keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Turhaa herkkänahkaisuutta kenties...

Teresanruusu innostui uuteen kukintaan

Tykkäättekö kierrättää vieraitanne puutahassanne? Minä tykkään. Puutarha on minulle tärkeä paikka ja välillä taidan olla vähän liiankin innoissani kaikesta siellä tekemästäni. En ehkä riittävän hyvin ymmärrä, ettei kaikkia kasvit kiinnosta samalla tavoin, kuin itseäni.

Sinipiikkiputkessa on oma herkkyytensä

Välillä tuntuu, ettei varsinkaan niitä muutoksen kourissa olevia ja hiljan aukikaivettuja kukkapenkkejä ole erityisen viisasta esitellä muille ihmisille. Joskus tulee mieleen vanha sanonta, ettei keskeneräistä työtä pidä näyttää hullulle eikä lapselle. No, lapset eivät meillä yleensä alapihalle edes mene, kun leikkimökki sijaitsee yläpihalla. Jonkun hulluutta on taasen vaikea päältä katsoen arvioida. Niinpä useimmat meille eksyvät ihmiset tuppaavat saamaan pihaesittelyn näköön katsomatta.

Punertava päivänlilja kukkii ja kukkii

Monet toki ymmärtävät, etteivät kasvit yksinkertaisesti voi näyttää hienoilta ja hyvinvoivilta huhtikuusta lokakuuhun ja että hiljan istutetun ruusupensaan täysimittaiseksi kasvamiseen menee useampi kuin yksi kesä. Tai että joku tykkää tasaisen nurmikon sijasta täyttää puutarhansa kukkapenkeillä ja kummallisilla puutarhaan löyhästi liittyvillä härpäkkeillä. 

Mutta voi, millaisia ristiriitoja syntyykään puutarhakierroksella sellaisen ihmisen kanssa, jonka mielestä puutarhan pitää olla mahdollisimman helppo ja yksinkertainen. Siis usein sellainen, jossa samettisen vihreä nurmi - tai ainakin vihreä nurmi - tai ainakin nurmi - peittää tontin taloa lukuunottamatta. Ja jossa sen nurmen ja talon lisäksi sisäänkäynnissä on asfaltilla tai laatoituksella päällystetty kahden auton paikka. Ja paikka roskalaatikolle tietenkin.

Sulkajaloangervo

Miten minä kerta toisensa jälkeen sorrun ylpeänä esittelemään tekemisiäni ja selostamaan suunnitelmiani ihmisille, joiden silmistä näen jo kierroksen alkutaipaleella, ettei kiinnosta. Jotka katsovat minua ja puutarhaani säälivän näköisinä ja odottavat vain hetkeä, jolloin pääsevät kertomaan hengenheimolaisilleen, millaisessa rytöpesässä taas tuli vierailtua. Tai vähintäänkin illalla nukkumaan mennessään tokaisevat elämänkumppanilleen, että "kaikkea sitä näkeekin, ei minkäänlaista järjestystä eikä tyylikkyyttä".

Lilja Stargazer kasvoi pöheikköön vaikeasti kuvattavaksi

Tällaisille ihmisille on turhaa jutella ruusujen leikkaustavoista tai luetella jossain penkissä kasvavien liljojen nimiä. Heille kun usein lilja on vain lilja ja ruusujenkin suhteen ihmetellään, kasvaako Suomessa muitakin kuin kurttulehtiruusu ja maljakkoon asetettavat leikkoruusut.

Punatähkä Lidlin kevättarjouksesta

Milloinkahan sitä oppii, ettei kaikkien ihmisten sanomisista kannata välittää. Että aikuisella ihmisellä on kaikki valta ja oikeus tehdä puutarhassaan tismalleen niin kuin itse tahtoo. Siirrellä kasvejaan vaikka kerran viikossa tontin toisesta nurkasta toiseen, jos itse niin parhaaksi näkee. Välittämättä trendeistä tai mistään muustakaan normista, jonka joku toinen sanelee. Ei ole oikeaa tai väärää puutarhaa. On vain puutarhoja, joista itse kukin tekee omanlaisena. Ja jotka juuri siksi ovat niin houkuttelevia ja kiinnostavia.

Ukonhattukin vielä kukkii

No, nyt tuli taas hiukan avauduttua. Ja purkauduttua. Tämän kun olen tehnyt, on taas keveä mieli ja voin jatkaa syystyölistan laatimista. Jonkin verran on tiedossa siirtelyä ja mielellään myös jotain ihan uuden istuttamista. Onneksi meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Muutenhan ei mitenkään olisi mahdollista löytää aina vain uudenlaisia ja toinen toistaan hienompia puutarhoja. Sellaisia, joita täällä puutarhablogimaailmassa on esillä. Osan olen jo löytänyt, mutta varmasti on vielä monta hienoa puutarhaa löytymättä. Kohti uusia löytöjä siis reippain mielin!