Sekalainen seurakunta

Lilium lancifolium - Tiikerililja

 
Mihin lie aikani menee, kun päivässä tuntuu olevan vain aamu ja heti perään ilta? Kivituhkaurakan jälkeen olen sentään ehtinyt pureutua tavanomaisempiin puutarhatehtäviin. Jokunen kasvikin on vaihtanut paikkaa, vaikka kuivuuden vuoksi on edelleen harjoitettava keinokastelua.

Alcea rosea - Salkoruusu

Kasvit tarjoavat kivoja yllätyksiä. Olen monta kertaa manannut, kun en onnistu kasvattamaan tummaa salkoruusua. No, nyt sain sellaisen ihan sattuman kautta. Olen esikasvattanut viime ja tänä keväänä kahta vaaleaa salkoruusua: Champagnea ja Chaters Doublea. Ovat itäneet ja istutettu maahan niin vuosi sitten kuin nytkin.

 
Ensimmäiset viime vuonna istutetut ovat avanneet nuppunsa, eikä sieltä tullutkaan kermanvärisiä kukkia, vaan tummanpuhuvia. Olisivatko Nigraa? 

Yläpihan Bermudassa on tänä keväänä esikasvatettuja ja istutettuja salkoruusuja. Niissä on isot nuput. Saapa nähdä, millaisia kukkia sieltä ilmaantuu.

Alcea rosea - Salkoruusu

Toinen salkoruusuyllätys nousi olopihan Allaspenkistä. Kuvan voimakkaan pinkkiä salkoruusua minulla kasvoi noin metrin verran vasemmalla usean vuoden ajan. Vuosi sitten se ei enää noussut. Kuvan salkoruusun paikalle istutin toukokuussa tämän kevään esikasvatettuja vaaleita salkoruusuja (Champagne ja Chaters Double). Niistä yhdestä kuoriutui pinkki versio. Saattaa olla, että maassa on vanhan pinkin salkoruusun siemeniä. Mutta kuvan yksilö on takuuvarmasti siemenpussin tuotos. Ihan omin kätösin siihen toukokuussa istutettu. 

Kyllä minulle kelpaa tällainen pinkki salkoruusukin. Jospa niistä vaaleistakin osa päättää vielä kukkia. Ellei nyt niin ehkä ensi kesänä.

Hemerocallis 'Frans Hals'

Ostin toukokuussa Liiteristä juurakoita ja mukuloita. Kaksi päivänlilja Frans Halsia on kumpikin kukkinut. Laitoin juurakot aluksi purkkeihin kasvamaan. Kesäkuun alussa siirsin vihertyneet kasvit kukkapenkkiin. Ensimmäinen Frans Hals kukki jo ajat sitten. Toinen vasta tällä viikolla.

Hemerocallis

Mummon kalsareiden värinen päivänlilja availee nuppujaan vikkelään tahtiin. Vikkelä saa olla kuvaajakin, sillä nimensä mukaisesti yksi päivänlilja on komeana sen yhden päivän. Onneksi kukkavarsia on useita ja jokaisessa monta nuppua. Niistä riittää kukintaa useiksi päiviksi.

Minulla ei ole tälle päivänliljalle nimeä. Päivänpesän elämää -blogin Katjalla on paljon päivänliljoja ja iriksiä. Hän ehkä tietää nimen?

Nimetön värililja

 
Kiemurapenkin värililja Rosella's Dreamien jo pudottaessa terälehtiään, omansa aukaisi hennon oranssisävyinen lilja. Kuka hän liekin, mutta ihan kiva värisävy. Istutuslistojeni mukaan tämän väristä en ole istuttanut sen enempää Kiemurapenkkiin kuin muuallekaan.

Echinacea 'Moodz Satisfy'

Tykkään punahatuista, mutta ne eivät tykkää minusta. Olen istuttanut lukuisia esikasvatettuja ja kaupasta taimina ostettuja punahattuja. Eri värisiä, eri nimisiä, eri kokoisia. Suurin osa on lähtenyt muille maille vierahille. Kiemurapenkissä ja Syyspenkissä kasvaa sentään muutama peruspunahattu, joiden ilmestymistä kiittelen ahkerasti.

Kuvan oranssin punahatun ostin kesällä 2021 silloisesta Honkkarista loppukesästä kukkivana purkkikukkana. Istutin sen Syyspenkkiin, jossa se tänäkin kesänä näyttää kukkivan. Ei kovin pulskana ja vain yhden varren voimin. Kunhan elää ja kukkii sen sijaan, että ottaisi hatkat tämäkin. Netin nimihaulla saa ihan erilaisen kasvin, mutta hälläväliä.

Achillea millefolium - Kärsämö, vaal.pun.

Myös kärsämöiden kanssa toivoisin pärjääväni menestyksekkäämmin. Jaksan yhä murehtia kesällä 2019 Tahvosilta hankitun Red Velvet -kärsämön katoamista. Se oli komea yksilö, jota olisin mielelläni katsellut vuodesta toiseen.

Vaaleanpunaista kärsämöä olen istuttanut Syyspenkkiin ihan vain vaaleanpunaisena ja toisen nimellä Cerise Queen. En osaa sanoa, kumpi tuo kuvan yksilö on. Kukkii sentään useamman varren voimalla. Kenties se päättää viihtyä pidempään ja runsastuu ajan mittaan.

Achillea millefolium - Kultakärsämö

 
Pikkupuutarhan kultakärsämö sentään voi hyvin, kasvaa korkeaksi ja pitkään.

Nimeä kaipaava iris

Muutaman päivän takaisella kuvauskierroksella löysin itselleni lisää siirtotöitä. Pikkupuutarhan Kivipenkissä kukkii parhaillaan iris, jonka nimestä ei ole haisuakaan. Tämä lienee taas niitä kasveja, joita on muiden kasvien siirrossa tullut tyrkättyä multaan sen enempää nimikylttejä laittamatta ja kirjauksia tekemättä.

Sininen kukka näyttää oikein fiiniltä korkeampiensa tyvessä, mutta jo nyt se on vaarassa jäädä takanaan kasvavien syysleimujen jalkoihin. Jatkossa tilanne vain pahenee. Iriksellä on siis muutto edessä. Kukkikoon ensin rauhassa. Sillä välin odotan maan perusteellisempaa kastumista ja mietin sille uuden asuinsijan.

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputki toimii joka vuosi pörriäisten varalaskupaikkana. Eikä vain tämä yksi ainoa kukkapötkylä, vaan ihan jokaisessa pörriäisiä on ruuhkaksi asti. Taitavat viettää öitäänkin, sillä aamuvarhaisella lukuisia pörriäisiä on kukassa täydessä unessa.

Eryngium planum - Sinipiikkiputki

Sinipiikkiputkella ei ole alppipiikkiputken kaltaista pörriäisten lepopaikkahoukuttelevuutta. Pidän sinipiikkiputken jännästä sinisyydestä. Sen sijaan niiden tehokkaasta leviämisestä en ole aivan yhtä innostunut. Kuvan yksilö ilmestyi pari kesää sitten herukkapensaan tyveen. Kun tätä kasvia on jo parissa paikassa ennestäänkin, on herukkapensaan kaverilla alkanut lähtölaskenta. Kukkikoon nyt aikansa. Syksyllä se kohdatkoon lapion voiman.

Miksiköhän tehokkaasti siementävät kasvit löytävät tiensä aina omituisiin paikkoihin? Yksikään sinipiikkiputki ei leviä penkin keskelle, jossa sille olisi tilaa. Ei, vaan niiden pitää tunkea juurensa kanttausuriin. Tai herukkapensaiden tyvelle. Tai aivan istutusalueen ulkoreunaan, jolloin ne kaatuvat nurmikolle tai retkottavat pienempiensä päällä.

Olen jo pitkään suunnitellut tutustumisretkeä Tampereelle. Tulihan siellä käytyä useamminkin anopin vielä eläessä ja asuessa Tampereella. Ei vain hänen luonaan vieraillessa raaskinut keskittyä kaupungin nähtävyyksiin.

Opiskeluaikainen ystäväni muutti kolme vuotta sitten Tampereelle. Hänen sukujuurensa ovat Tampereella ja hän on innostunut tekemään sukututkimusta. Siinä ohessa hän on perehtynyt Tampereen historiaan, rakennuksiin, nähtävyyksiin, museoihin. 

Sain kyläkutsun, jonka otin ilolla vastaan. Vietimme kaksi intensiivistä päivää kierrellen katuja, puistoja, nähtävyyksiä, museoita. Oli upeaa kulkea kaupungilla asiantuntevan oppaan johdolla. Hyvin suunnitellusta ajankäytöstä huolimatta näkemättä ja kokematta jäi valtavasti kiinnostavia paikkoja ja asioita. Viihdyimme niin hyvin keskenämme, että uusia matkoja Tampereelle on näköpiirissä.

Pyjamalude

Tampere on minusta aina ollut mielenkiintoinen kaupunki. Viime vuosina se on kehittynyt paljon. Ymmärrän hyvin, että erilaisissa kaupunkigallupeissa Tampere voittaa ykkössijan.

Perjantai-iltapäivän (28.7.) sadekuuro

Heinäkuussa meidän nurkilla on satanut jonkun verran. Touko-kesäkuussa ei satanut juuri ollenkaan. Viime päivien sateet ovat olleet ensiapua rutikuivalle maalle, mutta aika paljon enemmän ja pidempään saisi sataa jonkinlaiseen tasapainoon pääsemiseksi. Maata kaivaessa multa pöllyää ja hetken kestävissä sateissa kostuu vain pinta syvempien kerrosten jäädessä ilman. Istutusalueilla on paljon aukkopaikkoja ja moni kasvi seisoo lehdet jatkuvasti surullisesti lurpallaan. Kellastuneita lehtiä ja kokonaisia kasvejakin on jo kuin syksyllä konsanaan.

 
En ole ehtinyt kastelemaan edes kasvimaata riittävästi. Myönnettäköön, että jatkuva kuivuus on myös lannistanut aktiivisuuttani. Väkisinkin mieleen nousee ajatus "mitä se kannattaa, kastelen sitten huomenna". Perjantaina viritin heti aamusta sadettimen, jonka suuntasin suoraan kasvilavoihin ja eniten kastelua kaipaaviin paikkoihin. Annoin sadettimen kastella pitkään kutakin kohdetta. Lopuksi vielä vaihdoin sadettimen pistooliin ja jatkoin kastelua. 

Perjantai-ltapäiväksi oli sadetta luvassa. Tuumasin, että märkään maahan sade uppoaa tehokkaammin. Neljän aikaan ennustettu sade myös toteutui. Pitkästä aikaa se oli vähän rankempi ja pidempi kuuro.

Kesämalvikki

Helteitä ei onneksi ole viime aikoina ollut. Minulle riittää vallan mainiosti +20 asteen kesäsäät. En kaipaa etelän kuumuutta ja vielä vähemmän metsäpalojen kärventämää luontoa.

Pian alkaa elokuu, kesää on vielä hyvin jäljellä.
Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!