Hienostuneet kärhöherrat ja -rouvat

Clematis (Patens-ryhmä) 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö

Puutarhaihmisellä riittää ihailtavaa keväästä syksyyn vaikka vain muutaman eri kasviryhmän edustajan istuttamalla. Keväällä tietenkin sipulikukat, sitten akileijat, unikot, pionit, ruusut, liljat ja nyt kärhöt. Taatusti jokaiselle löytyy joku mieleinen kaunotar kustakin ryhmästä. Ryhmän jos toisenkin voi jättää kokonaan hankkimatta, ellei omaan pihaan sovi tai ei itse tykkää. Saattaa kuitenkin käydä niin, että yhden kasvin hankkiminen johtaa toiseen ja kolmanteen, kunnes puutarha pullottaa ihanuuksia ja lisää tekisi mieli.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Kärhöt tykkäsivät viime kesästä ja hyvin ne näyttävät voivan tänäkin kesänä. Kirjoitin 6.7. kärhöistä, mutta niistähän riittää juttua enemmänkin. Alppikärhöt ovat  kukintansa kukkineet, joskin syksymmällä saattaa vielä olla kevättä vaatimattomampi kukinta. Moni kärhö on vasta aloittamassa. Tällainen on mm. tarhaviinikärhö Polish Spirit, joka availee ensimmäisiä kukkiaan ja saattaa kukkia pitkälle syyskylmiin saakka.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Polish Spiritin kanssa on hienoinen työmaa edessä. Itse asiassa tuossa "läjässä" on vähintään kaksi, mutta luultavimmin kolme eri kärhöä. Vasemmalla on tarhaviinikärhö Polish Spirit, oikealla tarha-alppikärhö Willy ja keskellä loistokärhö Dr. Ruppel. Keväällä jokaisen saattoi helposti erottaa toisistaan, mutta kesän myötä he ovat kietoutuneet varsin tehokkaasti toisiinsa. Sinänsä idioottimaista istuttaa kaksi voimakaskasvuista eli viini- ja alppikärhö samaan paikkaan. Idioottimaisuuden kruunaa loistokärhön laittaminen samaan rykelmään.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Seuraava toimenpide on rakentaa näille kärhöille kunnon tuki, riittävän leveä ja korkea. Saavat rehottaa tämän syksyn tuossa kasassa. Tarkoitus on laittaa tuki vielä ennen maan jäätymistä paikalleen, jotta kärhöt pääsevät heti keväällä tarttumaan siihen. En halua olla tallaamassa alueen muita kasveja kärhöjä avittaessani. Kärhöjä on tietenkin leikattava, jotta ne saa järkevästi kulkeutumaan tukeensa. Ehkä siinä tiimellyksessä joku porukasta muuttaa muualle.  

Kärhöjen tilanteen helpottamiseen liittyy myös niiden takana olevien syreenien karsinta. Aiemmin tontin rajalla kasvaneen metsikön vuoksi kaikki kasvit ovat vieläkin kallellaan pihaa päin, koska ne suuntasivat kasvunsa tarjolla olevaa valoa kohti. Metsikön kaatumisen jälkeen syreenitkin ovat alkaneet rehevöityä etenkin toiselta puolelta, mutta ylipäätään kaikkialta. Nyt on aika ottaa muutama vanhin runko pois, jotta valoa ja tilaa riittää niille jatkossakin.

Clematis viticella 'Purpurea Plena Elegans' - Tarhaviinikärhö

Purpurea Plena Elegans vietti kesän 2017 isossa ruukussa, josta siirsin sen syksyllä Pionipolun päähän. 2018 ja 2019 se kukki kohtalaisesti, mutta tänä kesänä PPE alkaa näyttää parhaat puolensa. Nuppuja ja avautuneita kukkia on paljon. Yksittäisen kukan pienestä koosta huolimatta suuri määrä takaa näkyvyyden ja näyttävyyden kauempaakin katsottuna.

Sisäänkäyntiä vastapäätä kasvaa toinen Purpurea Plena Elegans, jonka siirsin syksyllä 2018 maahan. Viime kesänä se ei kukkinut ollenkaan. Tänä kesänä luulin kärhön jo kuolleen, vaan sieltä se on ponnistanut ilmoille. Vaikka kärhöjen sanotaan viihtyvän paremmin, jos niiden tyveä on suojaamassa muita kasveja, ei tiheäkasvuinen pikkutalvio ole paras mahdollinen kärhökumppani. Se on liian tunkeileva. Tarvitsisin kaivurin saadakseni pikkutalvion alueelta pois, joten tyydyin kitkemään ympyrän muotoisen alueen. Jatkossa on huolehdittava, että pikkutalvio myös pysyy poissa ihan kärhön tyveltä.

Clematis (Jackmannii-ryhmä) 'Rouge Cardinal' - Loistokärhö

Kiertelimme Ukkokullan kanssa katsastamassa kärhöjen tukitarpeita. Aluksi ajattelin, että Rouge Cardinal ja sen takana oleva Multi Blue pärjäävät 150 senttisillä metallituilla. Kun nyt kerran ryhdytään parempia tukia pystyttämään, saakoon nämäkin uudet. Rouge Gardinal vyöryy yläosastaan jo aktiivisesti maata kohti, joten potentiaalia kunnon kiipeilytelineelle on selvästi olemassa.

Clematis intergrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Piti oikein tarkistaa, miten kauan Aljonushka on puutarhassani asunut. Tämä on sen viides kesä. Tosin Ruusupenkissä sille tulee neljäs vuosi, sillä ensimmäisen kesän se asui Vasenrinteessä. Se kasvaa vuosi vuodelta muhkeammaksi siitäkin huolimatta, että se uudistuu joka vuosi lähes kokonaan. 

Aljonushkalle on myös luvassa uusi ja toivon mukaan parempi tukisysteemi. Koska se ei kiipeile ja tartu kärhillä (joita siis tällä kärhöllä ei ole), se tarvitsee jonkinlaisen lieriön voidakseen riittävän korkeaksi kasvettuaan vyöryä sen reunojen yli.  Ajattelin ympyräksi tai ovaaliksi kieputettua, vähän tukevampaa aitaverkkomateriaalia. Tällöin versot ja kukat pääsisivät ujuttautumaan myös aukkojen kautta ulos, jolloin kärhö valloittaisi ja naamioisi tuen kesäksi.

Clematis intergrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Tänä kesänä Aljonushkan katseleminen tuottaa jopa vähän tuskaa. Sade ja tuuli on piiskannut sen olemusta, kun sillä ei ole riittävän korkeaa tukea ympärillään. Se on likimain kaksin kerroin ja kukkivat versot roikkuvat kohta maassa. Tässä vaiheessa kärhön auttaminen merkitsisi versojen katkeamista, joten ohi kulkiessani toivotan hänelle jaksamista ja kerron helpotusta olevan tulossa.

Clematis (Jackmannii-ryhmä) Warszawska Nike' - Loistokärhö

Melkoinen kärhökuume vallitsi tällä pihalla useampana kesänä. Ostin tarjouskärhöjä ja istutin ne kesäksi isoihin ruukkuihin. Näin tein kesällä 2018 myös Warszawska Nikelle. Miellyin siihen kovasti, vaan sepä ei enää keväällä 2019 noussutkaan puutarhamullasta, johon olin sen syksyllä istuttanut. Puutarha Tahvosilta löysin elokuussa uuden Warszawska Niken, jonka istutin Bermudankolmioon vastapäätä sisäänkäyntiä. Sieltä se nousi tänä vuonna hitaasti, mutta nousipa hyvinkin. Ja on jo kukkinutkin kahdella kukalla.

Clematis viticella 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Warszawska Niken kanssa keväällä 2018 kaupasta lähti mukaan Madame Julia Correvon, joka hänkin vietti ko. kesän ruukussa ja pääsi syksyllä multaan Olopihan Syreenipolun päähän. Keväällä 2019 siitä ei näkynyt vilaustakaan ja ajattellin madamen lähteneen kimpsuineen ja kampsuineen Pariisiin. Joidenkin päähänpinttymien yli on vaikea päästä, joten ostinpa uuden madamen. Sen istutin Bermudankolmioon, sillä halusin tarjota talon sisäänkäynnin puolellekin enemmän väriä.

Ilmeisesti kesän 2018 Madame Julia Correvon ei viihtynyt Pariisissa, vaan päätti tänä keväänä jälleen nousta pihallani uuteen kukoistukseen. Siellä se kukkii Pionipolun päässä samalla, kun sen uudempi versio kukkii talon toisella puolella. Sanonta kaksi ilman komatta jääköön tässä tapauksessa toteuttamatta. Enköhän pärjää kahden madamen kanssa riittävän hyvin.

Clematis (Patens-ryhmä) 'Multi Blue' - Loistokärhö

Jokin kummallinen kahden kärhön syndrooma minulla ilmeisesti on, sillä Multi Bluetakin on kaksi. Vanhemman olen istuttanut 2012 Pikkupuutarhan kriikunaan kiipeilemään. Toisen istutin vuotta myöhemmin alapihan Päivänliljapenkin toiseen päähän Rouge Cardinalin toiselle puolelle. Värit eivät taida olla toisiinsa sointuvat, mutta ei se minua häiritse. Kumpikin näkyy omiin suuntiinsa. Alapihan Multi Blue kukki ensin muutaman kukan voimin ja nyt se pukkaa voimalla uusia nuppuja. Ehkä sen on vallannut kilpailuvietti vieraiden ihastellessa Rouge Cardinalin muhkeaa kukintaa.

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö

Pink Fantasy on ollut tänä kesänä hiukan  myöhäisherännäinen. Vihdoin kasvuun päästyään se on alkanut kukkia mukavan reippaasti. Pink Fantasy asuu Pikkupuutarhan kärhökaaren vasemmalla puolella. Huomasin, että se on joutunut turhan paljon varjoon lähellä kasvavien metsäruusun ja rusopajuangervon korkeuden vuoksi. 

Ensihätään madalsin osan kärhön lähellä kasvavista oksista, mutta syksyllä aion laittaa kaikki pajuangervot ja metsäruusun matalaksi. Kumpikin kestää sen hyvin ja leikkaamisen jälkeen kasvu on alhaalta saakka tuuheampaa ja tasaisempaa. Edellisestä kerrasta on jo monen monta vuotta, joten ei ihme, että nurkkauksen kasvit ovat alhaalta paljaat latvusten keikkuessa vehreinä. Kilpailu valosta on kiihkeää.

Clematis - vaan kuka?

Tämä kärhö on minulle arvoitus. Olen ostanut sen tarhalyhtykärhö Dianana, vaan takuuvarmasti tämä ei mikään Diana ole. Olen tälle nimeä ennenkin etsinyt, mutta en ole löytänyt. Tämä kärhö kasvaa alapihalla Kiemurapenkin päässä olevan tuijan vierellä. Kärhöllä on puoliympyrän muotoinen, 150 cm korkuinen metallituki, jonka se kesän mittaan jättää kirkkaasti jälkeensä. Kärhö kiipeää tuijaa pitkin, mutta takertuu onneksi tuijaan aika lempeästi. Siitä huolimatta aion tällekin kärhölle kunnon tuen laittaa, ettei tuijan tarvitse moista parasiittia vuodesta toiseen oksillaan sietää.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Alppikärhö

Lumikärhöstä olen jutellut jo monessa postauksessa, joten jätettäköön hänet tällä kertaa rauhaan. Lumikärhö on myös ainut kärhö pihassani, jonka tuki on mittojensa puolesta asianmukainen.

Clematis (Patens-ryhmä) 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö

Parin kärhön kanssa on tänä kesänä ollut ongelmia. Toinen kahdesta Hagley Hybridistäni nousi keväällä varhain ja kasvoi reippaasti melko korkeaksi. Se aukaisi kaksi kukkaakin. Yhtäkkiä huomasin avautuneiden kukkien kuihtuvan ennätysajassa, samoin kävi isoille nupuille. Pian myös koko kärhö muuttui ruskeaksi ja kuihtui. Leikkasin sen alhaalta matalaksi ja seuraan, herääkö se enää ollenkaan. Tuliko siihen kenties lakastumisstauti?

Nimetön kärhö

Talon toiselle puolelle istutin viime elokuussa Puutarha Tahvosilta ostetun Zoprikan. Jännäsin keväällä sen heräämistä ja olin ylen onnellinen versojen viimein tullessa esiin. Vaan yhtenä päivänä Zoprika alkoi nahistumaan ja lopulta se kuihtui. Leikkasin sen matalaksi ja annoin olla. Jonkin aikaa sitten huomasin Zoprikan heränneen uudelleen eloon. Siinä on jälleen tervettä kasvua vajaan metrin verran. Putsasin sen tyveltä kaikki muut kasvit pois sopivalta etäisyydeltä, jotta kärhö saisi ilmaa.

Clematis (Jackmannii-ryhmä) 'Rouge Cardinal' - Loistokärhö

Hagley Hybridin olen ehkä istuttanut väärään paikkaan. Alkukesästä se saa paljon valoa, mutta muun kasvillisuuden kasvaessa varjoa tulee enemmän. Jos kärhö vielä herää, harkitsen sille muuttoa. Sen sijaan Zoprikan suhteen epäilen enemmän kotiloita. Niitä on kärhön läheisyydessä runsaasti, sillä pikkutalvio on oivallinen piilopaikka kotiloille. 

Aion laittaa Zoprikalle hiukan mullan pinnan yläpuolelle nousevan muovireunuksen, jotta pikkutalvio ei pääse liian lähelle. Kotiloita reunus ei tietenkään estä, mutta reunuksen sisään on helpompi ripotella Ferramolia kotiloiden kohtaloksi. Samoin kotiloiden kerääminen sujuu paremmin, kun niille ei ole kasvimetsää piiloutumiseen. Versojen ja reunuksen välin voi täyttää lecasoralla tai hiekalla kasvin tyven eristämiseksi mullasta. Näin neuvotaan tekemään myös lakastumistaudin ehkäisemiseksi. Istuttaessa pohjaton ämpäri on hyvä keino, mutta näin jälkikäteen ämpäriä ei enää maahan saada, vaikka kuinka olisi pohjaton.

Nyt on kärhöjä ihasteltu, vaan puutarhurin onnenhetket eivät tähän pääty. Monta kaunista kasvajaa ja kukkijaa on vielä tarjolla. Niitä odotellessa nautiskellaan elokuisista päivistä!