 |
| Clematis Purple Dream eräänä kuurapäivänä |
Mitään en inhoa niin paljon, kuin tekemättömiä töitä. Siis sellaisia töitä, jotka roikkuvat iäisyyttäkin pidempään "Pitää tehdä" -listalla. Sellaisten listojen tekemisessä olen mestari. Pyrin tarttumaan tekemättömiin töihin mahdollisimman pian, sillä mikään ei ole niin mukavaa, kuin katsella valmista työtä. Aina ei voi itse päättää, milloin johonkin työhön tarttuu. Ja vaikka voisikin, ei vaan saa itseään liikkeelle.
 |
| Osa tauluista on jo ripustettu. |
Viimeisen kuukauden aikana olen voinut taputtaa itseäni selkään ja kiittää pitkään mielessä kaihertaneiden "pitää tehdä" -asioiden poistumista listalta. Tuulikaappi, joka meillä toimii vieraseteisenä on odottanut maalisutia yli kymmenen vuotta. Maalipinta on ollut ihan siisti, mutta seinien alaosan vaaleanruskea väri ja rajapintaan laitettu kukkaboordi on häirinnyt silmää. Tila ei ole suuri, mutta mikä lie tökkinyt, etten ole saanut hommaa alulle.
Muutaman päivän asiaa kypsyteltyäni löysin työvaihteen, jonka ansiosta irrotin naulakot ja taulut, ruuvasin valopainikkeet irti ja teippasin ovenpielet. Sekä tietenkin suojasin lattian. Boordi lähti pois helposti ja pikkuinen huone sai kolme kerrosta uutta maalia. Seuraavana päivänä laitoin tavarat paikoilleen ja ripustin joitakin taulujakin takaisin. Ristipistotyöt ovat minun tekemiäni. Budapestistä aikoinaan ostettu käsintehty pitsiliina on parhaimmillaan kehystettynä.
Perheen omana kuraeteisenä toimiva varasto on niinikään suorastaan huutanut uutta maalipintaa. Enemmän, kuin pieni vieraseteinen. Siellä kenkätelineelle potkitut jalkineet olivat kuranneet ja kuluttaneet takana olevaa seinää. Kattokin oli tummunut ja koko huone tuntui ikävän kulahtaneelta. Kaikki irtoava tavara vaan pois ja ulkovaatekaappien päälle muovihuppu. Jälleen runsaasti maalarinteippiä ovi- ja ikkunakarmeihin sekä lattialle suojapaperia. Sitten vain maalitela töihin ja siistiä tuli.
 |
| Ystävän tekemä kranssi pääsi oven päälle koristeeksi. |
Maalina käytin Remonttiässää, joka kestää pyyhkimistä. Olen joskus käyttänyt seinien maalaamiseen halpismaaleja, enkä toiste niin tee. Huono maali alkaa nopeasti lohkeilemaan ja rapisemaan, eikä se kestä pyyhkimistä. Isojen pintojen ja katon maalaaminen on sen verran työläs homma, että se kannattaa tehdä kerralla kunnolla.
 |
| Toisen ystävän vanhasta kirjasta tekemä kranssi on oven sisäpuolella. |
Maalin väriksi valitsin sävytetyn valkoisen. Olkoon sitten kuinka tylsä väri tahansa, minulle se kelpaa siksi, että sitä jaksan katsoa kyllästymättä seuraavaan "pitää tehdä" -sessioon saakka. Ehkä en edes kyllästy laisinkaan. Lisäksi valoa rakastavana pidän siitä, kuinka valkoinen väri lisää valoisuuden tuntua. Maalaaminen on tylsää ja kallista touhua, joten kovin usein en pelkästä vaihtelunhalusta halua remppaa tehdä.
Vauhtiin päästyäni vaihdoin myös huonekasveihin uudet mullat. Kovin montaa huonekasvia meillä ei nyt olekaan, sillä olen jakanut niitä molemmille lapsille. 6-vuotias huonekuusi tunki juuriaan ruukun pohjasta ulos, joten se sai hieman suuremman ruukun ja uutta multaa. Toivottavasti jatkaa kasvuaan. Muutaman euron huonekuusesta on muodostunut iso ilo.
Kliivialle en vaihtanut isompaa ruukkua, sillä sen sanotaan viihtyvän ahtaammissa oloissa. Yhden lehtikaktuksen jouduin heittämään pois. Se oli saanut liikaa vettä ja oli käytännössä mädäntynyt. Olipa hyvä muistutus siitä, että liikakastelulla pääsee liian helposti eroon huonekasveista. Jatkossa olen taas tarkempi. Pesin ruukut ja annoin niiden kuivua ennen kellariin viemistä.
Parin kohteen maalaus ei sinänsä ollut iso eikä paljon aikaa vievä homma. Enemmän ne veivät "pitää tehdä" -ajatuksina tilaa mielestäni. Suurin työ taisi olla saada itsensä tarttumaan toimeen sen sijaan, että hyörisi tekemättömän työn äärellä pohtimassa, koska jaksaisi aloittaa. Kumma, ettei ikinä opi, kuinka helpolla pääsisi tarttumalla mahdollisimman pian tekemättömen töiden nurjetamiseen. Nyt on hyvä mieli. Ainakin siihen saakka, kunnes jokin uusi "pitää tehdä" -ajatus pyörähtää päässäni käyntiin.
Ihan joka vuosi en ole yhtä aktiivinen kodin myllertäjä, kuin nyt olen ollut. Kaapit on käyty läpi ja tavaraa viety SPR:n Konttiin. Uutta kamaa ei ole tilalle hankittu, sillä kellarissa olisi vielä perattavaa liikaakin. Muistoista ja tärkeistä esineistä ei tietenkään tarvitse luopua. Mutta ihminen ei tarvitse ylenmäärin "kaikenvaralta" kamaa, jollaista meidänkin isoon kellariin on vuosien myötä kerääntynyt.
Talvikausi on hyvä ajankohta hoitaa pois kotiin liittyviä rästitehtäviä. Kun taivaalta sataa vettä vaakatasossa ja myrsky ujeltaa hormeissa, rullaa tuoreella maalilla kyllästetty tela iloisesti seinää uuteen kuosiin. Voikin sitten huolettomin mielin siirtyä ulkohommiin, kun on niiden ajankohta.
