Selätön puutarhuri otti osaa Villa Emilia -blogista saamaansa haasteeseen. Minua ei ole haastettu, vaan silti ajattelin näihin kysymyksiin vastata, kun aiheet on muutenkin vähissä puutarhan nukkuessa talviuntaan. Samantyyppinen "Joulun this or that" -haaste on kiertänyt aiempinakin vuosina.
1. Joululahjojen hankkiminen pitkin vuotta vai viimeisellä viikolla?
En ole viime tipan -suorittaja oikein missään asiassa - jos suinkin voin sen välttää. En myöskään ole koskaan osannut kerätä joululahjoja pitkin vuotta, mutta hyvissä ajoin ne on tullut hankittua. Jo muutaman vuoden ajan olemme päättäneet aikuisten kesken jättää joululahjat hankkimatta. Jokaisella on tarvitsemansa. Mieluummin muistamme kutakin henkilökohtaisesti syntymäpäivinä. Lähipiirissä ei nyt ole pikkulapsia, joille joululahjat ovat tärkeitä.
Edessä on joulu, jolloin en taida montaakaan lahjaa hankkia. Ehkä laitan sopivan summan parhaillaan sotien julmuuksista kärsiville lapsille.
2. Joulukorttien lähettäminen vai some-toivotukset?
Vanhanaikaista tai ei, mutta jatkan edelleen joulukorttiperinnettä. Tänä vuonna harkitsin omatekoisista korteista luopumista. Ei ole ihan helppo keksiä joka vuosi uutta kortti-ideaa. Enimmillään olen lähettänyt noin 60 joulukorttia. Lukumäärä on tuosta supistunut.
Päädyttyäni sittenkin lähettämään omatekoiset kortit, pengoin työhuoneen laatikoita. Askartelutarvikkeita löytyi omasta takaa lähes riittävästi ja vain jotain päädyin hankkimaan kaupasta. Tänä vuonna en osta joulumerkkejä, sillä sain edesmenneeltä veljeltäni vuosittain Postin julkaisemia merkkejä, jotka ovat yhä käyttökelpoisia.
3. Joululehdet vai somen jouluryhmät?
Yhden ainoan jouluaiheisen lehden selasin pari viikkoa sitten. Kaupan kassalla seisoessani vilkuilen telineessä olevia lukuisia joululehtiä. Tarjolla on ruokalehtiä, sisustusta, mökkijoulua, askartelua ja käsitöitä. Jostain syystä yksikään lehdistä ei ole hypännyt ostoskoriin. Minulla on tallessa muutamia edellisten vuosien joululehtiä. Ehkä kaivan ne esiin. Jouluun liittyy niin suuri annos perinteitä, eivätkä ne vuodessa tai parissa vanhene.
Somen jouluryhmät? Jotain on ilmeisesti mennyt minulta ohi, sillä sellaisiin en ole eksynyt.
4. Suursiivous vai pölyn piilottaminen hämärään valaistukseen?
Siivoan ympäri vuoden säännöllisesti, joten kotimme ei kaipaa erityistä joulusiivousta. Kaappejakin tykkään järjestellä ja pitää järjestyksessä. Niidenkään parissa ei siis ole tarvetta aikaansa viettää. Viikkosiivouksen ajoitan siten, että sunnuntaille osuvana aattona ei imuria esiin kaiveta. Ellei sitten joku sokeripussi tai piparipurkki lattialle putoa. Yllättävät ja ylimääräiset sotkut on ilman muuta siivottava.
5. Aito kynttilä vai led-kynttilä?
Molemmille on paikkansa. Led-kynttilöitä käytän paikoissa, joissa paloturvallisuus on tärkeää huomioida. Ruokapöydässä on todennäköisesti muutama aito kynttilä sen aikaa, kun pöydän ääressä istumme. Ulkona on led-kynttilöitä terassilla ja pergolassa. Kauempana puurakenteista lyhdyissä on öljykynttilät.
Led-valoja ja -kynttilöitä on yhä enemmän tarjolla. Ne eivät kuluta paljon sähköä ja patteritoimisetkin kestävät yllättävän pitkään myös ulkona. Ajastus on mitä mainioin keksintö. Sitä käytän paljon.
6. Vihreä vai punainen?
Punaista, vihreää ja valkoista sekä mahdollisesti ripaus hopeaa ja kultaa. Kodin sisustuksessa tyynynpäällisissä on joulun alla viininpunaista, punaista ja valkoista. Kukissa punaista, valkoista ja vihreää. Ruokapöydän pöytäliinaa en ole vielä päättänyt. Taitaa olla tänäkin vuonna valkoinen.
Tyynynpäällisillä saa kivasti vaihtelua niin kesällä kuin talvellakin. Vaihdoin sohvatyynyihin joulusävyt pari päivää sitten. Löysin Pentikin Outletistä edulliset kukkaispäälliset, jotka sopivat hyvin vanhempiin, samettisiin tyynynpäällisiin.
7. Jouluneule vai ehdottomasti ei?
Erityinen jouluneule ei ole koskaan kuulunut meidän perheen pukeutumiseen. Eikä taida kuulua jatkossakaan. Riittää, että kaikki pukeutuvat siististi ja mukavasti. Yleensä kotona on aattona tavallista lämpimämpi kynttilöiden lämmittäessä, takkatulen loimottaessa ja ihmisten kokoontuessa yhteen tilaan. Neuleille ei silloin ole tarvetta laisinkaan.
8. Koristelussa överit vai vajarit?
Nykyisin yhä enemmän vajarit. Perheessä ei ole enää pikkulapsia. Ei edes teinejä. Vuosi vuodelta koristeiden määrä vähenee. Valosarjat ja kynttilät koristavat kotia enenevässä määrin marraskuulta lähtien. Marras-joulukuun vaihteessa ryhdyn ripottelemaan vähitellen esille joitain yksittäisiä joulukoristeita. Kranssit oviin, jouluinen matto pikkuvessaan, valaistu ja koristeltu pikkukuusi eteisen pöydälle.
Joulun jälkeen koristeet ja jouluisimmat valosarjat lähtevät varastoon aika nopeassa tahdissa. Lapsena joulun toivoi kestävän pitkään. Aikuisena paluu arkeen tuntuu hyvältä. Ei todellakaan joulukuusta Nuuttiin (13.1.) saakka. Mitä aurinkoisempia ja valoisempia päivät ovat, sen enemmän katse suuntaa kohti kevättä.
Puutarhassa ei mikään kuki, eikä värit kilpaile huomiosta. Silloin on kiva ostaa kukkia kotiin. Jouluna hankin etupäässä amarylliksiä, joulutähtiä ja kaupan esille asettamista houkutuksista riippuen välillä jotain muutakin.
9. Lasten jouluelokuvat vai romanttiset jouluelokuvat?
Raymond Briggsin kirjaan perustuva Lumiukko on minun jouluelokuvani. Yleensä se esitetään televisiossa juuri silloin, kun keittiössä on monenlaista puuhaa. Onneksi aikuisten kesken ruokailu ei ole niin minuutilleen, joten voin rauhassa sallia itselleni oman Lumiukko-hetkeni.
Monena jouluna telkusta tuli myös Ingmar Bergmanin Fanny ja Alexander, jonka jaksan katsoa yhä uudelleen. Ehkä se löytyy YLE Areenasta?
Kirja on vuodenajasta riippumatta erinomainen vaihtoehto telkkarille. Saattaa käydä niin, että leffan sijasta köllötän sohvalla hyvän kirjan ja suklaarasian kanssa.
10. Joululimppu vai saaristolaisleipä?
Tumma joululimppu se vasta hyvää on. Tykkään myös saaristolaisleivästä, jota tulee syötyä pitkin vuotta. Joululimppuviipaleen päälle viipale kalkkunaa ja leveä silaus itse tehtyä sinappia. Tai graavilohta kera tillinoksan. Nam, nam.
11. Piparkakkutalon väsääminen vai kaupan piparit?
Viimeisimmästä piparkakkutalosta taitaa olla muutama vuosi. Täksi jouluksi en ainakaan sellaista rakenna. Olen kahden vaiheilla, leivonko pipareitakaan itse. Viime jouluisia pipareita oli kaapissa vielä loppukesästä. Hyviähän ne ovat vaikka Aura-juuston kanssa, mutta se ei ole kovin merkittävä peruste pipareiden leipomiselle.
Joulupiparien tekeminen on kuulunut jouluperinteisiimme aina. Teen piparit samalla ohjeella, jolla äiti ne teki lapsuudessani. Lapsuudesta muistan, kuinka mukamas salaa hiippailimme kylmäkaappiin maistelemaan äidin sinne seuraavan päivän leipomista varten varastoimaa taikinakulhoa. Ei äiti voinut välttyä huomaamasta pikkulusikalla koverrettuja aukkoja taikinassa. Koskaan hän ei meille asiasta huomauttanut. Leikki, joka oli osa jouluperinnettä. Samaa tekivät omat lapset eli piparitaikina houkuttelee sukupolvesta toiseen.
Pitkäikäisestä perinteestä luopuminen vaatii aikamoista itsetutkiskelua ja painimista. Ehkä teen kompromissin ja valmistan puolikkaan taikinan.
Charlotte Russen sen sijaan teen jälkiruokakahvin kaveriksi. Ohjeita löytyy netistä useita. Charlotte valmistuu nopeasti ja helposti valmiista kääretortusta, mutta herkullisinta saa tekemällä myös kääretortun itse. Joissain ohjeissa täyte on suklaamussea. Itse valmistan täytteen rahkasta ja mansikoista.
12. Liköörikonvehdit vai englanninlakritsit?
No, jos kirsikkasuklaakonvehdit lasketaan liköörikonvehdeiksi, niin sitten ne. Mon Cheri -kirsikkasuklaakonvehdit ovat herkullisia. Niitä on harvassa kaupassa, mutta pari vuotta sitten niitä myytiin jopa Alkoissa.
Lidlin Cherry Liqueurs on likimain yhtä hyvää kuin Mon Cheri. Varmistin kirsikkasuklaakonvehtien saatavuuden jouluna ostamalla pari rasiaa jo nyt. Laitoin ne piiloon itseltänikin, jotta välttyisin maisteluhoukutukselta ennen aikojaan. Toivottavasti en piilottanut rasioita niin tehokkaasti, etten niitä itsekään löydä.
13. Joulusaunassa koivuvihta vai ei?
Ei kumpaakaan. Ymmärrän vihtomisen ilon ja nautinnon saunoessa. Sopii hyvin silloin, kun joku muu siivoaa saunan vihtomisen jälkeen. Tai silloin, kun saunotaan kesäpäivänä järvenrannassa. Meidän aikuiset miehet tykkäävät saunoa pitkään ja hartaasti. He osaavat nauttia saunomisesta ilman vihtaakin. Eli vihdatta mennään tänäkin jouluna.
Joulusaunan sijoittaminen aikatauluun vasta probleema onkin. Mihin aikaan ja millä kokoonpanolla mennään saunaan, kun pitäisi syödä ja jutella yhdessä, seurustella ja ehkä pelatakin jotain? Miehet saunovat tuntitolkulla ja naisväki odottaa kärsivällisesti yhteistä kahvihetkeä. Naiset ovat luonnollisesti kipaisseet pikaisesti löylyssä ja pesulla, jotta miesten ei tarvitsisi koko iltaa odottaa vuoroaan. Lopulta istahdetaan kimpassa kahvipöytään tai glögille kuusen viereen tukka märkänä ja naama saunomisesta punaisena. Väkisinkin siinä juhlatunnelma himmenee, eikä tee mieli pukea parempia vaatteita, kun froteinen kylpytakki tuntuu huomattavasti mukavammalta.
Saan osakseni ihmetteleviä katseita kertoessani, etten ole saunaihminen. Vielä vähemmän innostun saunomisesta jouluna. Ei kai kaikkia traditioita tarvitse yhteen päivään tunkea. Eri asia, jos yhdessäolo jatkuisi useamman päivän ajan.
14. Joulupukki vai lahjasäkin kantaminen salaa kuusen alle?
Lasten ollessa pieniä, joulupukki kuului useimpina jouluina asiaan. Välillä joku sukulainen livahti ulkosalle ja saapui joulupukiksi naamioituneena sisään etuovesta. Toisinaan tilattiin maksettu pukki ja jonkun kerran joulupukki löytyi myös naapureista.
Lasten kasvaessa siirryttiin lahjasäkin salaiseen siirtymiseen kuusen alle. Ja sen jälkeen kukin toi omat pakettinsa kuusen alle, josta ne sitten jaettiin kulloinkin sovitulla tavalla. Nyt joululahjoista on pitkälti luovuttu. Kuustakaan ei tuoda sisälle, vaan se seisoo valaistuna pihamaalla.
15. Lahjoja lemmikille vai ei?
Kyllä meillä laitettiin lahja kuusen alle myös Juuso-kissalle silloin, kun se vielä eli. Rapiseva leikkihiiri tai omassa pihassa kasvatetuilla kissanminttuoksilla täytetty, itse ommeltu pieni kangaspötkö pakettiin. Juusollakin riitti puuhaa ja tekemistä sen pyöriessä pakettinsa kanssa pitkin olohuoneen lattiaa.
Juuson lahja laitettiin kuusen alla vasta sitten, kun useimmat paketit oli jo jaettu ja avattu. Kissalla nimittäin piti kiirettä osallistua pakettien avajaisiin ilman kissanminttutuoksuakin. Se rakasti paperien rapinaa, rasioita ja laatikoita. Saatuaan oman pakettinsa se keräsi muiden huomion kierimällä, loikkimalla ja leikkimällä lahjansa kanssa. Kissanmintun tuoksu tarttui käärepapereihinkin ja niidenkin kanssa Juusolla riitti telmimistä. Lopulta se kellahti uupuneena köllimään lahjaansa halaten käärepapereiden päälle. Ihan tulee ikävä omaa karvaista kattia näitä tilanteita muistellessa.
16. Joululahjojen avaaminen yhtä aikaa vai yksi ihminen kerrallaan?
Jokainen avasi pakettinsa omaan tahtiin. Sen jälkeen ihmeteltiin yhdessä kunkin saamia lahjoja. Toisinaan myös arvuuteltiin, kukahan on tämänkin kirjan antanut.
Lasten ollessa pieniä, ensimmäisenä avattiin tietenkin heidän lahjansa. Pehmeät paketit harvoin kiinnostivat. Pyynnöstä niitä paketteja raotettiin ja siirrettiin sitten sivuun vanhempien katsottaviksi. Legot olivat vuosikausia toivottuja lahjoja. Niiden parissa vierähti tovi jos toinenkin. Mieleen on jäänyt ihmettely, miten joskus joku aikuisen mielestä mitättömän näköinen lahja osoittautui lapselle kaikkein kiinnostavimmaksi ja rakkaimmaksi.
17. Joululahjojen unboxaus aattoiltana vai säilyttäminen pakkauksissaan kasassa päiväkausia?
Meillä kaikki lahjat on aina avattu aattona. Iäkkään sukulaisen kuoleman jälkeen hänen tavaroitaan setviessä ihmettelimme, kun kaapista löytyi avaamattomia joulu- ym. lahjapaketteja vuosien varrelta. Joukosta löytyi mm. vanhempieni antamia joululahjayöpaitoja. Olisi luullut niillä olleen käyttöä henkilön eläessä. Huomasin äitini kasvoista pienen loukkaantumisen, kun hän oli monilapsisen perheen äitinä nähnyt vaivaa lahjan hankkimiseksi, jota ei sitten ollut edes avattu.
Kun lahjat on avattu ja kukin pinonnut omansa, on paperit ja nauhat kerätty ja viety pois. Kauniisti paketoitua lahjaa on kiva pyöritellä ja ihastella, mutta lopulta sisältö vetää niin paljon puoleensa, että se hienoinkin paketti avautuu. Itse en ole erityisen taitava paketoija. Niinpä nykyisin tarjolla olevat lahjakassit ovat minulle kaivattu helpotus.
18. Joulun kuvaaminen vai hetkestä nauttiminen ilman kameraa?
Lasten jouluja tuli kuvattua ja videoituakin ahkerasti. Hyvä niin, sillä niitä kuvia tulee usein yhä katseltua. Nykyisin en kuvaa paljoakaan ihmisiä, vähemmän tapahtumiakaan. Pihaa, puutarhaa ja luontoa sitäkin enemmän. Ehkä tärkeämpää on kuitenkin nauttia hetkestä ja yhdessä olosta. Tärkeimmät asiat jäävät mieleen kuvaamattakin.
Selasin kuva-arkistojani tätä postausta varten. Yllätyin, miten vähän olen mitään jouluun liittyvää kuvannut. Meillä on paperikuvia kasapäin ja albumitolkulla. Digikuvauksen myötä kuvamäärät ovat kasvaneet, mutta aiheet selvästi muuttuneet ja vähentyneet. Hyvällä kameralla saa kuvia hämärissäkin olosuhteissa. Silti sisällä tulee kuvattua hyvin vähän edes päiväaikaan. Eikä kyllä ulkonakaan suljin pimeällä vilahda. Olisiko kunnostautumisen paikka?
19. Aattoiltana joulumessu Vatikaanista vai suomalainen joulukonsertti?
Ei kumpaakaan. Televisio voi aivan hyvin pysyä kiinni ja ajan voi käyttää vaikka seurusteluun tai yhdessä pelaamiseen. Tai lukemiseen. Taidankin ostaa itselleni ja Ukkokullalle kirjan joululahjaksi. Vaikka mitään lahjoja ei pitänyt ostaakaan.
20. Tapaniajelu vai -kävely?
Kävely sopii hyvin, jos vain sää sen sallii. Mikäs on aattoillan ruokia sulatellessa reippaan kävelyn merkeissä. Alkuillan hämärässä voi samalla nauttia kyläläisten pihoilleen virittämistä valoista. Kenties lumi narskuu kenkien alla ja huurre koristaa puiden oksia.
Suomalainen joulu on hyvin samanlainen ja toisaalta myös kovin erilainen. Perinteitä on paljon. Osa kulkeutuu hyvinkin kaukaa niin ajallisesti kuin maantieteellisesti. Joulunvietto on myös muuttunut, ottanut vaikutteita maailmalta. Yhtä oikeaa joulunviettotapaa ei ole. Jokainen voi koota joulunsa itselleen sopivista traditioista tai luoda kokonaan uudenlaisen joulun.
En haasta ketään, mutta kysymykset ovat vapaasti otettavissa omien vastausten täyttämiseksi. Kuukauden kuluttua aatto on jo ohi ja joulupäivä meneillään. Näin se vuosi vierähtää vikkelästi.
Pian alkaa marraskuun viimeinen viikko.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
