torstai 14. syyskuuta 2023

Haikeutta ilmassa ja vaivaa jalassa

Rosa Sävel 9.9.
 

Yritän kovasti pitää kiinni kesästä, mutta väkisinkin tuo syksy tunkee väliin kaikin mahdollisin keinoin. Viikonloppu ja alkuviikon pari ensimmäistä päivää saimme nauttia lähes kesäisistä ilmoista. Keskiviikkona pilvet peittivät taivaan ja valuivat alas rankkasateena.

Kurpitsa kukkii yhä

Tutkittuani tulevien päivien sääennusteita päädyin menneenä viikonloppuna siivoamaan kasvihuonetta. Aurinkoa on toki luvassa, mutta varsinkin selkeinä öinä lämpötila tippuu reippaasti alle +10. Tomaateissa on vielä runsaasti raakileita, samoin paprikoissa. Katsoin parhaaksi tuoda ne huoneenlämpöön kypsymään. Kurkut lähtivät kompostiin jo pari viikkoa sitten, kun eivät enää kukkineet eivätkä tehneet hedelmää.


Tyhjensin koko kasvarin, lakaisin kivilattian ja pesin sisäpinnat. Puhdistin Blumat-kastelujärjestelmän ja vein sen kellariin odottamaan ensi kesää. Pesin myös Blumatin käyttämän 150 litran vesitynnyrin sekä kasvatusastiat. Sitähän tämä kasvukauden loppu on: siivoamista ja tavaroiden varastoon kantamista.

Samettikukka Farourite Red

Kasvimaalla kurpitsat jatkavat kukintaansa ja lehtikaali sekä mangoldi kasvuaan. Persiljaa leikkasin rasiaan pakkaseen laitettavaksi. Samettikukissa ja tuoksuherneissä on vielä kukkia, mutta muuten niiden olemus on muuttunut aika rähjäiseksi. Näiden kesäkukkakaverien mielestä siementen kehittäminen on nyt selvästi kukintaa tärkeämpää tekemistä.

Alapiha 9.9. nurmikonleikkuun jälkeen


Nurmikko kasvaa hurjalla vauhdilla. Kertaviikkoinen leikkaus ei vain riitä, jos haluaa huoliteltuja näkymiä. Ja minähän haluan. Ongelmaksi on muodostunut elokuinen rasitusvamma kantapäässä eli plantaarifaskiitti. Jalka ärsyyntyy liikkumisesta, mitä ruohonleikkurin perässä käveleminenkin on. Aktiiviliikunta aiheuttaa kivuliaita askelia ja pahimmillaan jäytävää särkyä. Kerrassaan ärsyttävää olla tällä tavoin estynyt.

Alapiha 9.9. nurmikonleikkuun jälkeen

Olin melko varma kivun aiheuttamasta diagnoosista, mutta varmuuden vuoksi halusin asiaan lääkärin näkemyksen. Sepä ei tänä päivänä olekaan mikään helppo asia. Oman kylän terkkarissa akuuttiaikoja ei ole tarjolla ja kiireettömän hoidon ensimmäinen aika lääkärille olisi löytynyt viiden viikon päähän. Satasen hinta yksityiselle ei houkutellut sekään. Yhden viikon lisää kärvisteltyäni ajoin 25 km kunnan keskustaan päivystykseen. Siellä on vajaan vuoden toiminut upouusi hyvinvointikeskus. Komea rakennus kuin mikä, mutta ei pysäköintipaikkoja. Millähän päättäjät kuvittelevat potilaiden tulevan apua hakemaan kunnassa, jossa lähimmälle bussille päästäkseen on käveltävä kilometri jos toinenkin?

Olopiha 9.9.


Aikani kytättyäni vapautuvia pysäköintipaikkoja, pääsin vihdoin sisälle ilmoitautumaan. Sitten seurasi vajaan puolen tunnin odotus, jotta pääsi sairaanhoitajalle kertomaan vaivansa syyn. Hoitaja varoitti, että edelläni on seitsemän muuta potilasta. Tähän olin varautunut ottamalla mukaan sukankutimen, banaanin ja lukemista. Olihan siinä ohessa jännä seurata muiden odottajien touhuja ja uuden rakennuksen sokkeloihin eksyneiden ihmisten opastustoimia.

Kahden tunnin odotuksen palkkioksi nuorehko mieslääkäri kutsui minut huoneeseensa. Plantaarifaskiittihan se on, kuten epäilinkin. Vaivaan ei ole oikein muuta parannuskeinoa, kuin rasituksen välttäminen, venytykset ja tarvittaessa fyssarin konsultaatio. Paranemiseen voi mennä viikkoja, kuukausia, joskus jopa vuosi. Särkylääkkeillä ei ole tutkittua tehoa. Sen olin huomannut jo itsekin. 

Jos jotain hyvää asiassa pitää löytää, niin se on tällä kertaa edessä oleva talvikausi. Eipä tee mieli puutarhahommiin siinä vaiheessa kun lumi valtaa maat ja mannut. Jospa jalka tokenee kevättä odotellessa, toivon.

Pikkupuutarhaa 9.9.


Nurmikonleikkuu on vuosikausia ollut minun hommiani, kuten valtaosa muistakin puutarhaan liittyvistä töistä. On vaikea siirtää tehtäviä sellaiselle, joita ne eivät kovin paljon kiinnosta ja joissa pitäisi olla vähän myös neuvomassa. Nyt Ukkokulta on leikannut nurmikon ja lupasi tehdä sen jatkossakin, kunnes kykenen sen tekemään itse. 

Näin syksylläkin puutarhassa riittää tekemistä, joista en jalkavaivasta huolimatta kykene täysin pidättäytymään. Leikkelemistä, kitkemistä, siistimistä, sipulien istuttamista, haravointia. Löydän itseni pihahommista, tiedän. Koitan kuunnella, mitä jalkani viestittää. Ja yritän tasapainoilla jalan ja pään välillä. Tekemättömyyskään ei minulle sovi. Alkaa potuttaa ankarasti, jos joudun ikkunasta kuikuilemaan holtitonta puutarhaa.

Saapaspolku 9.9.

Sääennusteet eivät ole kaikkein mieluisimpia, kun vettä on luvassa harva se päivä. Lämpöä kuitenkin riittää ihan kivasti, joten pihalle on paras mennä jokaisessa sopivassa välissä. Kaikkea ei tarvitse kerralla tehdä. Yksikin tehtävä lyhentää listaa ja piristää päivää.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'


Tärkeää on muistaa myös nauttia kaikesta kauniista, vaikkapa komeista syyshortensioista. Pitäkäähän jalat kuivina!