Naamaa kuumottaa koko päivän touhuaminen ulkona ja auringossa. Tänäänkin piti laittaa shortsit päälle, jotta selviäisi läkähtymättä muutamasta multakärryllisestä ja lapioimisesta. Multaan pääsivät puutarhamessuilta ostetut esikot ja jouluruusut sekä osa perjantaina postitse saapuneista Viherpeukalon kukista ja niistä Honkkarin taimista, joita täällä jo hehkuttelin.
Iso puutarharuukku painaa jo yksistään melkoisesti ja kun sen täyttää mullalla, ei sitä liikuteta riuskankaan naisen voimin. Hain kellarista jostain meille kulkeutuneet kaljankuljetuskärryt (enpä muuten ole niillä kaljaa kärrännyt, viiniä kyllä Tallinnan reissuilta pari-kolme laatikkoa mukaan tarttuu). Nitisivät ja natisivat, mutta ruukku siirtyi kärryillä sopivaan paikkaan.
Isoon ruukkuun istutin Fairy-maanpeiteruusun ja pari lewisiaa. Saavat viettää kesäpäiviä ruukussa patiolla ja syksyn tullen kaivan ne maahan. Eräällä ystävälläni on ollut jo vuosikausia ruusuja ruukuissa terassilla. Ne kukkivat aivan ihanasti ja tuovat eteläisten maiden tunnelmaa. Viime vuonna kokeilin Neilikkaruusua samaan tarkoitukseen, mutta se on liian pystykasvuinen. Katsotaan, miten onnistun Fairyn kanssa.
Jouluruusut laitoin syreenien edessä olevaan penkkiin, joka on puolivarjoisa ja sen verran suojaisa paikka, etten käy talvellakaan tuossa paikassa tallustelemassa. Edessä on esikoita ja Kevätkaihonkukkaa sekä sivussa Varjoyrttiä.
Ukkokulta katseli istutustouhujani ja totesi, että se on samanlaista kuin isäni täytekakun teko, kaikkea paljon ja sekaisin. Ehkä osa kukkapenkeistäni on tosiaan hieman sekaisen näköistä, ainakin tähän vuodenaikaan. Aloittaessani puutarhani rakentamista, en ollut kovin hyvin perillä kasveista, eikä minulla ollut mielessäni mitään erityistä suunnitelmaa, jota olisin alkanut toteuttaa. Kasvit ovat vaan tulleet ja istahtaneet jonnekin. Osa on lähtenyt alkuperäisistä paikoistaan kiertämään ja osa on jäänyt silleen. Jotkut ovat heittäneet henkensä ja jotkut ryhtyneet tekemään valloitustaan hyvinkin voimallisesti. Niin tai näin. Oikeastaan tykkään puutarhastani tällaisena täytekakkuna. Sitäpaitsi tähän aikaan vuodesta ei vielä voi sanoa ulkomuodosta paljon mitään. Palataan aiheeseen parin kuukauden päästä.
Ja mitä kaikkea maasta ponnistaakaan...
 |
| Ruohosipulia voi jo napsia |
 |
| Punaherukka puhkeaa lehteen |
 |
| Pionit punaisena puhkoo maata |
 |
| Mukulaleinikki nupulla |
 |
| Kissanminttu kutsuu kohta kylän kissoja kokoontumaan |
 |
| Vuorenkilpi |
 |
| Ainakin yksi jaloruusuista selvisi talvesta |
 |
| Pikkusydämestäkin löysin tänään nuppuja |
 |
| Norjanangervon kukat aukeavat lämpimällä seinustalla |
Luonto on nyt todella kuiva ja vaikka näistä ihanista kevätsäistä nauttiikin, toivoisin sentään sadetta. Ei mitään hetkellistä rankkasadetta, jonka seurauksena vesi vierii kuivaa maata pitkin suoraan ojiin. Ei, vaan sellaista kosteaa ripottelua päivän pari. Ja tietenkin sen jälkeen taas lämmintä ja aurinkoa. Kyllä silloin kaikki suorastaan räjähtää vihreäksi.
Sailan uutta kirjaa on jo täällä blogimaailmassa muutaman kerran esitelty. Tilasin ja sain omani viime viikolla, mutta pikaista selaamista enempää en ole siihen ehtinyt tutustua. Kannesta pidän todella paljon, minusta se on tyylikäs ja kaunis. Usein puutarhakirjojen kannet ovat enemmän tummasävyisiä, vihreää ja liilaa. Tämä on niin valoisa ja kuten aina, sitä täytyy pyöritellä käsissä kunnolla ennen avaamista ja sisältöön tutustumista. Ehkä tänään jo...
