Tähän aikaan vuodesta tulee vielä iltaisin katseltua telkkua. Aika vähän sieltä tulee sellaista, jonka nimenomaan haluaisi nähdä. Brittiläiset- ja saksalaiset dekkarisarjat ja luonto-ohjelmat ovat ehkä niitä, joita hakaudun katsomaan. Tosi-tv-ohjelmista suurimman osan ohitan pikaisesti kanavaa vaihtamalla. Yksi ohjelma on kuitenkin vienyt sydämeni ja sitä pyrin katsomaan säännöllisesti. Se on Master Chef Australia.
En ole alkuunkaan mikään intohimoinen ruoanlaittaja. Ylipäätään pyrin välttämään sitoutumista kaikenlaisiin sarjoihin, sillä en halua, että elämääni säätelee kellontarkasti tv-ohjelmat. Master Chef Australia on vain niin koukuttava ohjelma ja ainakin minut sitä saa katsomaan ohjelmaan sisältyvä inhimmillisyys.
Sama formaatti pyörii ympäri maailmaa, mutta muualla pääosassa on kaikki muu kuin ruoka. Kilpailijat puukottavat mennen tullen toinen toisiaan selkään ja tuomaritkin ovat kaikkea muuta, kuin objektiivisia. Ehkä joitakin katsojia kiinnostaa kilpailijoiden alatyylinen mollaus ja ohjelman käsikirjoitukseen ennakolta sisällytetty dramaattisuus. Minua ei. Minulle tulee paha mieli ja koko ohjelma on silmissäni kuin suurta ja hieman kyseenalaista teatteria. Mitä se varmasti onkin.
Master Chef Australiassa kilpailijoita kannustetaan ja kehutaan. Heidän ulkonäköönsä tai persoonaansa ei puututa. Ohjelmasta puuttuu kokonaan henkilökohtaisilla tragedioilla mässäily. Kilpailijat tuntuvat ihan aidosti kisaavan ruoan valmistuksen merkillisyyksistä, eikä suinkaan siitä, miten paljon itse kukin saa medianäkyvyyttä kulloisessakin jaksossa.
Kilpailun edetessä taso nousee ja tahti kiihtyy. Kilpailijoiden paineet ovat kovat ja murtumisia tapahtuu. Kilpailijan epäonnistumista ei kuitenkaan nosteta tikun nokkaan, vaan niin kumppanit kuin tuomaritkin näyttävät inhimmillisen puolensa; halaavat, lohduttavat, rohkaisevat, kannustavat. Kun ruokia arvostellaan, niistä nostetaan esiin posiviitiset puolet, eikä kilpailijoita muserreta tarpeettomilla negatiivisilla lauseilla.
Uskon, että jokaisessa ihmisessä on enemmän hyvää kuin pahaa. Se hyvä voidaan saada esiin uskomalla siihen ja kannustamalla myös ihmistä itseään luottamaan omiin kykyihinsä ja löytämään omat hyvät ominaisuutensa. Juuri näistä syistä pidän Master Chef Australiasta ja haluan katsoa sen jokaisen osan. Siinä kilpaillaan reilussa hengessä korostaen sitä, että jokainen ihminen on jollain alueella hyvä.
Vaikka kilpailusta putoaa viikottain yksi henkilö pois ja kilpailun voi voittaa vain yksi ihminen, tuntuu, että kilpailussa kuitenkin kaikki tavalla tai toisella voittavat. Jokainen osanottaja löytää kilpailun aikana omat vahvuutensa ja saa kannustusta ja rohkaisua löytää paikkansa alueella, johon heitä vetää into ja rakkaus ruokaan. Myös katsoja voittaa huomatessaan, että kilpailla voi reilusti murtamatta itseään tai kilpakumppaniaan.
Master Chefiä katsellessani ihailen aina ruokatarpeiden laadukkuutta. Etenkin hedelmät ja vihannekset ovat aivan mahtavan kokoisia ja hyväkuntoisia. Yrttien laajaa kirjoa ihaillessa tulee aina välillä miettineeksi, millaista olisi olla oman puutarhan laittaja jossain lämpimämmässä asuinpaikassa.
Muistakaa käydä kokeilemassa arpaonneanne. Täällä on tarjolla lippuja kevään puutarhamessuille Helsinkiin 7.-10.4.
