Viittä vaille valmiina...

Viktoria-ruusu - todennäköisesti, nimikilpi puuttui

Olen viikkotolkulla kerännyt tarmoa sen uuden kukkapenkin rakentamiseen ja nyt tuntuu, että hetki lähestyy... Ottaisinko jo huomenna lapion kouriini? Löysin Honkkarissa käydessäni Siperian riippahernepuun hintaan 19,95 €, joka tuntui minusta edulliselta. Puu oli hyvin kasteltu, mikä Honkkarissa ei ole niin itsestäänselvää. Joskus ihmettelen, kuinka he voivat kiskoa normaalihintoja kasveista, jotka ovat enemmänkin matkalla kompostiin. Henkilökuntaa on tietenkin sen verran vähän, ettei etenkään näin kesäaikaan ehditä pitää huolta kaikista myyntipihan kasveista. Luulisi kuitenkin, että iso hävikki näkyisi omistajien tilipussissa. Joskus oikein harmittaa, kun kokonainen häkillinen hyviä kasveja seisoo kuumassa auringonpaahteessa juuripaakut rutikuivina. Ostamastani riippahernepuusta yksi oksa oli poikki, mutta muuten se näyttää ihan hyväkuntoiselta. Vielä en kuvannut uutta puutani; tarkoitus olisi laittaa se huomenissa maahan. Paikkakin on jo melkein keksitty...

Etsiessäni lisätietoa riippahernepuusta, löysin Karin Berglundin "Unelmien kotipuutarha" -kirjasta yllä olevan, Elsa Beskowin piirtämän kuvan rikkaruohoista (kuva on julkaistu 1914 ilmestyneessä Elsa Beskowin "Kukkaisjuhla" -kirjassa eli Beskowin sanoin kirja kasviharrastajille). Yleensä, kun lähden etsimään jotain tiettyä asiaa kirjoista tai netistä, unohdun lukemaan kaikkea muuta ja niin kävi nytkin. Tuli opiskeltua lannoituksesta, maanparannuksesta, kompostoinnista ja niistä rikkaruohoista. En muistanutkaan, että tuo Berglundin kirja on ihan mukavaa luettavaa. Puutarhakirjoja on tullut vuosien mittaan ostettua monenlaisia, mutta tänään totesin, että kaipaan enemmän yksilöityjä kirjoja. Esimerkiksi omaa kirjaa puutarhan puista tai pensaista. Ruusukirja minulla jo onkin ja kärhökirjan lainasin kirjastosta. Se on kyllä tarkoitus hankkia omaankin hyllyyn. Puutarhakirjoja on kiva selailla, lukea ja niitä jaksaa tutkailla kerta toisensa jälkeen. 

Lainasin tutun tytön blogista (http://www.ansaitutpullakahvit.blogspot.fi/2012/07/mansikkasalaatti.html) oivan mansikkasalaatin reseptin. Ostin mansikat, mutta unohdin basilikan, jota lähdin ihan erikseen kaupasta hakemaan. Yksi basilikaruukku maksoi joka kaupassa saman 1,65 euroa. Muutama oksa. Aika kova hinta minusta. Harmittelin, että itselläni on vain yksi pieni ruukullinen basilikaa ja kasvimaalla vain  perinteiset persiljat, tillit ja ruohosipulit. Tässähän kannattaa laittaa korvan taakse ensi kesää varten suunnitelma kunnollisesta yrttimaasta. Tulee äkkiä euroina takaisin, kun voi kipaista omalle kasvimaalle yrttejä hakemaan.

Vaikka eihän sitä mansikkasalaattiakaan joka päivä syödä, joten joskus voi törsätä. Ruoan hinta on kyllä noussut niin paljon, että kaikki omasta puutarhasta saatava näkyy myös kukkarossa.

MINNAN MANSIKKASALAATTI (5 hlölle)

noin 3 l mansikoita

100 grammaa tuoretta basilikaa silputtuna (1-2 basilikaruukkua/mansikkalitra)
reipas loraus ruokosokeria

yhden limetin mehu

tujaus vaaleaa rommia

sekoitetaan ainekset ja annetaan mehustua 

Oheinen kuva ja ohje lyhennettynä Minnan blogista:
http://www.ansaitutpullakahvit.blogspot.fi

* * * * * *

Ajattelin tehdä nyt aluksi yhden litran annoksen, vaikka uskonkin mansikkasalaatin olevan herkullista. 

Puutarhassani on kasvanut vuosien ajan parissakin paikassa Japanin tatarta. Se on pysynyt omalla paikallaan, eikä ole liiemmin häirinnyt. Tänä kesänä istutin tuijia tulevaksi aidanteeksi ja siitäpä nuo tatarit villiintyivät. Niitä tuntuu pukkaavan joka paikasta ja mitä enemmän niitä maasta pois kiskon, sitä innokkaammin ne tuntuvat kasvavan. Miten ihmeessä niistä pääsee eroon? Pienikin juurenpala maahan jäätyään näyttää monistuvan ja tatarin kasvunopeus on hurjaa luokkaa. Kerran viikossa ei riitä perkaustahdiksi vaan harva se ilta pitäisi kulkea nyhtämässä alkuja maasta irti. Jotkut irtoavat hienosti pitkältä maasta, mutta toiset ovat niin tiukassa multaan ankkuroituna, että lapio on tarpeen. Lapiokin on joissain paikoissa hankala työväline, kun pitäisi varoa säilytettävien kasvien juuria. Nyt on hyvät neuvot tarpeen. Kertokaa viisaat ja kokeneet!!!

Kärhöni Ville de Lyon on avannut tämän kesän ensimmäisen nuppunsa. Tosin niin korkealle, että jouduin käyttämään zoomia saadakseni kukan ikuistettua. Pari muuta kärhöä odottaa edelleen istutusta.

Hieno timanttituijani muistuttaa lähinnä Muumien Mörköä. Naapurit lapset kävivät koristelemassa tuijaa riippabegoniasta maahan pudonneilla kukilla. Nyt minulla on koristeltu kesäkuusi. Tässä on oiva esimerkki siitä, että kannattaisi harkita parikin kertaa, ostaako kaupasta valmiiksi kuivaa tainta. Mikä ihmeen kiire minulla oli saada tuijat juuri tuona päivänä ja juuri tuosta kaupasta! Ja miten voi olla niin huono tuuri, että molemmille käy kaltoin. Annoin niiden imeä vettä rauhassa multapaakkuihinsa ennen istutusta ruukkuihin. No, mitäpä tuota enää harmitella. Taloudellisesti tappio ei ole kovin suuri, mutta harmistus sitäkin suurempi. Ajatus oli entisten kesien tapaan siirtää tuijat syksyllä maahan, mutta nyt niistä tehdään todennäköisesti haketta. Tuollaisina sisäänkäynnissä nököttäessään kuivuneet tuijat kehittävät lähinnä kärsivällisyyttäni. Koska tulee se hetki, jolloin kiireistä huolimatta kiikutan "kesäkuuseni" haketustyömaalle jatkokäsittelyä odottamaan?

Ja tämän päivän lopuksi laiskan naisen kuutamokuva. Parina iltana kuu on noussut puiden takaa istuessani telkkua katselemassa. Eilen kamera sattui olemaan ihan vieressä ja nojatuolista nousematta näppäsin ikkunanäkymän. Kello oli noin puoli yksitoista ja ulkona alkoi olla jo hämärää, hämärämpää, miltä tässä kuvassa vaikuttaa. Ei muuta, kuin mukavaa viikonvaihdetta! Toivottavasti huomenna paistaa aurinko, sillä nyt ulkona sataa kaatamalla.