tiistai 24. heinäkuuta 2018

Pelaguiden kesä

Siemenestä kasvatettu rentokasvuinen tumma pelaguu.

Tämä kesä on ollut pelargonien juhlaa. Aurinkoa ja lämpöä on riittänyt alusta lähtien ja siitähän pelaguut tykkäävät. Hetkittäin mielessä on käynyt katumus, kun en ole panostanut useampien pelaguiden keräilyyn, mutta sitten käytännön minä on palauttanut maan pinnalle. Talvettamisolosuhteet eivät ole pelaguille suotuisat, joten ehkäpä pärjään jatkossakin vastustamalla sinnikkäästi pelaguukeräilyn kuumetta.


Pari kesää sitten Ukkokulta rakensi pelaguilleni ruukkutikkaat. Olen ollut noihin tyytyväinen, vaikka nyt ehkä tekisin muutamia parannuksia. Kaltevuus voisi olla voimakkaampi ja hyllytasot leveämmät. A-mallinen hyllytikas tarjoaisi enemmän tilaa, mutta toisaalta seinustaan nojaava versio sopii terassille paremmin. Talon räystäs on sen verran pitkä, ettei sadevesi pääse uittamaan pelaguita. Tikkaita voisi toki olla useampikin, sillä seinusta tarjoaa kukille lämpimän ja suojaisan paikan ja toisaalta kasvien avulla terassin saa sisustettua kesäiseksi.


Talvetin kahdeksan pelaguuta menneen talven työhuoneen ikkunalla. Aiemmin ne ovat asustaneet kellarissa. Työhuoneessa lämpötila on sama, kuin muissakin asuinhuoneissa, mutta hyvin pelaguut pärjäsivät. Kellariin hankkimani uusi kasvivalaisin innosti kokeilemaan asioita, joita ei ole aiemmin tullut tehtyä. Keväisen pelaguiden leikkauksen aikaan tökkäsin pistokkaita suoraan multaan ja vein ne kellarin kasvilampun hoivattavaksi. Ihan kaikki pistokkaat lähtivät hyvin kasvuun.


Mietin sitten, mihin kummaan sijoitan tällaisen määrän uusia pelaguita. Keksin ostaa kaksi uutta parvekelaatikkoa, jotka sijoitin pergolan kaiteelle. Aiemmin siinä ei ole kukkalaatikoita ollut. Kyllä ovatkin pelaguut paikasta tykänneet. Ja niin olen minäkin heistä ja heidän runsaasta kukinnastaan. Pienistä pistokkaista venyi ennätysajassa kunnon kasveja ja kukinta on ollut taukoamatonta. 

Syksyn tullen onkin taas uutta pohdittavaa eli missä ja miten talvetan laatikoissa asuvat pelaguut. Luultavasti kiikutan laatikot kellariin ja tekohengitän niitä talven ajan siellä.

Inspire Pink

Valtaosa pelaguistani on muutama vuosi sitten siemenestä kasvatettua Inspire Pinkiä. Joukkoon mahtuu myös viime kesänä muutamalla eurolla ostamani räiskyvän pinkki amppelipelaguu, jonka nimeä en sitäkään tiedä. Siirsin pelaguun amppelista ruukkuun ja muiden joukossa se selvisi talven yli aikamoisena rankana. Nyt se jatkaa iloisena elämäänsä pistokkaiden joukossa pergolan kukkalaatikossa.

Tuoksupelargonia
  
Helsingin kevätmessuilta ostin tuoksupelargonian. Lapussa on sitruunan kuva, ei muuta tietoa. MInusta ainakaan lehdet eivät tuoksu yhtään miltään. Netin mukaan tuoksupelaguitakin on erilaisia ja niitä voi kasvattaa huonekasvina. Kukkiakin näihin pitäisi tulla, mutta vielä ei ole näkynyt nuppuakaan. On se hauska viherkasvinakin, joten en aseta hänelle liikoja paineita. Tuoksupelaguu pääsee syksyn tullen sisätiloihin muiden muuttaessa kellariin.

Tulppaanipelargonia Emma

Samaisilta kevätmessuilta ostin myös tulppaanipelargonia Emman. Se näytti pitkään siltä, ettei viihdy kanssani laisinkaan. Lehdet käpertyivät, eikä uutta kasvua tullut laisinkaan. Ei myöskään nuppuja. Tämä pelaguu ei juurikaan levene sivusuunnassa, vaan venyttää ainokaista varttaan hontelona kohti yläilmoja. Joitakin uusia lehtiä se on kasvattanut, eivätkä ne käpristele samalla tavoin, kuin vanhemmat. Viimein se on innostunut myös kukkimaan. Uusia nuppuja ilmestyy tasaista tahtia.

Tumma pelaguu syleilee Pink Inspireä

Nuorena en tykännyt pelaguista. Toisaalta nuorena elämässä moni muukin asia meni kukkien edelle. Äidilläni oli joskus sitä yhdensorttista punaista pelaguuta, joka varmaan yhäkin mielletään mummon pelaguuksi. Äiti ei ylipäätään ole ollut puutarhaihminen, joten ainakaan häneltä en ole päässyt oppeja imemään. En edes kiinnostusta erilaisiin pelaguihin, mutta onneksi maailma on muuttunut ja täällä blogistaniassa tieto karttuu ja sitä myöten myös innostus oppia ja löytää uutta.


Jokaisesta kesästä jää jokin tai jotkin asiat päällimmäiseksi muistiin. Tästä kesästä minun muistiini jää yleisellä tasolla varmaan ylenpalttinen lämpö ja auringonpaiste sekä tietenkin puutarhan kannalta myös kuivuus. Ihan extra-asia, joka on läsnä jokaisena päivänä astuessani pihaovesta terassille ja pergolaan, on pelaguiden upea kukinta. Lukemattomia kertoja olen istunut pihapöydän ääressä ja maiseman sijasta yllättänyt itseni tuijottamassa pelaguita. Ei ehkä maailman kaunein näky, mutta sielunrauhaa olen siitä ammentanut.