lauantai 24. syyskuuta 2022

Syksypä syksy!

Kurkien muutto
 

Syksy on täällä. Ei auta vastaanpyristely. Monia syksyyn liittyviä pihatöitä olen jo tehnyt. Yhtä paljon on tekemättä. Ainuttakaan sipulia en ole vielä multaan piilottanut. Jokunen pussukka odottaa terassilla ja muutaman pitäisi olla pian tulossa postissa. Erityisesti odotan valkosipuleita, kun lähes kaikki viime syksynä kylvetyt mätänivät jääkannen alle. Tilasin hyväksi havaittua Aleksandraa. Yllättäen kasvimaan reunalta löytyi muutama valkosipuli, joiden eksymisreittiä sinne en pysty kartoittamaan. Milloin ja miten valkosipulit ovat uusille asuinsijoilleen menneet? Siinäpä arvoitus.


Nurmikkoa ei ole tarvinnut kuivuuskauden jälkeenkään kovin usein leikata. Nyt pörräsin leikkurin kanssa kaikki nurmialueet läpi. Lähinnä silppusin kasvimaapäädyssä kasvavasta vaahterasta pudonneet lehdet. Uusia on maassa jo yhtä paljon, mutta helpompi hoitaa lehtien silppuaminen pienemmissä erissä.

Perennanvarsia en ole muutamia yksittäisiä lukuunottamatta vielä leikannut. Liljanvarret ovat menneet ruskeiksi, joten niitä on tullut napsittua sieltä täältä. Varjoliljoista olen tyhjentänyt siemenkodat ripotellen siemeniä paikkoihin, joihin toivon varjoliljan aikanaan kasvavan. Puutarhan yleisnäkymä on edelleen vehreä, ruskaväreillä maustettuna.

Ylävasemmalta: kyläkurjenpolvi, tähtiputki 'Star of Fire', konnanyrtti, alavasemmalta: syysasteri, oranssikeltano, sormustinkukka.


Kukkiminen alkaa olla ohitse. Jokunen yksittäinen kukka sinnittelee ennen lakastumista. Kurjenpolvien kukinta on koko kesän ollut mitätöntä. Talvi vei minulta monta kurjenpolvea. Tähtiputket kukkivat kesällä hyvin. Star of Fire on näköjään herännyt kesäisiltä päiväuniltaan. Syysastereista kukkii ainoastaan lilasävyinen. Valkoisista suurin osa kuoli talvella, vaaleanpunainen Patricia Ballard tuskin ehtii avata nuppujaan.

Konnanyrtin siirsin elokuun lopussa, joten siltä en suuria odotakaan. Oranssikeltano kukkii toista kierrostaan. Sormustinkukka yllätti elokuussa ensimmäisillä nupuillaan. Viime vuonna ei tainnut kukkia ainutkaan. Ensi kesänä saattaa olla sormustinkukkien esiinmarssi, sillä taimia on runsaasti joka puolella.

Polemonium caeruleum - Lehtosinilatva


Valkoinen lehtosinilatva on kukkinut käytännössä koko kesän ja kukkii edelleen. Tässä kukka, joka tekee siementaimia ahkerasti. Eivät haittaa. Ne on helppo tarvittaessa kitkeä pois.

Potentilla nepalensis 'Miss Willmott' - Nepalinhanhikki

Nepalinhanhikki kiittää siirrosta toiseen paikkaan ahkeralla kukinnalla. Tosin kukkien pitkät varret eivät pysy kovin hyvin pystyssä, vaan osa niistä luikertelee pitkin poikin.

Vasemmalla nimetön syysleimu, yläoikealla valkoinen David, alaoikealla Peppermint Twist


Syysleimujen kukinta kärsi suuresti kuivuudesta. Erityisesti tummat Raving Beauty ja Dusterlohe ottivat selvästi nokkiinsa. Osa syysleimuista myös menehtyi viime talveen. Parhaiten ovat kukkineet valkoiset Davidit. Vuosi sitten istutettu Peppermint Twist vie kukkimisessa hyvän sijan kakkosena. 

Syysleimujen varret ovat kasvaneet tänä kesänä tosi korkeiksi. Kuten monen muunkin kasvin. Luulisi kuivuuden kutistavan kokoa ja rajoittavan kasvuintoa. Ehkä kasvit ovat koittaneet kurkotella pilviin sateen toivossa.

Phlox paniculata Creme de Menthe

 

Mustialan tuliainen parin vuoden takaa, kirjavalehtinen Creme de Menthe ilahdutti runsaalla kasvulla ja kukinnalla.

Echinacea - Punahattu


Punahatut ovat kukkineet jo pitkään. Niitä kasvaa parissa paikassa isompi ryhmä ja parissa muussa yksinäisiä selviytyjiä. Osan olen kasvattanut siemenestä, osan ostanut taimina. Näiden selviytyminen talvista on joka kevät yhtä suuri ilo, sillä pitkään pidin niiden kasvattamista vaikeana.

Scabiosa atropurpurea 'Oxford Blue' - Koreatörmäkukka

Koreatörmäkukkaa esikasvatin siemenestä ja taimet siirsin alapihan Ovaalipenkkiin. Ovat kukkineet ahkerasti. Törmäkukasta löytyy erilaisia ja eri värisiä. Heräsi ajatus hankkia lisää siemeniä ensi kevään kasvatukseen, esimerkiksi viininpunakukkaisia ja valkoisia.

Sedum spectabile 'Brilliant' - Syysmaksaruoho

Maksaruohojen syksy ei ole paras mahdollinen. 'Herbstfreudea' kasvaa useammassakin paikassa. Kiemurapenkin komeamaksaruohoista kävi peura napsimassa latvat, joten se ei tietenkään kuki. Muidenkin komeamaksaruohojen kukinta on tavallista vaisumpaa. Ehkä kuivuudella on ollut osansa, vaikka näiden ei pitäisi olla kovin herkkiä kosteusmielessä.

Vuosi sitten Pikkupuutarhan Kivipenkkiin istutettu Brilliant  on saanut seurakseen etelänruusuruohon. Korkeavartinen knautia rentoilee syysmaksaruohon väleissä kuin tukea etsien. Siirsin etelänruusuruohon kesällä 2020 toiseen paikkaan Pikkupuutarhaan. Sinne ei vuosi sitten eikä tänäkään kesänä ilmestynyt ainuttakaan yksilöä. Sen sijaan lähtöpaikkaan eli Kivipenkkiin etelänruusuruoho nousi. Multaan taisi jäädä siemeniä tai juurakkoa. Jos kerran kasvi itse on päättänyt pysytellä alkuperäisellä kasvupaikallaan, minun ei liene tarpeen siitä kiistellä.

Ylävasemmalta; Rosa Ritausma, Rosa Sävel, alavasemmalta: Rosa Sointu, neilikkaruusu


Pensasruusut tuntuvat olevan takuuvarmoja kukkijoita. Ritausman leikkasin keväällä matalaksi, joten se alkoi kukkimaan varsin myöhään. Sävel, Sointu ja neilikkaruusu kokivat niinikään reilun leikkauksen. Sen jälkeen Sävel ja neilikkaruusu ovat kukkineet lähes tauotta. Uusia nuppuja alkoi tulla vauhdilla, kun kävin välillä napsimassa kuivuneet kukinnot pois. 

Rosa rugosa 'Therese Bugnet'
 

Aion jatkossakin leikata pensasruusuja rohkeasti, koska ainakaan kukintaan se ei ole negatiivisesti vaikuttanut, päinvastoin. Pensaat ovat minusta myös kauniimpia, kun varret ovat sopusuhtaisia ja kukkia muuallakin, kuin korkeissa latvuksissa. Tästä syystä aion leikata myös hurjan korkeaksi venähtänyttä teresanruusua. Tähän saakka olen karsinut vanhimpia oksia, ylipitkiä ja maahan painuvia versoja. 2015 istutettu pensas kaipaa radikaalimpaa leikkausta, jotta se haaroittuisi enemmän.

Kärhöt ylävasemmalta: Polish Spirit, Princess Kate, Mme Julia Correvon, alavasemmalta: Rouge Cardinal, lumikärhö, Ville de Lyon


Kärhökesästä tuli odotettua parempi. Pelkäsin vaikean talven koitelleen kärhöjä enemmänkin. Toinen Multi Blue ja samoin toinen Hagley Hybrid heittivät hyvästit. Tai mistä niistä tietää. Kärhöt osaavat yllättää. En koskenut "nukahtaneiden" asuinsijoihin, jotta voivat tehdä halutessaan uuden tulemisen. 

Madame Julia Correvon heräsi varsin myöhään, mutta onkin kukkinut sen jälkeen ahkerasti. Rouge Cardinal teki vielä pari myöhäistä kukkaa. Lumikärhö on tapansa mukaan kasvanut jättiläiseksi. Risuuntuneen ulkonäön vuoksi leikkasin sen keväällä aika matalaksi peläten pilanneeni köynnöksen tulevaisuuden. Hui hai, olisi voinut leikata rohkeamminkin.

Clematis Ville de Lyon


Joka kesä joku kasvi houkuttelee muita enemmän luokseen ihastelemaan. Tänä kesänä tässä roolissa ovat ehdottomasti olleet kärhöt Princess Kate ja Ville de Lyon. Molemmat ovat nuoresta iästään (kumpikin istutettu 2021) huolimatta kukkineet runsaasti.

Clematis Princess Diana - Tarhalyhtykärhö


Usein riittää jo se, että kärhö talvesta selviytyneenä nousee keväällä kasvuun. Kukat ovat suuri plussa. Tämä konkretisoitui kesällä 2021 istutetun Princess Dianan kohdalla. Taimi oli kovin hentoinen ruppana jo sen istuttaessani. Olin valmistautunut siihen, ettei kärhö välttämättä jaksaisi keväällä herätä. Niin vain hissukseen alkoi nousta ja kasvoikin lähes parimetriseksi. 

Jossain vaiheessa ilmestyi yksi nuppu, aika toispuoleinen, jollaisena kukka sitten avautuikin. En tiedä, onko joku ötökkä käynyt napsimassa nuppua sen varhaisvaiheessa. Vai mikä lie vaurion aiheuttanut? Princess Dianassa on samanlaista lumoa  kuin Princess Katessa. Toivon tämän kärhön jatkavan elämäänsä puutarhassani jatkossakin.

Clematis integrifolia aljonushka - Tarhakellokärhö


Aljonushkani taitaa olla sieltä sitkeimmästä päästä. Ennen Ruusupenkkiin päätymistä se asusti kahdessa muussa paikassa. En ollut istutuspaikkoihin tyytyväinen ja kaivoin sen kolmannen kerran ylös ja uuteen paikkaan. Ruusupenkissä se viihtyikin hyvin vuodesta 2015, kunnes vuosi sitten totesin yhteiselon Sävel-ruusun kanssa olevan liian tiivistä. Ryhdyin jälleen lapiohommiin siirtääkseni Aljonushkaa muutaman  metrin verran oikealle. Sinne olin kaivanut uuden istutuskuopan ja sinne kärhö siirtyi.

Keväällä tietenkin jännäsin, nouseeko kärhö uudessa paikassa. Olinko kenties vahingoittanut sen juuria liiaksi? Oliko se selvinnyt hankalasta talvesta? Hyvin kävi. Aljonushka alkoi kasvaa uudessa paikassa ja kukkikin varsin kivasti. Yllätys oli, kun jonkun ajan kuluttua kärhö alkoi nousta myös entisessä paikassa. En siis ollut saanut kaikkia juuria ylös. Nyt minulla on kaksi Aljonushkaa. Vaikka kaivoin hikipäässä mielestäni ison juurakon ylös ja uuteen paikkaan, on entisen paikan Aljonushka kaikin tavoin voimakaskasvuisempi ja komeampi verrattuna uuteen kaimaansa.

Muu elämä on haitannut puutarhan syystöitä sen verran ankarasti, että jonkinlainen huono omatunto kaivelee takaraivossa. Syksy etenee vauhdilla ja paljon pitäisi tehdä saadakseni puutarhan valmiiksi talviunille. Siivoan puutarhaa mieluummin syksyllä, jotta keväällä voi sitten aloittaa puhtaalta pöydältä. Tiedän, ettei yksittäisissä tehtävissä kauaa nokka tuhise, kunhan pääsen niiden pariin. Tykkään kuitenkin, että aikaa pitää olla vähintään tunti pari, jotta ehtii saada aloitetut tehtävät kerralla mieluisaan pisteeseen. Tylsimpiä ovat keskeneräiset hommat. Vielä tylsempää on puuhata pihahommissa koko ajan kelloon vilkuillen.

Osa kesäkukista on jo kompostissa. Osa vielä niin freeseinä, ettei niitä millään malta ottaa pois. Tänä vuonna ajattelin kokeilla murattien "hautaamista" lavakauluksiin talvehtimaan. Joinain talvina muratit ovat selvinneet noissa korkeissa porttiruukuissa. Viime talvena eivät niissäkään.

Korkeat ja painavat porttiruukut kaipaavat uutta pintaa. Ostin ne vuosia sitten puoleen hintaan. Ruukut on pinnoitettu jollain betonin näköisellä materiaalilla, joka oli jo alkuunsa alkanut lohkeilla. Yritin kilkutella harmaata pinnoitetta pois, vaan ei irronnut sitten millään. Maalasin ruukut tummanruskealla sokkelimaalilla, joka on vähitellen alkanut sekin lohkeilla. Parasta kuitenkin, että lohkeillessaan sokkelimaali poistaa myös sen harmaan betonipinnoitteen.

Aidan imukärhivilliviinit punastuvat.


Postauksen aloituskuvassa on pihan yli äänekkäästi lentävän kurkiauran loppuosa. Parina päivänä olen kuullut kurkien ääniä, mutta en ole niitä onnistunut näkemään. Perjantaiaamuna lehdessä oli uutinen, jonka mukaan tiistaina oli Karjaan Påminnessa kirjattu lähes 30 000 kurjen muutto. Tringan mukaan se on kaikkien aikojen suurin yksittäisellä paikalla Suomessa yhden päivän aikana havaittu kurkimuutto.  

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

 Tulinen, kultainen,
keltainen hehku on
rantapuistikon.
Lehtiä kierittää,
pyörittää syksyinen sää.
Niin kuin mattoa loistavaa,
jalankulkija käydä saa.
Syksy saa tullessaan
hehkullaan liekkeihin maan.


Leppoisaa syysviikonloppua kaikille!


maanantai 19. syyskuuta 2022

Päin punaista

Kaatosateiden alettua keskiviikkona, ehdin jo miettiä, miten käy syysruskalle? Muuttuuko kaikki kuivuudessa kärvistelleet kasvit oitis likaisen ruskeiksi? Kuvittelin kai tuulen ja sateen pudottavan puista lehdet samantien. Vaahteranlehtiä onkin jo runsaasti nurmikolla. Turhaan murehdin, sillä loppuviikon aikana ruskavärit ovat suorastaan räjähtäneet silmiemme eteen. En ole ehtinyt kotipihaa kauemmas katsomaan, miltä muualla näyttää. Omassa pihassa kuljen kaiken aikaa päin punaista.

Koristeomena Musta Rudolf kera villiviinin.


Koristeomena Musta Rudolfia katsellessa kiitän itseäni sen istuttamisesta kerta toisensa jälkeen. Siinä on upea pikkupuu keväästä syksyyn. Puun tummat lehdet muuttuvat ruskan aikaan palavan punaisiksi. Olen joskus katsonut televisiosta Remppa vai muutto -ohjelman kanadalaista versiota. Ihailen sikäläisten pihojen upeita istutuksia ja erityisesti erilaisia japaninvaahteroita. Niiden kokoa ja väriä. Samalla harmittelen, kun kyseinen kasvi on niin kovin herkkä meidän oloissamme. En oikein raaski ostaa kallista kasvia, joka tuskin koskaa kasvaa isoksi. Ja jonka selviytymistä saa kaiken aikaa pelätä sydän syrjällään.

Omaa Musta Rudolfiani ihastellessa tajusin, että tässähän minulla on oiva korvike japaninvaahteralle. Eikä edes mikään korvike, vaan ihan arvonsa ansaitseva kasvi pihamaani kaunistukseksi. Ei koristeomenapuukaan mikään halpa ostos ole, kuten eivät puut yleensäkään. Koristeomenapuun kestävyys on kuitenkin ihan toista luokkaa verrattuna japaninvaahteraan. En yhtään halua vähätellä japaninvaahteran kauneutta. Moni on sellaisen kanssa pärjännyt onnistuneesti. Oman pihan istutuksissa on kuitenkin huomioitava omat tarpeet ja resurssit.

Parthenocissus vitacea - Säleikkövilliviini


Sen kummemmin suunnittelematta istutin villiviinin aidan päälle kasvamaan. Joskus vahingot osoittautuvat aikaa myöten onnistuneiksi, kuten tässä tapauksessa. Samaisella aidalla kasvaa myös imukärhivilliviinejä, joihin niihinkin syksy tuo ruskan värejä. Säleikkövilliviini on kuitenkin joka vuosi huomattavasti näyttävämpi syysasussaan.


Musta Rudolfin ruskaväristä voivat nauttia puistossa kulkijat. Mikä parasta, puun loistava puna näkyy hyvin myös olohuoneen ikkunasta tai terassilta katsoen.

Parthenocissus quinquefolia - Imukärhivilliviini


Hieno on imukärhivilliviininkin syyspuku. Näitä kasvaa aidalla kasvimaan kohdalla kolme kappaletta. Käyn välillä nostamassa puiston puolella kiemurtelevia versoja takaisin aidalle. Villiviinin versot valtaavat yhä enemmän alaa myös aidan kasvimaan puoleisella kaistaleella. Jotkut maassa luikertelevat versot ovat kasvattaneet juuria jouduttuaan matkan varrella osin mullan peittämiksi. Villiviini toimii hyvin myös maanpeitekasvina, mitä harvemmin tulee ajatelleeksi.


Muutama vuosi sitten poistin talon autotallipäädystä kapean istutuskaistaleen. Siinä yhteydessä siirsin seinustalla kasvaneen villiviinin terassin kupeeseen, jossa se viihtyykin edellistä paikkaa paremmin. Katkaisin vuosi sitten vahingossa tästä villiviinistä yhden ison haaran, mikä harmitti kovasti. Kasvi ei ollut siitä moksiskaan, vaan venyi mittää ylös ja sivulle entistä kiihkeämmin.

Yksi terassin kupeen villiviinin oksista lähti eri suuntaan. Kuvassa oman tiensä kulkija kosiskelee mustaa ränniputkea.

Olen leikannut talon seinustalla kasvavaa villiviiniä ja laittanut tuoreita versoja veteen juurtumaan. Näin olen monistanut villiviiniä onnistuneesti talon kummankin päädyn tukimuurehinin. Tässä villiviini kipuaa syreenin oksille (taustalla verkko peuraesteenä). Villiviinin punertava ruskaväri korostuu hauskasti oikealla puolella kellertävän töyhtöangervon ja vihreiden syreenien kimpassa.

Tämä pistokkaasta kasvattamani ja muurille istuttamani villiviini ei laskeudu verhoilemaan betoninharmaata muuria. Sen sijaan se etenee muurin yläreunaa pitkin kohti puuvajaa ja on muutenkin kasvanut vähän joka suuntaan.

Puuvajan edessä vaahteraa tähtäillessäni huomasin yllättäen muurin villiviinin kivunneen jo syreeniä pitkin korkeuksiin.


Vaahterassakin on kivasti eri värejä. Työhuoneen ikkunasta näen, että kentän toisen puolella sijaitsevan talon pihalla vaahtera on upean punaoranssi. Nyt on lähdettävä kylänraitille kävelemään, jotta näen enemmänkin vaahteroiden syysloistoa.

Cotoneaster lucidus - Kiiltotuhkapensas


Sisäänkäynnin tuija-aidan tyvellä kasvaa muutama kiiltotuhkapensas. Ennen tuijien istutusta tuhkapensaita oli enemmänkin. Pensaat tuli kaivettua huonosti pois tuijien alta, jonka seurauksena muutama juurivesa on vuosien mittaan kasvanut pikkuisiksi pensaiksi. Koska tuijia asia ei näytä vaivaavan, olen antanut tuhkapensaiden olla. Enkä kyllä kaiva näitä pois vastaisuudessakaan. Ihan tämän loistavan syyspunan vuoksi.


Spiraea japonica - Keijuangervo ja keskellä Aronia


Aroniat ovat yleensä syksyn värikkäimpiä pensaita. Nyt suurin osa niistä on vasta pohtimassa punastumista. Paitsi tämä yksi Vasenrinteen yläreunan aronia, joka ei halua jäädä keijuangervoja vähäisemmäksi. Keijuangervot eivät joka vuosi ole yhtä hienon värisiä, kuten nyt. Eikä nytkään jokainen niistä. Ainakaan vielä. Kenties tulevat mukaan tähän syysnäytökseen hieman myöhemmin.

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo


Idänvirpiangervolla on vähän huono maine, mikä johtunee sen turhan innokkaasta kyvystä levittäytyä sinnekin, minne sitä ei toivota. Vuosia sitten minäkin mietin, miten saisin sen pysymään naapurin puolella. Jossain vaiheessa unohdin koko asian. Ja totesin, että itse asiassa se ratkaisee ongelmallisen paikan viherryttämisen. Talvella se ei ole moksiskaan, vaikka osa sen versoista jää kolattavan lumen alle. Keväällä se nousee paksunkin lumikasan alta tarmokkaasti olkiaan pyyhkien, kuin ei koskaan talviunessa olisi ollutkaan. Kukkiessaan idänvirpiangervo on täynnä kauniin valkoisia kukkia, jotka houkuttelevat runsaasti myös pörriäisiä. Eipä pensas petä syksylläkään. Ruskasävyjä riittää.

Kadun toisella puolella olevien naapuritonttien välissä on yksityisen omistama metsäkaistale. Itse asiassa en tiedä, omistaako kunta osan alueesta. Metsä on ollut vuosien ajan omassa rauhassaan. Vähitellen tien reunaan on noussut pihlajia, joiden syysruska on kaunis varsinkin iltapäivän auringon niihin osuessa.

Fragaria vesca - Ahomansikka

Ahomansikka ilmaantuu milloin mihinkin. Marjapensaiden alueella annan sen kasvaa aika lailla omassa rauhassa. Tänä vuonna ei tullut kovin monta marjaa, mutta syysväri on sitäkin hienompi.

Rubus arcticus - Mesimarja


Lavakauluksessa kasvaa Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatua mesimarjaa. Kylläpä se oli kaunis keväällä kukkiessaan vaaleanpunaisena. Syötävääkin saimme jonkin verran. Nyt mesimarja on värittynyt hienon punaiseksi. 

Mesimarjaa istuttaessani en arvannut sen olevan tehokas levittäytyjä. Kaivoin kesän aikana lavakauluksesta lukuisan määrän taimia purkkeihin. Myöhemmin istutin niitä eri paikkoihin. Ajattelin kokeilla, toimisiko mesimarja maanpeitekasvina. Ainakin se on asettunut uusille asuinsijoilleen. Aika näyttää, missä ja miten se viihtyy.

Vaccinium corymbosum - Pensasmustikka


Pensasmustikoita minulla on vain kaksi puskaa. Istutin aluksi toisaalle kolme pensasmustikkaa. Pian huomasin paikan olevan aivan väärä, jolloin päätin siirtää mustikat kasvimaalle lavakaulukseen. Tässä yhteydessä yksi heitti henkensä. 

Tiedän pensaista tulevan suurikokoisia, mutta omani eivät ole kovin paljon kasvaneet. Johtuu varmasti olemassa olevasta tilasta. Ja tietenkin siitä, etteivät ole lavakauluksessakaan kovin pitkään ehtineet asua. Tykkään pensasmustikoista, mutta en tavoittele niistä suurta satoa. Hyväksyn, että minun pensasmustikoideni arvo on niiden upeassa syysvärityksessä.

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu


Ruusupensaat eivät taida patsastella loistavalla syysvärillään. Juhannusruusu on kyllä joka vuosi kisassa mukana. Usein aika onnistuneesti. Tässä vaiheessa suurin osa juhannusruusuista on edelleen vihreänä. Ehkä ne pudottavat lehtensä jättäen syysruskan väliin.

Ruskaheisiangervo kurkistelee tuurenpihlajan lehtien lomasta.

Tuurenpihlajan syysväritys on yleensä syksyn hienoimpia. Vielä se ei ole luopunut lehtiensä vihreästä väristä. Ruskaheisiangervo on koko kesän kurkkinut tuurenpihlajan alaoksan lehtien välistä. Minusta siinä on jotain lystikästä.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' Fireside - Purppuraheisiangervo


Purppuraheisiangervo UMNHarpell'n ostin käydessäni kesällä 2019 vierailulla PuutarhaTahvosilla Raaseporissa. Sen lehdet ovat tummia läpi kasvukauden. Riippuen valon suunnasta väri on välillä lähes mustaa. Pensas sopii hyvin Amber Jubilee-ruskaheisiangervon kaveriksi.

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo


Sekä ruskaheisiangervo että purppuraheisiangervo ovat kauniita koko kesän. Näin syksyllä niiden värikkyys korostuu. Amber Jubilee saa nimensä mukaisesti ruskan myötä uusia sävyjä lehtien loistaessa oranssista punaiseen.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' Fireside - Purppuraheisiangervo


Mietin, onko tämän purppuraheisiangervon nimi tosiaan 'UMNHarpell'. Googlettamalla sillä nimellä löytyy lähinnä omia aiempia juttuja pensaasta. Kaivoin esiin taimilappulaatikkoni, josta aika pian löytyi tämänkin kasvin nimilappu. Kyllä se on 'UMNHarpell', joskin kasvi taitaa löytyä paremmin nimellä Fireside (Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' Fireside®).

Selvittäessäni tätä nimijuttua, minulle valkeni rekisteröidyn kauppanimen ja virallisen lajikenimen ero. Tai ainakin se, että virallisessa lajikenimessä ('UMNHarpell') on heittomerkit. Kun taas rekisteröidyssä kauppanimessä (Fireside) heittomerkkejä ei käytetä. Apua tähän löysin Saaripalstan Sailan "Ruusuinen juttu" -postauksesta.

Physocarpus opulifolius 'Diabolo' - Purppuraheisiangervo


Jos "UMNHarpell' Fireside laitettaisiin Diabolon viereen, näkisin paremmin niiden värieron. Aika tumma Diabolokin on, mutta 'UMNHarpell' Fireside on kyllä piirun verran tummempi.


Kipaisin sunnuntaina kävellen noutamassa tilaamani kirjat marketin postilaatikosta. Aurinkoisen ja lämpimän sään vuoksi otin kameran mukaan, jotta voin tarvittaessa ikuistaa reitin varrelle osuvat ruskanähtävyydet.


Puolimatkassa päätin käydä samalla tutustumassa kuukausi sitten valmistuneisiin kuntoportaisiin. Aivan ensimmämiseksi ei tule mieleen, että kuivankoppurassa metsässäkin on ruskaa. Vaan olipa sielläkin. Mustikanvarvut näyttivät hienoilta.

Tarkoitukseni oli kuvata portaat alhaalta ylöspäin. Juuri silloin portaissa oli juoksijoita, joita en halunnut kuvata. Jäivät sitten välitasanteelle katselemaan maisemia, joten odottamiseen kyllästyneenä aloin itsekin kivuta portaita ylös. Tämä kuva on suunnilleen puolivälistä alaspäin.


Tässä olen päässyt portaiden laelle. Puolivälissä on tasanne, jossa voi kerätä voimia vaikka penkillä istuen. Kuntoportaat on rakennettu pururadan/hiihtoladun sivusta nousevan jyrkän kallion laelle. Portaat on istutettu kalliolle ja luontoon siten, ettei kalliota ole tarvinnut louhia tai räjäyttää. 


Kuntoportaiden yläpäähän on laitettu muutamia telineitä. Sunnuntaiaamuna ei ollut ruuhkaa. Kuntoportaita ja uutta aluetta on kovasti kiitelty.

Kuntoportaille pääsee myös urheilupuiston puolelta valaistua reittiä.


Olen muutaman kerran kiivennyt kallion laelle paikoista, joissa on voinut hyödyntää kallion syvennyksiä ja kivilohkareita sekä luonnollisia polkumuodostelmia. Helppoa se ei ole ollut. Varsinkin märkänä puunjuuret ja ohut sammal  kivien ja kallion päällä ovat todella liukkaita. Kuntoportaat tuovat kivan ja vähemmän riskialttiin keinon kavuta kalliolle. Samalla syntyi myös uusi ja mielenkiintoinen ulkoilureitti.


Kylämme ostarilla pensasrivi erottaa kävelyalueen pysäköintipaikoista. Minusta tummahipiäinen korkea pensas on Diaboloa, mutta voin olla väärässäkin. Diabolosta ja matalammasta angervosta (olisiko keijuangervo tai rinneangervo?) muodostuu näin ruska-aikaan hieno pariskunta.


Viikonloppuna tyhjensin terassia ja pergolaa kesäkukkasista. Lämpimän sään ansiosta moni pärjäisi vielä jonkun aikaa ulkonakin. Ohjelmaa on syyskuun lopulle sen verran runsaasti, että katsoin parhaaksi raivata mahdollisimman paljon pois. Lähiaikoina pitäisi uusien ikkunapeltien saapua. Niidenkin vuoksi reitti ikkunoiden ääreen on oltava vapaa.


Siemenestä kasvattamani pelaguut siivosin ja toin työhuoneen ikkunalle. Jalohortensia, begonia ja maljaköynnös siirtyivät autotallin ikkunan valoon. Sade hakkasi petuniat surkeaan tilaan, joten ne kannoin kompostiin. Ulkona on vielä pelaguita kukkalaatikoissa ja ruostekukka isossa ruukussaan. Kelloköynnöksetkin kukkivat parhaimmillaan, joten saavat jatkaa ulkoelämäänsä vielä hetken.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomenapuu

Tulinen, kultainen,
keltainen hehku on
rantapuistikon.
Lehtiä kierittää,
pyörittää syksyinen sää.
Niin kuin mattoa loistavaa,
jalankulkija käydä saa.
Syksy saa tullessaan
hehkullaan liekkeihin maan.

 

Mukavaa viikon alkua!