia. Nyt minulla on jo kaksi Purpurea Plena Elegansia, eikä kumpikaan ole liikaa.
 

Clematis integrigolia Aljonushka


Aljonushka kukkii joka kesä valtavasti. Yhä siinä on uusia nuppuja, vaikka avautuvat kukat ovat jo kooltaan pienempiä kuin aiemmin kesällä. Aljonushka-ressukka on varmasti tämän kesän kärsinyt sekä mahanpuruista että selkävaivoista. Liian matalan ja sopimattoman tuen vuoksi se roikkuu kaksinkerroin vyöryen tuen yli maata kohti. Ostin rullan vihreää aitaverkkoa, josta on tarkoitus pyörittää ovaalin muotoinen tuki Aljonushkalle. Aljonushkahan ei omaa tukeensa tarttuvia kärhiä, joten se tarvitsee tukevan nojapuun.

Rosa rugosa Sävel


Sävel-ruusu kukki heinäkuussa komeasti. Leikkasin siitä valtavan määrän kuihtuneita kukkia, jonka  jälkeen pensas piti pienen tauon. Sitten se aloitti uuden kierroksen, joka jatkuu edelleen.

Rosa F.J.Grootenrorst - Neilikkaruusu


Myös neilikkaruusulla on toinen kukinta meneillään. Tai oikeastaan ei ole ensimmäistä edes lopettanut. Nuppuja on edelleen paljon. Luvassa on kohtalaisen lämpimiä ja aurinkoisia päiviä, joten uskon nuppujen ehtivän avautua ennen kylmiä säitä.


Rosa 'Sommerwind' - Maanpeiteruusu

Sommerwind-ruusu on kukkinut runsaana. Pieniä kukkia on jatkuvasti paljon eri vaiheissaan. Välillä muistan käydä leikkaamassa kuihtuneita kukkia. Välillä taasen en, mutta silti kukinta ei ole vähentynyt. Nämä minun piti siirtää alapihalle johtavien portaiden vasemmalta puolelta oikealle, jonne istutin kesän ruukuissa asuneet maanpeiteruusu Fairyt. En sitten siirtänytkään, kun Oikearinne tuli muutenkin riittävän täyteen. Minusta Sommerwind ja Fairy ovat lähestulkoon samanlaiset. Joku asiantuntija ehkä näkisi niiden erot.

Vasta lukinlilja on mennyt kellariin, lista siis täydentyy ajan kuluessa.



Sitten edellisen postauksen en ole ehtinyt tekemään puutarhassa yhtään mitään. Syystyölista venyy ja paukkuu uusilla hommilla. Joku saattaa poistuakin ilman toteutusta ja joku siirtyä kevättyölistalle. Taitavana stressinkerääjänä osaan kuormittaa itseäni liiankin tehokkaasti myös puutarhahommilla, mikä on sinänsä ihan idioottimaista. Puutarha on kuitenkin minulle mieluinen harrastus ja sellaisena se saa pysyäkin. Lappalainen etelässä -blogin Nilalla oli viime postauksessaan hauska lausahdus, jonka ajattelin ottaa omaksi ohjenuorakseni tai peräti elämänohjeeksi eli  "p
äiviähän riittää ja allakassa niitä on lisää".

Aronia

 

Syyskuu vilahtaa näköjään ohi nopeammin, kuin toivoinkaan. Tällä vauhdilla ollaan pian tammikuussa, jolloin saa taas rapistella siemenpusseja ja miettiä kesän kylvöjä. Jospa sitä ennen kuitenkin saisin kaikki syyssipulit maahan.

Aurinkoista sunnuntaipäivää teille kaikille!