Johan on lämmin syksy!

Punakaneli

 
Syyskuu ei ole toistaiseksi tuonut tullessaan syksyä, vaan lämmin sää on jatkunut hyvin kesäiseen tahtiin. Illat tosin pimenevät yhä aikaisemmin ja aamullakin ehtii hyvin herätä ennen auringonpaistetta. Sadevedestä ei myöskään ole tullut puutetta. Pilvet hoitavat luonnollisen kastelun edelleen yhtä tehokkaasti kuin koko kesän ajan on tapahtunut.

Näin satoisaa kesää en ole tällä tontilla nähnyt. Herukat ja karviaiset on kerätty ja keitetty mehuksi ajat sitten. Kasvihuoneestakin on viimeiset kurkut ja tomaatit kerätty. Kerrankin tomaatit ehtivät kypsyä kasvarissa ihan omatoimisesti. Ainuttakaan en tuonut vihreänä keittiöön. Paprikat poimin viimeisenä. Kasvatin California Wonderia ja pitkulaista Zazua. Ne säilöin mausteliemeen, jonka olen hyväksi havainnut.

Omenoita on tullut valtavat määrät. Ensimmäisenä kypsyivät Valkeakuulaat ja Huvitukset. Seuraavana vuoroon tuli Punakaneli ja nyt syysomena, jonka arvelen olevan Antonovka Safrannoje. Omenat ovat olleet hyvälaatuisia. Kompostiin on mennyt lähinnä muutama muumiotautinen ja joitakin lintujen nokkimia. Joka aamu olemme poimineen pudonneet omenat nurmikolta. Etenkin valkeakuulas alkaa pilaantua nopeasti maahan pudottuaan.

Olen pilkkonut omenoita pakkaseen, soseuttanut aamupuuron päälle laitettavaksi ja tietenkin omppuja on syöty kasapäin. Omppuja on jaettu sukulaisille, ystäville, naapureille ja vihdoin laitoin ilmoituksen tarjolla olevista hedelmistä kylän FB-sivuille. Tuntuu tuhlaukselta viedä omenoita kaatopaikan keräysastiaan. Ne eivät loputtomiin säily, eikä niitä myöskään millään jaksa kilotolkulla säilöä ja syödäkään.

Syyskuun ensimmäisellä viikolla oli yhtä helteistä kuin keskikesällä konsanaan. Tiistaihin 10.9. mennessä syyskuussa on ollut poikkeuksellisen monta hellepäivää eli kahdeksan. Normaali määrä olisi lähempänä yhtä. Kovin kylmää ei ole luvassa lähipäivinäkään, vaikkakin epävakaisempaa.

Puutarhassa moni kasvi jatkaa kukkimistaan, eikä ruskavärejä näy vielä paljoakaan. Koivuista ja vaahteroista lehtiä maahan sataa solkenaan. Siihen nähden, että vettä on satanut usein ja kerralla paljon, maa ei ole kovin märkää. Pinnasta kyllä, mutta vähänkin lapiota näyttämällä törmää aika kuivaan multaan. Ilmeisesti kasvit ovat saaneet riittävästi juodakseen, sillä kaikkialla on varsin rehevää.

Rypäle Zilga

Tiistaina poimin Zilgat pergolan katosta. Olivat jo niin kypsiä, että kerätessä osa rapisi maahan. Satoa kertyi kaksi ämpärillistä. Zilga on hyvän makuinen, mutta kivien vuoksi niitä on paras syödä pihalla. Silloin voi kiven sylkäistä vaikka syreenien tyvelle. Pienen määrän rypäleitä laitoin kehkeytymään likööriksi. Loput rypäleet höyrytin mehuksi, josta osan jatkojalostan hyytelöksi. Se on hyvää vaikkapa juuston kanssa tai lusikallinen aamujugurtin seurana.

Siistin yksittäin tai ryhmissä kasvavia tuijia. Vielä pitäisi kadun varren aitatuijat siistiä. Akkuleikkurilla työ sujuu kätevästi. Oksaleikkuri ei ole kovin painava, mutta pitkään käsiä ylöspäin pitäessä leikkaaja väsähtää. Kysyin eräästä puutarhapalvelufirmasta leikkaajaa. Herra totesi, että kevät on tuijille parempi leikkausaika. Tiedän. Hyvin tuijani ovat pärjänneet tällä syysleikkauksella, joten ajattelin jatkaa samalla tyylillä. Herra lupasi käydä katsomassa, vaan ei ole näkynyt. Olisin tehnyt sopimuksen, jos hän olisi saapunut luvatusti paikalle ja sopinut leikkausajan keväälle. Huonoa palvelua, en ota toiste yhteyttä. Leikkaanpa itse. Lähipäivinä, jos ehdin ja jaksan. Tai sitten keväällä.

Anemone tomentosa 'Robustissima' - Hopeasyysvuokko

Puutarhan kuvaaminen on kaikkien syystöiden lomassa jäänyt vähiin. Joskus myöhemmin se harmittaa. Ei vaan aina ehdi ja sitten kun ehtisi, ei jaksa eikä viitsi. Syysvuokkoa kelpaa kyllä kuvata useamminkin. Se on kukkinut heinäkuun lopusta runsaampana ja kauniimpana kuin koskaan aiemmin. Tykkään siitä aivan valtavasti. Syyshortensiatkin keräävät varauksetonta ihailuani, joten aion pyöriä kameran kanssa niiden ympärille lähipäivinä.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Austin-ruusu Lady of Shalott kukkii parhaillaan toista kierrostaan. Useita nuppuja on vielä avautumatta. Valkoisessa Carolyn Knight'ssä on myös muutama nuppu. Myös Emily Brontë aikoo vielä kukkia. Nämä Austin-ruusut jaksavat tuottaa jatkuvasti iloa. Viime vuonna Lady of Shalott kukki aivan ensi pakkasiin saakka. Toivottavasti talvi on niille suosiollinen ja saan pitää ne puutarhassani pitkään.

Tuurenpihlaja

Pahoittelen, etten ole viime aikoina kommentoinut postauksianne juuri lainkaan. Elokuussa innostuin lukemaan kirjan poikineen eli kokonaista 11 kirjaa. Aika on rajallista. Eiköhän edessä oleva talvi tuo taas enemmän aikaa blogimaailman kanssa seurusteluun.

Kesän antia

Hydrangea paniculata 'Grandiflora'

Vaikka kuinka vastaan pyristelisi, kesä on kääntymässä lopulleen. Tuntuu monin tavoin haikealta etenkin, kun syksyn merkkejä on jo runsaasti nähtävissä. Monet perennat ja kesäkasvit ovat kellastuneet tai muuttuneet ruskeiksi. Numikolle on leijaillut puun lehtiä. Osin se varmaan johtuu runsaista sateista ja kovista tuulista. 

Kasvihuoneen ja kasvimaan satokausi vetelee viimeisiään. Piti oikein edellisvuosien muistiinpanoista tarkastaa, kun tomaattisadon hiipuminen tuntui kovin varhaiselta. Ihan samoissa päivämäärälukemissa mennään. Itse asiassa satokausi on tänä vuonna selvästi pidempi, sillä meillä ainakin se alkoi aika varhain.

Hydrangea paniculata 'Grandiflora'

 
Sadetta olemme totisesti saaneet runsaasti. Kun sataa, vettä tuleekin sitten voimalla. Sadeveden kerääminen kastelua varten on toiminut tänä kesänä yli odotusten. Yläpihalla ei ole tarvinnut kaivovettä käyttää kertaakaan. Alapihalla kasvimaan kasteluun on ollut pakko käyttää kaivovettä, koska yläpihalta ei kastelukannuja jaksa jatkuvasti alapihalle kantaa.

Sateiden vastapainoksi olemme saaneet myös lämpöä ja paistetta. Yhtäkään kokonaista sadepäivää ei ole ollut. Jos aamupäivällä on satanut, iltapäivällä sitten paistaa. Ja päinvastoin. Puutarhassa kaikki on kasvanut korkeutta ja leveyttä oikein kunnolla. Tämä on ollut harvinaisen rehevä ja satoisa kesäkausi. On ollut myös paljon tuulisia päiviä.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Syys- ja pallohortensiat tuovat iloa ja väriä puutarhaan vuosi vuodelta enemmän. Pidän niistä valtavasti. Syyshortensiat ovat helppoja ja kauniita pensaita, jonka vuoksi olen istuttanut niitä lisää. Parin viime vuoden aikana olen istuttanut kaksi uutta Vanille Fraisea, yhden Sundae Fraisen, yhden Strawberry Blossomin sekä yhden Moonlightin. 

Toukokuussa istutin yhden Pink Annabelle- ja kaksi Sweet Annabelle -pallohortensiaa. Lappalainen etelässä -blogin Nilalta sain muutaman valkoisen pallohortensian taimen, jotka näyttävät lähteneen hyvään kasvuun.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Seniori-ikäistä Grandifloraa lukuuottamatta muut hortensiat ovat pärjänneet kaatosateissakin oikein hyvin. Grandifloran isojen kukintojen täyttämät oksat painuivat rankkasateessa notkolle, iso oksa murtui kokonaan. Sitä joudun varmaan syksyllä tai viimeistään keväällä leikkaamaan tavallista enemmän pensaan elämän jatkuvuuden takaamiseksi.

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko

Useimmat kasvit ovat ilahduttaneet yhtä paljon kuin edellisinä vuosina. Toiset jopa enemmän. Yksi tällainen kestosuosikki on syysvuokko, joka kukkii ja kukkii todella pitkään. Kiemurapenkin 2015 istutettu syysvuokko on tehnyt lukuisia siementaimia, joita rohkaistuin viime kesänä siirtämään uusiin paikkoihin. Nyt syysvuokkoja kukkii myös Päivänliljapenkin toisessa päässä ja Bermudan Saapaspolun kupeessa. Pikkupuutarhan Muuripenkkiin istutin kesällä 2022 tarhasyysvuokko Honorine Jobertin, joka sekin kukkii tänä vuonna.

Phlox paniculata 'Creme de Menthe' - Syysleimu

Mustilan puutarhasta loppukesästä 2020 ostettu syysleimu Creme de Menthe laittaa parastaan.  Kuvassa sen kukinta alkaa jo vähän lakastua. Istutin tämän syysleimun aluksi enemmän penkin etualalle. Onneksi älysin seuraavana kesänä siirtää sen taaemmas. Creme de Menthe ei ole mikään kääpiökokoinen kasvi. Tänä kesänä sillä on korkeutta vieläkin enemmän. Näitä hankin lisääkin, jos vain vastaan tulee.

Clematis viticella 'Black Prince'

Kärhöjen kesä ei ole ollut paras mahdollinen. Kaikki heräsivät, osa aika myöhäänkin. Kukinta on ollut melko vaisua. Paitsi Black Princellä, joka on tulvillaan pieniä lilasinisiä kukkia. Prinssi kasvaa ison tuijan talonpuoleisella sivulla. Kärhöllä on oma tukensa, johon pyrin sitä etenkin kasvun alussa ohjaamaan. Silti sen latvukset lähtevät seikkailemaan tuijan päälle ja yli. Piakkoin pitäisi leikata tuijasta sinne tänne sojottavia uusia oksia. Ennen leikkausta pitäisi saada Prinssin ympäriinsä kiemurtelevat ja tuijaan tarttuneet versot pois. Raaskinko aloittaa niin julmaa kiskomista?

Clematis viticella 'Madame Julia Correvon' - -Tarhaviinikärhö

Madame Julia Correvon on kotiutunut ilahduttavan hyvin. Se ei ole kovin lehtevä, mutta nuppuja siihen tuli heti runsaasti. Ensimmäiset nuput avautuivat viime vuotiseen tapaan melko rikkinäisinä. Sittemmin seuraavat kukat ovat olleet ehyitä.

Clematis viticella Purpurea Plena Elegans - Tarhaviinikärhö

Purpurea Plena Elegans on myös kukkinut runsaana. Tosin suurin osa kukista huitelee korkeuksissa. Niiden ihastelemiseksi pitäisi varmaan istua teatterikiikari nenällä.

Princess Katesta olen huolissani. Leikkasin siitä jo heinäkuussa yhden kokonaan ruskeaksi menneen osan pois. Nyt loputkin ovat menneet ruskeiksi, nuput ja kukat kuihtuneet. Pelkään, että Kateen on iskenyt lakastumistauti. Sateiden aiheuttama jatkuva märkyys altistaa kärhöt sienitaudeille. Toivottavasti kyse ei ole lakastumistaudista.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarhaviinikärhö

Muutama päivä sitten huomasin Purple Dreamissa tuoreen kukan. Alppikärhöt kukkivat myös loppukesästä, mutta vaisummin. Purple Dream ei ole harrastanut loppukesän kukintaa kertaakaan aiemmin.

Rosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

Ruusujen kesä on ollut kiitettävä. Sointu, Neilikkaruusu ja Sävel ovat tehneet runsaasti uusia nuppuja sen jälkeen, kun leikkasin niistä runsain määrin kuihtuneita kukkia. Neilikkaruusun ja Sävelen leikkasin keväällä aivan matalaksi. Nyt sitä ei huomaa mistään. Ovat kirineet entisiin mittoihinsa. Tuskin niitä ensi keväänä leikkaan yhtä voimakkaasti. Sävelestä aion kuitenkin nipistää muutaman sivuille sojottavan pitkän oksan pois. Myös Ritausmassa on runsaasti uusia nuppuja. Se on kukkinut hienosti tänä kesänä, mutta sateiden vuoksi kukat ovat menneet nopeasti ruskeiksi.

Rosa Austin 'Lady of Shalott'

Ihanainen Austin-ruusu Lady of Shalott kukki kesä-heinäkuussa lukuisin nupuin. Leikkasin kuihtuneet kukat pois.

Rosa Austin 'Lady of Shalott'

Nyt nuppuja on jälleen lähes 20 kpl. Aurinkoa ja sopivasti lämpöä on luvassa, joten pian ensimmäiset nuput avautuvat. Monet muut kukat ovat jo siirtyneet siementen kehittämiseen ja talviunille vaipumiseen. Tämä lady pysyttelee näyttämöllä pakkasiin saakka.

Rosa Austin 'Carolyn Knight'

Lady of Shalott'in innostamana istutin viime vuonna myös toisen Austin-ruusun eli Carolyn Knight'in. Se tämä ruusu ei ilmiselvästi kuitenkaan ole. Carolyn Knight'in pitäisi olla oranssinkeltainen. Ehkä Claire Austin? Tai sitten joku muu. Kukan rakenne on kuitenkin hyvin kaunis. Lady of Shalott'in kaverina kasvaessa saattavat erilaisuudellaan korostaa toinen toisiaan.

Rosa Austin 'Emily Brontë'

Toukokuussa uuteen Vattupenkkiin istutettu Emily Brontë on juuri sellainen kuin pitääkin. Pidän tästä uudesta ruususta todella paljon. Se on kukkinut kiitettävästi. Uusia nuppuja on taas kehitteillä. Nämä Austin-ruusut ovat siitä kivoja tuttavuuksia, että ilahduttavat heti ensimmäisenä kesänään. Moni muu kasvi antaa odotuttaa parasta ulkoasuaan kesän jos toisenkin.

Copaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnös on tänä kesänä lunastanut kaikki odotukset. Onnistuin esikasvattamaan vain viisi tainta. Istutin kaksi tainta kahteen isoon ruukkuun, kumpikin pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin. Viidennen taimen laitoin niinikään isoon ruukkuun talon seinustalle. Kaikki lähtivät hyvin kasvuun. Nuppuja ilmestyi tavallista aikaisemmin ja kukintaa on riittänyt. Ei haittaa, vaikka yksi kukka kestää vain hetken. Uusia avautuu koko ajan. Siemenkotia löysin ensimmäisellä etsinnällä jo seitsemän. Seuraavalla kerralla taas pari lisää.

Dahlia Edinburg

Vanhoista daalioista kukkivat Cafe au Lait, valkoinen Sneezy ja viinipunainen Arabian Night. Uutena yhdessä ruukussa kasvaa Edinburg. Erikoista, että samasta juurakosta on ilmestynyt kahdenlaisia kukkia. Noita valkopunaisia ja pienempiä yksivärisiä. Jossain vaiheessa juurakot ovat varmaan menneet keskenään solmuun.

Sneezy on matala, eikä sitä tarvitse mitenkään tukea. Nämä muut ovat siitä hankalia, että niitä on tuettava. Paino sijoittuu vieläpä latvukseen, kun kukkiminen alkaa. Daaliat kasvavat isoissa ruukuissa talon seinustalla. Siitä huolimatta ne eivät ole välttyneet kovien tuulien ja rankkasateiden ryöpytyksiltä.

Amaryllis

Vein joulun jälkeen kukkineet amaryllikset pimeään kellariin. Vasta heinäkuussa huomasin ne kellarissa käydessäni ja nostin muoviruukkuineen pensaan tyvelle odottamaan jotain toimenpiteitä. Kuinkas ollakaan, yksi amaryllis päättikin pukata kukkavanan. Toin sen sisälle, jotta saan paremmin seurattua kukan avautumista.

Krasseille kävi huonosti. Niihin ilmestyi kaaliperhosen toukkia, jotka popsivat krassit tapeille muutamassa päivässä. Kaaliperhosen toukkia on tullut krasseihin aiempinakin vuosina. Ensimmäiset huomattuani olen kiikuttanut toukat tontin rajalla kasvaviin nokkosiin. Nyt en ollut riittävän nopea. Toukat ehtivät lisääntyä ja tehdä tehtävänsä vauhdilla.

Omena Huvitus

Useimmat ovat varmaan huomanneet ja kuulleet, että tänä kesänä omenasato on runsas. Meillä on neljä omenapuuta ja kaikki notkuvat hedelmistä. Valkeakuulas ja Huvitus ovat jo suurimman osan pudottaneetkin. Tai niitä on napsittu suoraan puusta. Punakaneli alkaa nyt  kypsyä. Seuraavana kypsyy syys-talviomena, jonka nimestä en ole varma. Saattaa olla Antonovka Safrannoje. 

Olen pilkkonut omenoita pakkaseen, tehnyt sosetta, höyryttänyt  mehua ja jakanut muille. Laitoin myös portinpieleen laatikon, josta ohikulkijat saavat halutessaan ottaa omaan käyttöön. Ja tietenkin omenoita on syöty. Kasviksia pitäisi uuden suosituksen mukaan syödä päivässä 800 g. Näillä omenan satomäärillä päiväannos täyttyy yhdellä istumalla. 

Aronia

Myös aroniapensaat ovat aivan täynnä marjoja. Monena vuotena olen kerännyt jonkun verran aronioita ihan vain sellaisenaan puuron päälle laitettavaksi. Olen tehnyt niistä myös hyytelöä. Nyt pakkanen täyttyy herukoista, karviaisista, mansikoista ja omenoista. Vähän pitäisi jättää tilaa myös Zilga-rypälevalmisteille. Niinpä aroniat jääköön lintujen naposteltavaksi.

Osan aroniapensaista leikkasimme viikko sitten mataliksi, kun ovat risuuntuneet alaosistaan. Näitä Oikearinteen toisenpään aronioita ei ole leikattu vuosiin. Ne ovat vihreitä latvuksistaan, mutta paljasta vartta on turhan pitkälti. Siksi pensaat lakoontuvatkin marjojen painosta. Nämäkin leikataan ja haketetaan, kunhan keritään.

Aristolochia macrophylla - Piippuköynnös

Runsas sato on lukuisten pörriäisten onnistuneen pölytyksen ansiota. Koko kesän ajan on saanut kummastella jos jonkinmoisia ötököitä. Olosuhteet ovat olleet otollisen kosteat myös kotiloille. Niitä onkin tänä kesänä valtavat määrät. Kuinkahan monta kotiloista täyttynyttä pesuainepurkkia olenkaan laittanut sekajätteeseen? Turha kuvitella, että kotilot tyytyisivät vain ryömimään mullan pinnassa. Hyvin jaksavat kiipeillä pensaisiin, puihin ja köynnöksiin. Piippuköynnös on harvinaisen pitsilehtinen malli kotiloiden ansiosta.

Mitään kasvia kotilot eivät ole kokonaan syömällä hävittäneet pihastamme. Toki haluaisin katsella ehjälehtisiä kuunliljoja. Vähemmän kosteana kesänä riittää, kun tarkkailee kotiloiden suosimia paikkoja, kerää ja levittää Ferramolia. Tänä kesänä kaikki paikat ovat kotiloiden suosimia. Niin paljon niitä ei ehdi kerätä ja torjua, kuin pitäisi. On vain tyydyttävä elämään tämän riesan  kanssa.

Daucus carota - Koristeporkkana

Olen saanut koriste (rikka-) porkkanan menestymään. Ensimmäiset esikasvatin ja istutin taimina kasvimaan kupeeseen. Sen jälkeen ne ovat hoitaneet siementämisen aivan itse. Siirsin alkukesästä muutaman koristeporkkanan taimen etupihan Bermudaan, syysleimujen sekaan. Ensi kesänä taidan jatkaa siirtoja muuallekin. Koristeporkkana sopii mielestäni hyvin korkeaksi kasvavien perennojen joukkoon. Yksinään kasvaessa se tuppaa kaatuilemaan. Muiden joukossa pysyy aika hyvin pystyssä.

Daucus carota 'Dara' - Koristeporkkana

Punasävyinen Dara on erityisen kaunis vaikkapa vaaleiden harmaakäenkukkien kaverina. On se kaunis ihan yksinäänkin.

Tsinnia

Kylvin muutaman tsinnian siemenen esikasvatukseen. Taimet siirsin lavakaulukseen kehäkukkien, tuoksuherneiden ja samettikukkien seuraksi. Sepä osoitti olevansa kaikin puolin kiva kasvi. Tanakka, pysyy pystyssä tukematta. Kukkii pitkään ja on jopa kaunis. Näitä kasvatan ensi keväänä enemmänkin.

Pioniunikko

Pioniunikoista tykkään kovasti. Olen haaveillut näkeväni runsaan määrän kukkivia pioniunikoita jossain penkissä. Kuinkahan monta siemenpussillista olenkaan niitä vuosien  myötä kylvänyt? Onnistumatta. Yksittäisiä kukkia saattaa nousta sieltä täältä, mutta mitään runsauden sarvea en ole nähnyt. 

Tänä keväänä kylvin erilaisia pioniunikoita kukkalaatikkoon. Laitoin sen samanaikaisesti kylvettyjen retiisien kanssa kasvihuoneeseen huhtikuussa. Hyvin itivät ja lähtivät kasvuun. Säiden lämmettyä siirsin taimia yhteen lavakaulukseen. Siellähän ne ryöpsähtivät hurjaan kasvuun ja kukintaan. Sain paljon uusia siemeniä.

Ensi keväänä aion toteuttaa esikasvatuksen samalla tyylillä. En siirräkään taimia lavakaulukseen, vaan järjestän niille paikan jollekin istutusalueella. Jospa ne sillä menetelmällä hoitaisivat jatkon tulevinakin vuosina. Näin toimin muutama vuosi sitten harjaneilikoiden kanssa, kun en saanut niitä paikalleen kylvämällä viihtymään. Esikasvatin taimia, jotka siirsin kukkapenkkeihin. Nyt on harjaneilikoita siellä ja täällä.

Alcea rosea 'Nigra' - Tarhasalkoruusu

Salkoruusujen kanssa olen onnistunut ja epäonnistunut. Esikasvattamalla ja taimina penkkiin siirtämällä olen saanut ne kukkimaan vuoden pari, kolmekin. Sitten katoavat. Tänä keväänä yksikään ei noussut. Kunnes heinäkuun alkupuolella löysin Päivänliljapenkistä yhden nousevan salkoruusun. Johon ilmestyi nuppuja. Niistä avautui tummanpuhuvat Nigrat, kuten pitkin.

Yllättäen huomasin pari viikkoa sitten myös yläpihan Syreenipenkissä yhden tumman Nigran. Aika tuurilla, sillä salkoruusu kasvoi kärhötuen takana. Paikassa, jossa sitä ei ihan helposti huomaa. Sattumoisin tutkin kärhön vointia ja niin katse osui johonkin outoon eli salkoruusuun. Sillä oli kaverina pieni tomaatintaimi. Tapaan kipata itämättömien kylvösten multapotteja mm. syreenien tyvelle. Sillä tavoin salkoruusu ja tomaatti lienevät päätyneet moiseen paikkaan.

Tulipa taas rupateltua pitkästi.  
Aloitamme syyskuun. Toivon mukaan ei heti siirrytä koleuteen ja pimeyteen. Mieluummin lempeitä poutapäiviä ja aurinkoakin energiaa antamaan.

Kolmen päivän Tampere-loma

Tammerkoski

 

Kesä on pääsääntöisesti kulunut omissa nurkissa. Viihdyn hyvin kotona, eikä tekemisestä ole puutetta. Pieni poikkeus normaaliin arkeen tekee aina terää. Tamperelainen ystäväni kutsui minut vierailulle. Edellisillä kerroilla hän on esitellyt minulle Tampereen museoita, arkkitehtuuria, puistoja ja vaikka mitä mielenkiintoista. Päivä tai kaksikaan ei millään riitä, kun kaupunkia katsellessa on syötävä, kahviteltava ja syvennyttävä myös keskustelemaan niin menneistä kuin nykypäivän asioistakin.

Tammerlammen kesän 2024 teos: Jarno Vesala "Pysähdys"

Matkustin Tampereelle junalla ja majoituin pariksi yöksi keskustahotelliin. Ensimmäisen päivän aloitimme kahvittelemalla Tammelan torilla. Voi mahdoton, miten ihania makeita ja suolaisia leivonnaisia torikahviloissa oli tarjolla. Ei todellakaan mitään muoviin pakattuja muffinseja tai juustosämpylöitä. Ei, vaan suussa sulavia juusto- ja muita kakkupaloja, piiraita ja pasteijoita. Vieläpä kukkarolle sopivin hinnoin.

Kahvihetken jälkeen suuntasimme tutustumaan Raili ja Reima Pietilän suunnittelemaan Liisankallion kaupunginosassa olevaan Kalevan kirkkoon. Kirkon rakentaminen aloitettiin 1954 ja se valmistui 1955. Massiivinen betonirakennus on sisältä huomattavasti lempeämmän oloinen.

 
Seuraavaksi tutustuimme Annikinkadun puutarhakortteliin, joka on toinen jäljellä olevista tamperelaisista umpipihaisista puutalokorttelista. Toinen on Amurin työläismuseo. 1907-1908 valmistunut puutalokortteli aiottiin purkaa. Asukkaat ja monet muut ihmiset ryhtyivät aktiivisesti puolustamaan korttelia ja vaatimaan sen säilyttämistä. He onnistuivat. Yhteisöllinen asuinyhteisö jatkaa korttelissa syntynyttä tapahtumaperinnettä joka toinen vuosi järjestettävän Annikin Runofestivaalin muodossa. 

Tirkkosen talo, Kauppakadun ja Kuninkaankadun kulma

 
Iltapäivällä osallistuimme opastettuun arkkitehti Birger Federleyn suunnittelemien jugend-rakennuksia esittelevään kävelykierrokseen. Lukuisia Federleyn kauniita jugend-rakennuksia olen jo ennenkin ihaillut, mutta nyt saimme niistä paljon yksityiskohtaista tietoa. Puolitoista tuntia kului kuin siivillä. Ja tuntui jaloissa, sillä kierrokseen oli ympätty monen rakennuksen lisäksi runsaasti reipasta kävelyä helteisessä säässä.

Vehonniemen näkötorni

Ensimmäisen päivän helteisen sään kuntoilu oppaan perässä verotti sen verran voimia, että päätimme ulottaa kulttuurikierroksemme Tampereen ulkopuolelle henkilöautoa käyttäen. Suuntasimme Kangasalalle. 

"Roineen armaiset aallot"

Vehoniemen harjulle kiivetessämme korvissa soi monille tuttu "Kesäpäivä Kangasalalla". Väkisinkin aloin hyräillä "Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen; niin kauas kuin silmään siintää, nään järviä lahtineen. Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee, ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee". 

Näkötornista maisemat avautuivat huikaisevan hienoina.

Näkötornin juurella on Vehoniemen automuseo. Sen kahvilasta ostimme juotavaa hellepäivän virkistykseksi. Toki meidän oli kierrettävä katsomassa hienoja autoja. Kulkuneuvot ovat hyvässä järjestyksessä ja hienosti kiillotettuja. Museoon on vapaa pääsy.

Pälkäneen rauniokirkko

Matkan varrelle osui Pälkäneen rauniokirkko, joka oli ilman muuta käytävä katsomassa lähempää. Pyhän Mikaelin kirkko on rakennettu luultavasti 1495-1505 välisenä aikana. 1700-luvulla hiekkamaalle perustetun kirkon perustukset alkoivat pettää ja seinät halkeilla. Lopulta kirkko hylättiin Pälkäneen uuden kirkon valmistuttua.

Ruotsalainen retkikunta vei hautausmaalta 55 vainajan pääkallot tutkimuksia varten 1800-luvun lopulla. Pääkallot ovat sittemmin siirtyneet Karoliinisen instituutin haltuun. Suomi on pyytänyt asianmukaisesti haudattaviksi pääkallojen palautusta, johon on vihdoin keväällä 2024 saatu suostumus. 

Voipaalan taidekeskus

Rauniokirkolta jatkettiin matkaa Sääksmäellä sijaitsevaan Voipaalan taidekeskukseen. Vanha kartanoalue on jo sinällään kaunis. Kiersimme alueen näyttelyt, ihastelimme vanhoja rakennuksia sekä 1700-luvulla perustettua barokkipuutarhaa, joka on varmasti hienoin nähtävyys keväällä lukuisten hedelmäpuiden kukkiessa. Voipaalan taidekeskukselta lähtee ulkoilupolkuja, myös reitti Rapolan muinaislinnaan. Totesimme täydeltä taivaalta porottavan auringon tekevän kiipeämisen Rapolanharjulle liian tukalaksi. 

Visavuori: Emil Wikströmin taiteilijakoti

Päivän mielenkiintoisin kohde oli mielestäni Visavuoren Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee Sääksmäellä, Valkeakoskella. Upealla paikalla, Vanajaveden rannalla sijaitseva mielenkiintoinen paikka. Visavuoren alueella on myös Emil Wikströmin tyttärenpojan, pilapiirtäjä Kari Suomalaisen tuotantoa esittelevä paviljonki. Se on rakennettu Emil Wikströmin kasvihuoneen paikalle.

Emil Wikströmin käsiala näkyy niin rakenteissa kuin huonekaluissakin

 

Emil Wikströmin ja puolison (Alice Högström) makuuhuone

Hotelli Torni Hämeenpuiston suunnasta illalla kuvattuna.

 
Pitkän ja antoisan kulttuuripitoisen päivän päätteeksi huristelimme vielä hissillä hotelli Tornin 25:een kerrokseen, jossa nautimme kylmät virvoitusjuomat komeita tamperelaismaisemia ihastellen.

Pyynikin kirkkopuisto

Kolmannen vierailupäivän yhdessä nautitun aamiaisen jälkeen suuntasimme askeleemme kohti Pyynikin kirkkopuistoa, jossa on hautamuistomerkkejä pääosin 1860-70 -luvulta. Ystävälläni on puhelimessaan appi, jonka avulla saatoimme kuunnella valitsemamme muistomerkin historiasta.

Tampereen taidemuseo

Seuraava kohteemme oli Tampereen taidemuseon Hyper -näyttely, jossa veistokset esittävät ihmiskehon sellaisena kuin se on, pienintä yksityiskohtaa, kuten ihohuokosta, ryppyä, partakarvaa ja hikikarpaloa myöten. Osa teoksista on kooltaan tavallista ihmistä suurempia. 

Zharko Basheski: Ordinary Man, 2009-2010

Hämmentävää, kuinka luonnollisen näköisiä yksityiskohtia teoksissa on. Teki mieli koskettaa ihmishahmoja tunteakseen ihon pehmeyden ja lämmön. Se ei ole kuitenkaan sallittua, joten täytyi luottaa mielikuvituksen voimaan.

Emil Aaltonen

Museokierroksemme päätimme Pyynikinlinnaan, joka on suomalaisen kenkäteollisuuden merkkihenkilön, vuorineuvos Emil Aaltosen koti ja nykyisin museo.

Opastetulla kierroksella saa hyvän käsityksen Emil Aaltosesta ihmisenä ja tehtailijana. Monet suomalaiset ovat kävelleet Aaltosen kengissä. Minäkin. Hämmästyin, miten monitaitoinen ja mielenkiintoinen persoona Emil Aaltonen on ollut.

Hatanpään arboretumin ruusut

Vierailun päätimme Hatanpään arboretumin ruusutarhaan, jossa ryhmäruusut kukkivat parhaillaan kauniina. Ruusujen ihastelun ja pienen puistokierroksen lisäksi söimme herkullisen hedelmäiset vohvelit. Sitten olikin jo aika suunnata kohti rautatieasemaa ja aloittaa junamatka kotiin.

Tampereen talot, kadut, puistot, museot ja monet muut nähtävyydet tuli koettua ystäväni toimiessa innostavana oppaana. Kolmas intensiivinen Tampere-vierailuni ei tule jäämään viimeiseksi, koska paljon kiinnostavaa jäi näkemättä ja kokematta. Moni paikka on vasta päällisin puolin tutustuttu ja ansaitsee tulla käydyksi toistamiseen. 

Hatanpään arboretum

 
Tutun ihmisen kanssa kiertely on mukavaa, kun välillä istahdetaan, jutellaan niitä näitä, muistellaan menneitä ja pohditaan tulevaisuutta. Jännää, ettei välttämättä tarvitse matkustaa Euroopan vanhoihin kaupunkeihin ammentamaan kulttuuria ja katselemaan historiallisia kohteita. Mielenkiintoisia paikkoja löytyy kotimaastakin. Huomaamattomatkin paikat ja rakennukset alkavat elämään uudella tavalla, kun syventyy niistä kertoviin tietoihin ja tarinoihin.