Juuso on jonkin aikaa raapinut kovasti korvaansa. Kiinnitin siihen huomiota oikeastaan vasta, kun korvalehdistä alkoi löytyä tuoreita naarmuja ja kuivuneita rupia. Googletin netistä erilaisia kissan korvavaivoja ja koitin tutkia, näkyykö Juuson korvissa vaikkapa korvapunkin aiheuttamaa kahvinpurumaista töhnää. Ei löytynyt. Tosin, eipä Juuso kovin helposti antanut minua korvalehtiään väännellä.
Juuso täyttää kesäkuun alussa 16 vuotta, joten olen alkanut tarkkailla sen kuntoa ehkä tavallista enemmän. Minusta se on viime aikoina juonut aika paljon. Ja tietenkin kissa myös nukkuu tosi paljon, mikä saattaa johtua myös talvesta. Juuso kun ei niin kovin tykkää ulkoilla kylmässä ja lumessa. Kun lisäksi rokotusaika alkoi lähestyä, katsoin parhaaksi varata ajan tarkempiin eläinlääkäritutkimuksiin.
Juuso ei ole kovin rutinoitunut autossa matkustaja, eikä se myöskään vapaaehtoisesti kömmi kuljetuskoppaansa. Hetken reippailimme kotona vilkkaassa tahdissa peräkanaa, kunnes vihdoin sain Juuson kiinni ja työnnettyä koppaan ja kannettua autoon. Kyllä katti ymmärsi, ettei ole mikään normaali aamupäivä, vaan jotain omituista on tekeillä. Etenkin, kun sille ei annettu aamulla ruokaa, vaan pientä kissaa pidettiin nälässä. Muutaman kerran se ilmoitti autossa vastalauseensa, mutta ihan kunnialla päästiin eläinlääkäriin saakka.
Lääkäri tutki Juuson kunnolla todeten, ettei ainakaan päällisin puolin mitään omitusta havaitse. Korvatkin tutkittiin ja sieltä löytyi vähän eritettä, jota varten Juuso sai tippoja laitettavaksi kahdesti päivässä useamman päivän ajan. Sitten Juuso laitettiin takaisin koppaan, jonne se tällä kertaa menikin mielellään. Kuvitteli ressukka ilmeisesti pääsevänsä pian takaisin kotiin oman ruokakuppinsa äärelle. Ei, matka jatkui lääkärin ja hoitajan huomassa labraan ja ultraan. Mamma jäi odotustilaan jännittämään itsekseen.
Labrassa Juusolta otettiin verikokeet ja virtsanäyte. Kissa palautettiin minulle kopassaan side etutassunsa ympärillä. Hieman peloissani ja jännittyneenä rapsuttelin kopassa köllöttävää kissaani ja odottelin lääkärin tuomiota. Ohi kulkevalta hoitajalta oli pakko välillä kysyä, rauhoittivatko he Juuson, kun se nökötti niin oudon rauhallisena kopassaan. Eivät olleet rauhoittaneet. Juuso oli kuulemma antanut ottaa näytteet vastustelematta. Kenties Juuso tuumi, ettei kiduttaminen jatku, jos hän on ihan hiljaa ja näkymätön.
Lopulta tulokset olivat valmistuneet ja lääkäri kutsui niitä kuulemaan. Ei mitään vaivaa missään. Juuson kaikki arvot ovat normaalit ja lääkärin mielestä Juuso on hyväkuntoinen ja terve. Ei ikääntyville kissoille tavallisia munuaisvaivoja, ei diabetestä, eikä mitään muutakaan. Vain pieni tulehdus korvissa ja se hoituisi tipoilla. Lopuksi Juuso sai vakiorokotuksensa ja luvan lähteä kotiin.
 |
| Muutama kissankarva on näköjään linssissäkin. |
Arvaatte varmaan, että halvaksi tämä reissu ei mammalle tullut. Olin varautunut siihen, ettei ihan pikkurahalla eläinlääkäristä milloinkaan ulos lähdetä, mutta 391 euroa kirpaisi tosi napakasti. Ymmärrän hyvin, miksi eläinlääkärin asiakkailta ensimmäisenä kysytään mahdollisia vakuutuksia. Eipä sellaisia taida maatiaiskissoille edelleenkään edes saada. Onneksi Juuso on ollut hyvin terve kissa. Toivottavasti niin on jatkossakin.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos lemmikin ottaa, siitä tulee kantaa kaikkinainen vastuu alusta loppuun saakka. Eläinlääkärireissut kurittavat kukkaroa ankarasti ja monelle muutenkin tiukalla budjetilla elävällä voi tänä päivänä olla valinnan paikka, ostaako ruokaa vai kiikuttaako hoitoa tarvitseva eläin lääkäriin. Surullista, jos lemmikkieläimen pitämisestä tulee ylellisyyttä, johon ei vähävaraisten tulot enää riitä. Eläin tuo ihmiseloon niin valtavasti iloa ja positiivista voimaa. Eläin myös opettaa empatiaa ja toisen elollisen olennon arvostamista ja huomioonottamista niin lapselle kuin aikuisellekin. Ihmistä eläin tuskin korvaa, mutta hyvänä kakkosena se tulee.
