Vappupäivän sadetta pidellessä

Sataa, vihdoinkin! Ei haittaa laisinkaan, vaikka on vappupäivä. Aamulla jo kiirehdin pihalle kaivamaan. Tarkoitus oli pohjustaa paikkaa uusille suunnitelmille, mutta homma jäi totaalisesti puolitiehen isojen pisaroiden kastellessa hiuksia ja vaatteita. Kylmäkin on, vain viisi lämpöastetta. Maa on kuitenkin niin kuivaa ja kaikkialla on pölyä ja siitepölyä, joten vesisade tulee tarpeeseen. Toivotaan, että sadesäätä seuraa aurinkoa ja lämpöä. Silloin saamme nauttia mahtavasta viherryksestä ja uusien kukkijoiden tulvasta.

Ehdin sentään ennen sateen alkamista huomata jälleen yhden iloisen yllätyksen. Kahtena kesänä kukkimaan innostunut jalohortensia on edelleen elossa. Pelkäsin jo menneen talven tehneen siitä selvää, mutta kyllä sieltä tulee jälleen uusien pienä versoja. Pieniä on nämä meikäläisen onnen aiheet, mutta kasvavat sentään kesän aikana vähän suuremmiksi.

Pakenimme Juuson kanssa sisälle hyytävää kylmyyttä ja vesisadetta. Kuluu se vappupäivä kotioloissakin, vaikka ei lapiohommia voisikaan tehdä. Ihaillaan joulun ja pääsiäisen lisäksi myös vapuksi kukkimaan yltynyttä kaktusta ja odotellaan iltapäivän munkkikahvia.

 

Krookukset, scillat ja tulppaanit
hymyilevät kevättä kukkapenkissä.
Koivun alla sinivuokko avaa
taivaansiniterän
auringon ihailtavaksi.
Riemu karkeloi ilmassa.

Leppoisaa Vappupäivää kaikille!