Valkoinen amaryllis kukki joulukuussa komeasti kahden vanan voimin. Kolmaskin vana ilmestyi näkyviin, mutta sepä halusi valita itse suuntansa. Olin jo aikeissa heittää koko rylliksen kompostiin. Vana oli kuitenkin tanakka ja terveen vihreä, joten annoin sille mahdollisuuden.
Vana kasvoi pituutta, vaan ei suoristunut. Ehkä se halusi uuden elämän sirkusamarylliksena tai koitti epätoivoisesti saada itsensä totaalisesti solmuun.
Solmuun meno jäi puolitiehen nuppujen alkaessa avautua. Kiemuraisen vanan ponnistelun katsominenkin alkoi jo ottaa voimille. Kuinka rankkaa onkaan ollut työntää energiaa kukkaan mutkaista vartta pitkin.
Aplodien paikka! Kiemuraisen vanan kukkasynnytys on vihdoin ohi. Kaksi kaunista, valkoista kukkaa ihastutti lähes parin viikon ajan.
Nyt hän on kaikkensa antanut, rättiväsynyt. Onneksi en laittanut amaryllista kompostiin, vaan annoin hänelle mahdollisuuden olla erilainen.
Tässä samainen amaryllis kahden ensimmäisen vanan ollessa täysin auki hetkeä ennen kukkien lakastumista. Ehkä tällainen suoraselkäisyys alkoi amaryllista väsyttää tai kyllästyttää. Erilainenkin on kaunista, eikö vain!
Valoisia helmikuun päiviä kaikille!
