 |
| Oranssina hehkuvat pensaat ovat jonkin sortin heisiangervoja. |
Monen monta kertaa on ollut tarkoitus tehdä Honkanummen hautausmaalla isompi katselukierros. Yleensä siellä käydessä askel johtaa suoraan veljen haudalle ja samantien suorinta reittiä pois. Tällä kertaa laitoimme veljenvaimon kanssa haudan talvikuntoon ja sovitusti sen jälkeen lähdimme kierrokselle.
Honkanummen hautausmaa sijaitsee Vantaan Hakkilassa, noin 18 km Helsingistä pohjoiseen. Hautausmaan pinta-ala on 76 ha ja Vanha Porvoontie jakaa sen kahteen osaan. Hautausmaa on vihitty käyttöön 1956.
Hautausmaan ovat suunnitelleet arkkitehdit Aili ja Niilo Pulkka. Kappelirakennus valmistui vuonna 1955 ja sen suunnitteli arkkitehti Erik Bryggman. Julkisivua koristaa Johan Vikaisen veistämä reliefi.
Yleensäkin hautausmaat ovat kauniita ja rauhallisia paikkoja kävellä ja katsella. Honkanummella minua viehättää upea kasvillisuus ja varsinkin mäntyjen lomaan perustettu uudempi metsähautakortteli valtavine kivilohkareineen.
Honkanummella on ehdottomasti tehtävä kierros eri vuodenaikoina. Keväällä valtavat rhodokasvustot ja lukuisat atsaleat keräävät katseita. Myös syyshortensioita ja ruusuja on käytetty paljon istutuksissa sekä tietenkin erilaisia havuja.
Olisi mielenkiintoista tietää, missä vaiheessa mitäkin kasveja on alueelle istutettu ja kuka on tehnyt istutussuunnitelmat. Tänä päivänä hautausmaatkin muuttuvat, kun vanhoja alueita otetaan uuteen käyttöön. Honkanummellakin on näkyvissä lohkoja, joista vanhat hautakivet on poistettu ja alueet valmistellaan uusia hautoja varten. Varmasti siinä yhteydessä myös kasvillisuus mietitään uudelleen.
Yleensä Honkanummella käydessä huomioni on kiinnittynyt lähinnä erilaisiin havuihin ja metsähautakorttelin suoraryhtisiin mäntyihin. Nyt monien puiden ja pensaiden loistelias syysasu viehätti kovasti.
Kattavaksi kierrokseksi tarkoitettu retkemme alkoi uhkaavasti kutistua yhä kiivaammaksi käyneen sateen vuoksi. Rakennukset jäivät kokonaan kuvaamatta, kuten myös melkoinen osa mielenkiintoisista alueista. Meikäläinen ei kastumisesta mene pilalle, mutta kameran kohtalo huolestutti. Sateenvarjon kanssa kuvaaminen ei taas onnistunut ollenkaan.
Metsähautakortteli on minusta todella onnistunut kokonaisuus. Valtavat kivilohkareet on iltaisin valaistu, joten seuraavan retken voisi tehdä hämärään aikaan. Metsähautakorttelia ei ole kovin paljon muokattu ja hyvin luonnontilaiselta kaikki myös näyttää. Puiden katveessa kiemurtelevat käytävät on rajattu kuntasta metallisella reunanauhalla.
Siirtolohkareet toimivat kaikkien muistomerkkinä. Isompien kivien luona oli muutamia lyhtyjä ja koloissa yksittäisiä pikkuruisia kukkakimppuja.
Jättimäisiä kiviä alueella on useita ja niiden lomassa lukuisia pienempiä. Kivien väliin on rakennettu puutasanteita, joissa on ruosteisesta teräksestä valmistettuja istuimia.
Metsähautakorttelissa on kaksi isoa, kaarevaa terässeinää, joista toisessa oli jo muutama muistolaatta.
Metsähauta-alueen on suunnitellut Maisema-arkkitehdit Byman & Ruokonen Oy. Sen
rakentamisesta ovat suurelta osin vastanneet hautausmaan omat
työntekijät. Alue otettiin käyttöön loppuvuodesta 2019.
Uudella alueella on suku-uurnahautoja, sirottelualue ja muistolehto. Muutama neliömäinen kivipaasi oli jo mäntyjen lomassa kiemurtelevan kävelypolun reunalla. Alueelle ei tehdä hautauksia talviaikaan, koska haudan kaivaminen vaatisi metsäpohjan sulattamista, joka taasen vaurioittaisi maata.
Rauhalliset hetket ovat viime aikoina olleet elämässäni kortilla. Siinä mielessä kiertely kauniilla hautausmaalla oli sateestakin huolimatta miellyttävä katko muuten niin hektisiin päiviin. Äitini on taas sairaalassa. Hänellä on sydämen vajaatoiminnan aiheuttamia komplikaatioita, jonka lisäksi epäillään sydänläpän tulehdusta.
92-vuotias muistisairas ja glaukooman sokeuttama isäni ei selviä yksin kotona. Vietin vuorokauden hänen kanssaan, koska iltapäivällä neljän jälkeen ei mistään tahdo saada minkäänlaista apua. Seuraavana päivänä sain isälle alustavasti viikon akuuttipaikan hoivakotiin. Nyt sitten jännätään, kauanko äiti on sairaalassa ja tuleeko hän ylipäätään kotikuntoon. Samoin isän tilanne jatkossa on täysin auki. Olen jo pitkään asennoitunut niin, että iäkkäiden ja huonokuntoisten vanhempien kohdalla voi minä päivänä tahansa sattua jotain. Silti kriisi onnistuu aina yllättämään.
Huh, millaista taistelua vanhusten hoitaminen tänä päivänä on. Taidan hommata valmiiksi syanidikapselin omaa vanhuutta varten.
Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!
