sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Kuurasta kaatosateeseen

Omenapuun oksa

Säät vaihtelevat niin hurjaa vauhtia, ettei perässä pysy. Perjantaina oli muutaman asteen pikkupakkanen, joka verhosi puutarhan hentoon kuuraan. Lauantaina sitten taas tuulee ja vettä sataa vaakasuoraan.

Eranthis hyemalis - Talventähti

Viikolla katselin keittiön ikkunasta tinttien touhuja ja huomasin penkissä pienen väriläiskän. Pitihän sitä heti mennä tutkimaan. Talventähti nostaa keltaista päätään kostean kohmeisesta mullasta. Nyt pitää olla erityisen tarkka, mihin astuu lintujen ruoka-automaatteja täyttäessä.

Monenmoista muutakin piippoa tunkee mullasta esille. Saaripalstan Sailan tavoin en kaikkia piippoja tunnista, vaan pitää kaivaa syksyllä laadittu istutuslista esille.


Alapihalle istutin lumikelloja kahteen paikkaan. Huvituksen alla lumikellot ovat keikkuneet jo pidemmän aikaa valmiina kukkimaan. Jäniksen roikale on käynyt tasoittamassa myös lumikelloja helmililjojen ohessa. Helmililjojen nuput ovat onneksi vielä mullan sisässä ja yleensä ne ovat kukkineet siitä huolimatta, vaikka jänikset niiden lehdet joka vuosi napostelevat.

 
Syyshortensian tyveen istutin myös lumikelloja. Ne ovat säästyneet jänisten hampailta pensasta suojaavan verkon vuoksi. 

Lumikelloja olen istuttanut varmaan lähes joka vuosi. Nyt niiden nousuinto on suorastaan maagista. Jospa sittenkin jonain keväänä saisin ihastella samanlaista lumikellojen runsautta, kuten joissain vanhoissa puutarhoissa näkee.


Auringon lämmittävä vaikutus on kerrassaan ihmeellistä jo näin helmikuussakin. Siinä missä hiukan varjoisemmassa paikassa ruusupensas oli täysin huurteinen...


...aurinkoisessa rinteessä jouluruusu jo sulatteli kuuraa yltään. Jouluruusun sanotaan sopivan varjoisiin paikkoihin ja puiden aluskasviksi. Olen istuttanut jouluruusuja erilaisiin paikkoihin nähdäkseni, missä ne parhaiten viihtyvät. Tämä aurinkoisen ja lämpimän rinteen jouluruusu näyttää pärjäävän kaikkein parhaiten. Hän lienee vähän erilainen persoona, mutta se hänelle sallittakoon.


Usein helmikuu on meillä hiukan uneliasta aikaa. Tänä vuonna helmikuulle sijoittuu muutama mukava tapahtuma, joista iloisin oli veljentytön vanhojen tanssit. Pääsin niitä seuraamaan ja ihastelemaan tyttöjen kauneutta ja poikien komeutta juhla-asuissaan. Juhlassa mieleen nousi annos haikeutta katsellessani aikuisuuden kynnyksen saavuttanutta veljentytärtä. Pienestä peli- ja leikkikaverista on kasvanut kaunis nuori nainen.