sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Iristen ilakointia

Iris germanica
  
Yksi rutikuiva kesäkö sai kaikkiin kukkiin vauhtia ja loistoa? Saksankurjenmiekkani eivät kukkineet viime kesänä juuri laisinkaan. Tämä nimetön yksilö oli niin huonovointisen näköinen, että pelkäsin sen sanovan minulle lopullisesti hyvästit. Sain sen vuosia sitten pois muuttavalta naapurilta. Muutaman yksilön voimin se on kesäisin kukkinut, mutta nyt on kokonainen iristen nuppujoukkio valmiina avautumaan.

Iris germanica

Tämä iris on jokin kesällä 2016 Päivölän ruusutilalta ostamani yksilö, jonka nimi on kadoksissa. Se kukkii nyt ensimmäisen kerran. Saaripalstan Saila armoitettuna kasviasiantuntijana tai Päivänpesän elämää -blogin Katja iristen keräilijänä ehkä tunnistavat.


Ei kyllä kannata kasvien hitauteen hermostua. Miten palkitsevaa onkaan nähdä jonkun kasvin vihdoin kukkivan. Mitään paineita en tällekään irikselle ole asettanut, enkä ole häntä uhkaillut pois kaivamisella. Yleensä ohi kulkiessa tulen miettineeksi, mikä on mennyt vikaan ja mitä pitäisi tehdä, jotta kukkiakin näkisi.

Iris sibirica

Tätä sinistä siperiankurjenmiekkaa taitaa olla vähän jokaisessa puutarhassa. Se on aika helppo kasvi myös jaettavaksi. Niinpä siperiankurjenmiekkaa kasvaa pihallani useassa paikassa. Nyt se kukkii niin runsaana, että taidankin käydä muutaman kukan poimimassa maljakkoon. Jos jotain kukkaa on vain muutama kappale, en niitä raaski käydä taittamassa, vaan mieluummin katselen kasvupaikallaan. Tuosta porukasta jokusen varren uupuminen ei näy missään.


Siperiankurjenmiekan kuvio on taas niitä ihmettelemisen arvoisia asioita. Jälleen kerran suorastaan mykistyn luontoäidin taitavuudesta. Miten kaunis väri, muoto ja kuvio kasvilla onkaan.


Toivottavasti tämä oli vasta iristen kukinnan alkua. Muitakin kalleuksia kukkapenkeissäni on, mutta niiden kukkiminen on aina oma arvoituksensa. Toivotaan, että jaksavat näyttäytyä.