Eilinen päivä kului vanhempieni 17-vuotiaan Meetu-kissan kanssa eläinlääkärissä. Meetulla on vanhoille kissoille yleinen munuaisten vajaatoiminta, joka aiheuttaa sille mm. ummetusta. Vajaa kaksi kuukautta sitten olimme edellisen kerran saman vaivan vuoksi eläinlääkärissä. Tutkittiin, otettiin verikokeita ja röntgenkuvia. Suoli oli täynnä tavaraa ja kissalle annettiin peräruiske, pahoinvointilääkettä ja nesteytystä. Kissa ei kestä syömättömyyttä ja sen elimistö kuivuu jo vuorokauden paastolla. Meetu toipui, mutta nyt samat vaivat toistuivat. Meetu lopetti syömisen ja vain huusi. Aivan kuin se olisi kaiken aikaa valittanut kipua: "Oivoi, voivoi", kuten se varmasti tekikin.
Järkyttävää, miten nopeasti kissa tosiaan menee huonoon kuntoon. Viikonlopun aikana Meetun turkki muuttui takkuiseksi ja kiillottomaksi. Pienestä koostaan huolimatta se näytti kutistuneen entisestään. Jälleen Meetu nesteytettiin, se sai vitamiinipiikin ja suolen toimintaa edistävän lääkkeen.Tänään se voi vähän paremmin, mutta on hiljainen ja vetäytyvä. Yleensä Meetun kanssa voi käydä pitkiä keskusteluja ja aivan varmasti se huolehtii omasta puheenvuorostaan.
Meetu on ollut runsaan vuoden vanhempieni hoidossa, mutta tosiasiassa se on pikkuveljeni kissa. Eläinlääkärin, vanhempieni ja veljeni perheen kanssa on sovittu, että katsomme, miten Meetu toipuu tästä prosessista. Jos se ei toivu tai jos ongelmat uusiutuvat lähiaikoina, Meetu pääsee kissojen taivaaseen hiirestämään. Se on helpompaa Meetulle ja helpompaa kaikille.
Kissan tutkiminen ja hoitaminen eläinlääkärissä on sekin aika rankka prosessi. Huonosta olostaan huolimatta Meetu laittoi eilenkin täysillä vastaan tutkimuksia ja hoitoja. Sen yläkroppa piti peittää pyyhkeellä ja kaksi ihmistä piteli sitä aloillaan, jotta saatiin tarpeellinen määrä nestettä menemään sen ihon alle. Tällä kertaa röntgenkuvan ottaminen sujui ilman suurempia kynsimisiä. Lyijysuojat päälle, tukevat nahkarukkaset käsiin ja kahden ihmisen voimin kissa kyljelleen. Yksi kunnon karjaisu Meetulta ja kuva oli otettu. Ilmeisesti Meetu oli jo todella väsynyt, sillä nyt ei vuotanut veri sen enempää minulta kuin hoitajaltakaan.
Nyt on alakuloinen olo, sillä Meetun tulevaisuus ei kovin valoisalta näytä. Jos Meetu tästä toipuu, parane se ei kuitenkaan. Tässä kohtaa tiedän monien sanovan, että sehän on vain kissa. Muistan, kuinka eräs ihminen taivasteli 400 euron eläinlääkärilaskua, jonka maksoin hoidatettuani muutama vuosi sitten Juuson hampaita. Tällä ihmisellä on itsellään koira, eikä hän laisinkaan epäröi laittaa vaikka tuplasti enemmän sen hoitoon. Mutta maatiaiskissan hampaisiin... ei kuulemma.
Onneksi saan itse päättää, mihin rahani hassaan. Juuso on minulle niin tärkeä, etten kahdesti mieti, hoidatanko vaiko en. Onneksi Juuso voi vielä ihan hyvin, mutta illalla kotiin tultuani ajattelin, että jonain päivänä minunkin on tehtävä päätöksiä, jotka johtavat hyvästeihin ja luopumiseen. Toivotaan, että siihen on vielä pitkä aika.
Tavallisia kissoja ei ole olemassa.
- Colette -
