 |
| Papaver somniferum - Pioniunikko |
Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo kirjoitti postauksessaan siitä, kuinka kannattaa olla iloinen puutarhan valmiista kohdista ja kauniista kukista. Jokaisessa puutarhassa on ongelmapaikkansa, eikä täydellisyyteen taida olla mahdollista milloinkaan päästä. Onko se edes tarpeellista. Itse ainakin huomaan, että kun yhden paikan saan mieleisekseni, toisesta päästä saa jo aloittaa kohennuskierroksen uudelleen. Luonto ja sää säätelevät marssijärjestystä. Moni muu asia tuo mukaan omat mausteensa.
Tämän kasvukauden aikana olen ollut lukemattomia kertoja onnesta soikeana katsellessani puutarhani ihanuuksia. Toki olen iloinnut niistä aiempinakin vuosina, mutta herkkyys on nyt suorastaan käsin kosketeltavaa ja pienimmätkin yksityiskohdat nostavat tunteet taivaisiin. Ehkä syynä on vuoden takainen aivovamma kaikkine jälkiseuraamuksineen. Lyhyessä ajassa tapahtui paljon niin mieltä kuin kroppaakin ravisuttavia asioita ja elämä näyttäytyi uudessa valossa.
Hyötypuutarhan ja raja-aidan kupeeseen viime vuonna rakentamani Syyspenkki on osoittautunut kasvuvoimaa ja monenlaista uutta esitteleväksi estradiksi. Syyspenkki-nimen paikka sai siksi, että pyrin keskittämään sinne loppukesän ja syksyn kukkijoita. Juuson mirrinminttuja on jäänyt multaan ja ne puskevat ylös pikkuisina taimina. Niitä kitken pois. Minttu valtaa koko alueen, jos sille antaa luvan. Sen sijaan pioniunikkojen taimien ilmaantuminen oli mukava yllätys ja niiden olen antanut kasvaa. Pioniunikot kasvoivat aiemmin puutarhan toisella laidalla ja omenapuiden alla. Kasvien siirron, mullan ja kompostin mukana siemeniä on levittäytynyt sinne tänne. Nyt ensimmäiset pioniunikot ovat avanneet nuppunsa. Miten isoja ja vahvoja nämä lilat kukat ovatkaan. Ovat kyllä herkkuja.
 |
| Phaseolus coccineus - Ruusupapu |
Tiistainen rankkasade lopetti lähes kokonaan pionien kukinnan. Joitakin nuppuja on vielä avautumassa, mutta pääkukinta on ohi. Ehdin ottaa viikko sitten virittämäni auringonvarjon pois pioneja suojaamasta, enkä ollut kotona laittaakseni sen takaisin. Osa ruusuistakin on jo loppusuoralla, mutta osa onneksi kerää voimia uutta kierrosta varten. Puutarhassa ei silti ole kukkiminen loppunut. Kun yksi ryhmä lopettaa, toinen jo aloittaa.
 |
| Lilium martagon 'Russian Red' |
Kuukausi sitten rusakko kävi napostelemassa alapihan kukkapenkeistä lähes kaikki liljat ja lukuisia muita kasveja. Vain muutama lilja selvisi ristihuulen aamiaisretkestä. Yksi rusakon vatsaan joutuneista marhanliljoista oli viime kesän ihastuksen kohde, Kiemurapenkin Lilium martagon 'Arabian Knight'. Onneksi toinen samassa paikassa asunut marhanlilja eli Russian Red selvisi rusakon hampailta ja nyt saan ihastella sen syvänpunaista väriä.
Mikä parasta, samanlainen marhanlilja löytyy tänä vuonna myös Päivänliljapenkistä. Luultavasti kumpikin on peräisin kesän 2016 Päivölän ruusuretkeltä. Sitä en taas ymmärrä, miksi olen istuttanut sipulit eri penkkeihin. Päivänliljapenkissä marhanliljoja nousi kaksi, joista toisen napsi rusakko. Ensi kesänä onkin jännitettävää, nousevatko molemmat ja onko se toinen Russian Red vai kenties joku muu.
 |
| Allium vineal 'Hair' - Hietalaukka |
Tällaisen pikkuisen takkutukan löysin Allaspenkistä. Tai kaksikin, mutta toinen on vielä kuvassa olevaa pienempi. Laukkapalluran koko on hädin tuskin 2 senttiä ja tukkaakin sillä on vähemmän, kuin sipulipussukan kuvassa. Ehkä tämän laukan tukka kasvaa tulevina vuosina ja saan nähdä sen hapsottavan joka suuntaan.
 |
| Sokeriherne |
Katsokaa, miten ihania kukkia kasvimaani herneissä on. Löytyy sieltä niitä valkoisiakin, vaan nämä vasta ovat silmänruokaa parhaimmillaan. Näin ihanasti kukkivia herneitä katsellessa on vaara, etten kohta halua varsinaisia herneitä ollenkaan. Tässä joutuu kamppailemaan itsensä kanssa, haluanko silmänruokaa kukkina vaiko vatsantäytettä herneinä.
 |
| Sokeriherne |
Tällaisia sinisiäkin kukkia sokeriherneistä löytyy. Kuin kauniita kesäperhosia olisi laskeutunut kasvimaalle. Taas yksi syy viettää enemmän aikaa istumalla kasvihuoneen edessä katse suunnattuna kohti lavakauluksissa kasvavia hyötykasveja. Puiston halki kulkevat ihmiset kenties kuvittelevat minun odottavan sadon kypsymistä. Sitäkin, mutta tässä tapauksessa saan nauttia koko prosessin kaikista vaiheista. Miten se sanonta menikään: tärkeintä ei ole määränpää, vaan matkalla oleminen.
 |
| Gaillardia aristata ' Kobolt' - Syyssädekukka |
Syyskukkijoita valitessa törmää varsin usein keltaiseen ja oranssiin. Syyssädekukka Kobolt näytti kuvissa punaisemmalta, kuin onkaan. Ei haittaa. Tykkään kovasti tästä Koboltista, joka näyttää pukkaavan runsaasti nuppuja. Mitenkähän tuohon termiin "syyskukkija" pitäisi suhtautua, kun kasvi on täydessä kukassa jo heinäkuun alkupäivinä? Jatkaako se kukintaansa kenties elo-syyskuuhun, vai ovatko syyskukkijatkin jo kuukautta etuajassa?
 |
| Cobaea scandens - Kelloköynnös |
Kovasti olen kelloköynnösten ohi kulkiessa syynännyt niitä nuppuja löytääkseni. Ja hurraa, ensimmäinen on bongattu. Kelloköynnösten kasvusto ei ole aivan yhtä runsasta, kuin viime kesänä tähän aikaan. Ihan hyvässä jamassa köynnökset kuitenkin ovat. Latvukset huitelevat pergolan katossa ja leveyttäkin vielä ehditään saada toinen mokoma. Toivottavasti nuppuja tulee lisää ja toivottavasti ne aukeavat. Kyllä kannatti kylvää ne ylimääräisetkin siemenet ja manata huonoa itävyyttä. Lopputulos on odotettua parempi.
 |
| Sparaxis tricolor - Harlekiinikukka |
Ruokakauppareissulla ostoskoriin hypähtänyt pussukka minulle outoa sparaxista on yllättäen avannut ensimmäisen kukkansa. Ei kovin suuri, eikä muutenkaan varsinainen katseenvangitsija, mutta iloinen yllätys joka tapauksessa. Taidan olla täysin höpsähtänyt, mutta niin vain tulen onnelliseksi näistä pienistäkin kukkatervehdyksistä.
 |
| Oxalis fontana - Pihakäenkaali |
Monta mutkaa ja murhetta on minunkin elämässäni, eikä arki aina suju toiveiden mukaisesti. Elämä ei siitä parane, jos kaiken aikansa käyttää itsensä surkuttelemiseen. Katse eteenpäin ja hyviin asioihin, joita useimmilta edes muutama löytyy. Puutarha on ollut ja on edelleen minulle voiman ja ilon lähde. Terapeuttinen paikka, jossa multaan ja rikkaruohoihin voi valuttaa ilon ja surun kyyneleensä. Taidan olla puutarhaonnella yltä päältä voideltu. Vähän joka nurkalla kun ahkerasta kitkemisestä huolimatta pihassani kasvaa tuota onnenapilaakin.
Ilon hetkiä elämäänne!
