Pihapiiri-messujen lippupaketin voitti

 Lahden Pihapiiri-messujen kahden hengen lippupaketin arvonnassa voitti
Ruusunmekko.

Lämmin kiitos kaikille arvontaan osallistuneille.

Iloisia messuja voittajalle ja kaikille Lahden messuille menijöille!

Hetki kerrallansa

Minä sitten tykkään raparperista. Oikeastaan sen jokaisesta olomuodosta. Näin keväällä se nousee pirteänä kohmeisesta maasta, jopa lumen keskeltä. Muuten harmaassa luonnossa sen iloinen punakkuus näkyy jo pitkälle, vaikka kokoa ei vielä paljoa olekaan. Vuodesta toiseen raparperi tuottaa piirakka- ja soppatarpeita keväästä syksyyn. On se niin helppo ja tuottelias puutarhakasvi, ettei paremmasta väliä. 

Tänään en tehnyt pihamaalla juuri mitään. Tai sirottelin sentään viitisen kiloa etanamyrkkyä pitkin tonttia. Siitä ei taida suurta iloa olla, sillä säkin kyljessä annostukseksi oli mainittu 5 kg/neliö korjaus 5 grammaa/neliö maata. Kalliiksi tulevat meikäläiselle moiset kotilopirulaiset.

Suuri ilonaihe tälle päivälle on kuitenkin tarhakylmänkukan selviytyminen talvesta. Aiemmin olen istuttanut sellaisen rhodojen viereen, mutta sieltä se katosi. Tämä yksilö on vasemman rinteen alaosassa, lähellä portaita ja sen päältä sulivat lumet vasta eilen. Kuvissa - etenkin ylemmässä - näkyykin vielä vähän lunta. Tarhakylmänkukkani on vielä kovin pieni, mutta niin suloinen karvaisessa olomuodossaan.

Eikä ne ilonaiheet yhteen kasviin loppuneet, vaan leikkimökin kulmalta löytyi myös sininen esikonkukka. Tämän esikon sain työllä ja tuskalla säilymään elossa niin pitkään, että kykenin istuttamaan sen viime vuoden keväällä maahan. Ja näin ihanasti se minut nyt palkitsee. Kukan takana oli uusia nuppuja ja tyvestä tulee myös uusia lehtiä. En ryhtynyt rupsahtaneita lehtiä kasvin päältä nyppimään, jotta ei vaan loukkaantuisi ja lopettaisi kukintaansa.

Aurinkoisimmissa paikoissa kevätkaihonkukat ovat jo aukaisseet nuppunsa. Kevätkaihonkukan kiitollisuutta ja kätevyyttä jaksan hehkuttaa vuodesta toiseen. Nopeasti se alkaa vihertämään ja tuottamaan väriä muuten harmaaseen kevätpuutarhaan. Kukat ovat toki pieniä ja vaatimattomia, mutta niitä on paljon ja pitkään. Nuo lieriömäiset pallurat kuvassa ovat kotilomyrkkyä.

Jouluruusun suhteen ei kannata hätiköidä. Ostin viime syksynä edullisia jouluruusuja useampia ja istutin niitä eri paikkoihin nähdäkseni, missä kenties viihtyvät parhaiten. Pikkupuutarhan kivipenkissä on peräti kolme pientä jouluruusua rinnakkain. Kaikki ovat hengissä. Myös kuvassa näkyvä keskimmäinen, jonka lehdistä voisi kuvitella kasvin heittäneen henkensä jo aikoja sitten. Vaan tarkkasilmäinen huomaa, että sieltä mullasta tunkee sinnikkäitä nuppuja. Uusia lehtiäkin tulee useimmiten vähän jälkijunassa.

Myös alppikärhö on jo herännyt kevääseen. Kauempaa katsottuna köynnös näyttää lähinnä ruskealta risukasalta, mutta niin vain silmut innokkaasti pullistelevat uutta elämää.

Ulkona ei ole erityisen lämmin, vaikka aurinkokin paistoi vähän aikaa. Öisin on ollut muutaman asteen pakkasia, mikä lämpöä innokkaasti odottavan mielestä tuntuu suorastaan takatalvelta. Joka päivä täytyy käydä vähintäänkin sormella multaa tökkimässä ja tarkkailemassa, miten kevät etenee. Aina löytyy jotain uutta ja kiinnostavaa. Yleisilme on edelleen aika paljas ja väritönkin, jonka vuoksi täytyykin kumartua alas ja tarkentaa katse maanrajaan.

Kevättalvesta päätin tsempata itseni nauttimaan tästä keväästä päivä kerrallaan. Etten koko ajan eläisi ikäänkuin tulevassa ja hoputtaisi jotain tapahtuvaksi. Jokainen narsku ja tulppu nousee omassa tahdissaan ja kun ottaa ilon irti sentti sentiltä, riittää jo niiden kasvussa iloitsemista mielin määrin. 

Säähänkään emme voi vaikuttaa. Sitä joko paistaa tai ei paista, vaikka päällään seisoisi. Siihenkin on varauduttava, että räntää tai lunta voi vielä sataa täällä etelässäkin. Jokainen kylmä henkäys on kuitenkin ohimenevää ja kaiken aikaa kuljemme kohti kesää. Jo nyt päivällä on pituutta aivan upeasti. 

Tässä päivässä eläminen ei ole ihan helppoa. Varsinkin, kun näkee monissa blogeissa ihania ja paljon omia kasveja pidemmällä kukkivia juttuja. Silloin tulee mieleen kiireen poikanen, että kunpa minunkin krookukseni jo kukkisivat. Vertailu on ihan turhaa. Olosuhteet eri puutarhoissa saattavat olla hyvinkin monenlaisia ja toisistaan eroavia. Ja jos sitä kevättä koko ajan hoputtaa eteneväksi, ei ehdi pysähtyä nauttimaan pienimmistä piipoista. Syksy on edessä ennen kuin huomaakaan, joten edetään nyt hetki kerrallansa.

Pelaguu Pink Inspire

Mukavaa viikonvaihdetta ihan kaikille!

PS.

Toivotan lämpimästi tervetulleiksi blogini pariin

Marketta Konttilan Rakkautta ja maan antimia -blogista

Marian Marian koti ja puutarha -blogista 

Päivikin Pala maata ja muita tarinoita -blogista 

Marian Puutarhassa -blogista

... ja tietenkin kaikki, joita en ole muistanut mainita.