keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Tulppuja odotellessa

Tulipa Persian Pearl

Jotenkin on sellainen tuntuma, että tästä keväästä tulee tulppaanien osalta aika vaisu. Tietenkin toivon olevani väärässä ja samoin iloitsen jokaisesta avautuvasta kukasta. Viime päivien lämmön myötä viherrys valtaa alaa hurjaa vauhtia ja kasvu tapahtuu suorastaan kohisten. Tulppaaneja kasvuhurahdus ei vain näytä koskevan. Paikoin on jonkin verran lehtiä, mutta nuppuja varsin vaatimattomasti. Paikoin ei ole edes lehtiä. Pelkkää tyhjyyttä.

Parvitulppaani - Tulipa Tarda

Pienet parvi- ja tähtitulppaanit kukkivat jo reippaasti yläpihalla. Sen sijaan alapihalla kukinta on aika vaisua. Johtuisiko siitä, että linnut kaivoivat niiden sipulit ylös penkistä ja levittivät ne ainakin kahdesti pitkin nurmikkoa, josta kävin niitä keräämässä ja istuttamassa uudelleen.

Tulipa Spring Green

Rinteestä kaivoin viime vuotisen kukinnan jälkeen siinä hienosti kukkineet tulput ylös ja istutin ne myöhemmin uudelleen. Ylöskaivetuista pintaan on noussut ainoastaan Spring Green, joka kukkiikin jo ihan tyydyttävästi.

Tulipa Sun Lover

Yläpihan kukkapenkeihin en syksyllä montaa tulppaania istuttanutkaan. Ilahduin, kuin edellisvuotinen Sun Lover on noussut melko runsaana ja availee jo nuppujaan. Sun Lover on hauska tuttavuus, joka käänsi avointa kukkaansa aina aurinkoon ja kukki todella pitkään. Niitä istutin myös alapihalle syksyllä ja ainakin niiden lehdet ovat jo tanakasti kasvussa.

Punainen villitulppaani taistelee tilasta tuivion kanssa.

Löysin jo syksyllä olopihan kukkapenkeistä useita syviä koloja. Uskon niiden olevan metsähiiren tekosia, sillä kyseisiä otuksia on pihassa näkynyt niin talvella, kuin nyt keväälläkin. Siirrän keväisin biokompostista osan jälkikompostoitumaan vähemmän eristettyyn kompostoriin. Sieltä löytyi lukuisia aikuisia hiiriä ja hiirenpesä, jossa oli pikkuruisia vaaleanpunaisia poikasia. Ehdin siirtää pesän sisältäneen multamöykyn kompostorin sivuun ja huomasin minimaalisen kokoiset poikaset vasta niiden vieriessä rinnettä hakkuualueelle. En alkanut niitä pelastamaan, sillä eiköhän noita metsähiiriä ole muutenkin riittävästi. Ja mitenkä muutenkaan olisin voinut hiiriä elossa pitää.

Nimetön on tämäkin yksinäinen kukkija.

Myös metsähiiret syövät sipuleita ja kasvien juuria kukkapenkeistä. Hyödynsin kolot kaatamalla niihin kanankakkarakeita. Tulipa penkkien lannoitus hoidettua helposti. Ellei hiirenkolot sitten ulottuneet ihan Kiinaan saakka. Sen näemme sitten, jos kiinalaiset alkavat yllättäen kasvaa normaalia enemmän pituutta.

Tulipa Florosa

Kevään kylmyys, vai mikä lie ollut syynä, mutta monen tulppaanin lehdet ovat kiemuraiset ja ryppyiset. Jos lehdet ovatkin suorat ja normaalit, löytyy parista ihan hassusti ryppyinen nuppu. Mielenkiintoista nähdä, millainen kukka näistä ryppynupuista ilmestyy.

Kuka lienee tämäkin?
  
Minusta tulppaanit ovat kauneimmillaan isommissa ryhmissä. Yksittäiset, siellä täällä tuulessa huojuvat tulppaanit ovat vähän onnettoman näköisiä. Tulppaanien istuttaminen kukkapenkkehin on syksyllä hieman hankalaa, kun pitää varoa olemassa olevien kasvien juuria. Mitä täydemmäksi kukkapenkkini tulevat, sen vähemmän niihin jatkossa tulppaaneja aion istuttaa. Jo viime syksynä hyödynsin omenapuiden ja marjapensaiden alustoja, jotka pyrin muuten pitämään mulloksella. Mitä nyt scillat, akileijat ja sormustinkukat niitä innokkaasti valtaavat. Tulppaanisipulien kaivaminen omppupuiden alle osoittautui helpoksi, kun ei liiemmin tarvinnut varoa muita kasveja. Scillan pikkuruiset sipulit tungin takaisin multaan sitä mukaan, kun niitä muun kaivamisen yhteydessä pintaan nousi.


Narsisseja istutin viime vuonna vähemmän. Vanhemmista narskuistutuksista nousee vain muutamia yksilöitä. Tosin tunnetusti meidän pihalla narskut ovat olleet hitaita, joten elän vielä toivossa.

Suvikello eli kesälumipisara - Leucojum aestivu, messuilta purkkikukkana ostettu.

Keskityin viime syksynä pikkusipuleihin, joista niistäkin melkoinen osa on jäänyt nousematta. Yksi ainoa lumikello nousi ja senkin kuvaaminen epäonnistui. En taatusti aio antaa periksi tätä lumikellotaistelua. Syksyllä istutan uuden joukon lumikelloja ihan uusiin paikkoihin. Niin kauan niitä istutan, kunnes löytyy paikka, josta ne nousevat.

Koristekirsikka Kevätsuudelma - Prunus 'Accolade'

Luontoäiti pitää siitä huolen, että jos on kasvien kanssa epäonnea, on myös runsain mitoin onnea ja ilon aiheita. Viime vuonna sain äitienpäivälahjaksi koristekirsikka Kevätsuudelman. Siinä oli jo istuttaessa lukuisia nuppuja, joiden avautumista pääsin ihailemaan. 

Loppukesästä totesin istuttaneeni Kevätsuudelman paikkaan, jossa sen kukinnasta jatkossa olisi vaikea täysin nauttia. Niinpä siirsin kirsikan alapihalle Kiemurapenkin päähän. Pelkäsin, että se loukkaantuu ja kuolee tai ainakin jättää kukinnan tältä keväältä väliin. Eipä kuollut, eikä loukkaantunut. Tänään löysin puusta muutamia nuppuja, joiden kehittymistä aion seurata tarkasti. Ei ole montaa nuppua, mutta eipä ole puukaan iso. Minun silmäteräni.

Kevätkaihonkukka - Omphalodes verna

Vaan kevätkaihonkukka on luottokukka parhaasta päästä. Oli talvi millainen tahansa, tämä kiitollinen kasvi on ensimmäisten mullan päälle nousijoiden joukossa. Ennen kuin lehdet ovat kunnolla kasvaneet, se on jo täynnä nuppuja. Kevätkaihonkukka on maanpeitekasvien parhaimmistoa. Ihana ja takuuvarma kukkija moneen paikkaan. Pitkien kuivuusjaksojen aikana sen kasvusto menee mustanruskeaksi, mutta riittävästi taas kosteutta saatuaan se elpyy. Lemmikinsininen pääkukinta ajoittuu touko-kesäkuuhun, mutta muutamia kukkia siinä on läpi kesän ja usein syksyllä vielä vähän runsaammin.