Saitte sitten kelloköynnösmanian tarttumaan minuunkin. Aika monessa blogissa on ollut tarinaa edellisten kesien kelloköynnösihanuuksista ja kuvia jo mullasta kurkkaavista tämän vuoden taimivauvoista. Rautakaupassa käydessäni siemenpussukoiden joukossa näin kelloköynnöksiä ja mukaanhan ne lähtivät. Ihan väkisin.
Testasin chilien ja kelloköynnöksen siementen kanssa samalla idätyslauttametodia. Kelloköynnöksen siemeniä liotin tunnin verran ennen lautalle laittamista. Kaksi viikkoa lautta on nyt vedessä kellunut ja yksi chilin siemen on alkanut itää. Muissa siemenissä ei ole elonmerkkejä. Laitoin kelloköynnöksen siemeniä samanaikaisesti myös multaan, mutta eipä sieltäkään vielä mitään esiin pilkistä.
Idätyslautta toimii siten, että johonkin astiaan laitetaan vettä ja siihen kelluvaa materiaalia, esimerkiksi pala styroxia. Minulla ei ollut styroxia, joten leikkasin palan oasista. Lautan päälle laitetaan talouspaperia, jonka tarkoituksena on imeä vettä ja pitää siemenet kosteina. Koska itäneitä siemeniä on vaikea vaurioittamatta irroittaa talouspaperista, suositellaan väliin laitettavaksi vaikka kahvisuodatinpaperia.
Koska itämistä ei juurikaan vielä ole tapahtunut, koe jatkuu. Mikäli aihe kiinnostaa ja haluat tarkempia tietoja, käy vaikka kurkkaamassa Chilivaarin blogia. Myös Kaupunkilaistyttö on testannut idätyslauttaa.
 |
| Chilivauvat 19.2. |
6.2. kylvetyt chilit ovat itäneet ja kasvaneet niin, että tänään koulin ne.
Jokin aika sitten kerroin kaktusvauvaani ilmestyneestä nupusta. Ei sitten ollutkaan tosi-tosi vanhan kaktukseni lapsukainen, vaan ehkä parin vuoden takainen joulukukkanen. Kolme pikkuista kaktusta asustaa olohuoneen ikkunalaudalla ja ihan ovat lehdiltään saman näköiset. Tuskin kuitenkaan lapsikaktukseen tulee täysin emostaan eroavan väristä kukkaa, joten siitä päättelen tämän olevan muuta sukua.
Minä vietän osan lauantaipäivästä kurssilla opettelemassa puiden ja pensaiden leikkaamista. Mukavaa viikonloppua kaikille!
