Viime päivät ovat olleet varsinaista hulinaa. Viikonloppuna isänsä kanssa saunomaan tullut Peräkamaripoika jäi auttamaan meitä muutaman puun kaadossa. Talon päädystä piti kaataa yksi iso tuomenhaara, sillä sen oksat lepäsivät talon katolla. Onneksi tuomi on kasvattanut monta runkoa ja niissä riittää keväistä ihasteltavaa tulevillekin vuosille. Tuo tuomi ei ole kertaakaan verhoutunut tuomenkehrääjäkoin seitteihin. Viime keväänä oli jokunen merkki koista, mutta hyvin vaatimattomassa määrin.
Rymäytimme nurin myös kompostin takaa pystyyn lahonneen lepän. Monta vuotta sitä säästeltiin tikoille nakuteltavaksi, mutta nyt se alkoi olla jo sen verran kallellaan, että isompi myrsky olisi saattanut rojauttaa sen pihamaalle. Aika moneen osaan lahopuu kaadettaessa pirstoutui pitkin metsikköä ja keräilin niistä osan odottamaan jatkokäsittelyä.
Alapihalta kaatotuomion sai tykkylumen sinne kaartanut leppä. Itse puu kasvoi kunnan maalla, mutta painava lumi taivutti ison puun puutarhaamme, eikä se siitä enää noussut. Puuta kaatoa varten valmisteltaessa huomasimme, että se oli tyvestä halki ja olisi saattanut milloin tahansa rojahtaa omenapuiden päälle. Tyven halkinaisuus ei näkynyt päälle päin, mutta se selvisi, kun puu romahti maahan pojan sahattua vain muutaman viillon. Tipalla oli, etten jäänyt alle. Olin matkalla kiinnittämään köyttä latvuston ympärille, jotta voisimme ohjata puun kaatumissuuntaa. Silloin poika huusi, että "NYT SE KAATUU". Tuli hiukan kiire. Aikamoinen voima tuntuu tykkylumella tosiaan olevan.
Myös yksi kohtalaisen pieneltä näyttävä kuusi sai lähtötuomion, koska se kasvoi liian lähellä omenapuita. Pojat kyllä esittivät vastalauseensa, mutta jos pitää valita omenapuu tai kuusi, valitsin omenapuun. Vaikka puu ei kovin korkeaksi vielä ollutkaan kasvanut, riitti siinä havuja ylenmäärin.
Olen täällä blogistaniassakin monessa yhteydessä esittänyt hartaan toiveeni saada kylppäriin remontti. Kylppärissä ei ole vesivahinkoja ja kyllähän se toimii, mutta toki se alkaa olla aika kulahtaneen näköinen. Ukkokulta on sitä mieltä, että jollei mikään ole rikki ja tilaa voidaan käyttää siihen, mihin se on tarkoitettukin, mitään remppaa ei ole tarvis aloittaa. Minkäs siinä sitten teet - muuta kuin jatkan sitä lottovoiton odottelua.
Vanhaan lavuaariin ilmestyi jokin aika sitten hiushalkeama, joka laajeni ja laajeni. Viime viikolla lavuaarista lohkesi jo isompi pala lasitusta, joten mikään ei enää auta. Ukkokultakin myönsi, että vaihdettava se on. Ja kun lavuaari meni uusiksi, meni kaappikin. Standardit ovat muuttuneet ja vanha allaskaappi oli alkujaankin aika huono hankinta. Helposti pääsimme yksimielisyyteen uudesta kalusteesta ja niin se yhteistyymin käytiin ostamassa ja kotiin kantamassa.
 |
| Laatikoiden etusarjoissa on vielä suojamuovit paikallaan. |
Eilinen ilta meni uutta allaskaappia kootessa ja tänään se saatiin ripustettua seinälle. Allaskin on jo paikallaan ja seuraavaksi on vuorossa putkien ja hanan asentaminen. Peilikin menee uusiksi, sillä vanha peili oli jo hiukan kulunut, eikä se mitoiltaan sovi uuden allaskaapin kanssa.
Hiljaa mielessäni olen kiitellyt itseäni siitä, että kaukonäköisenä taloa rakentaessamme halusin pesutilojen seinät valkoista kaakelia ilman mitään kukkaboordeja tai väriraitoja. Valkoisia laattoja jaksaa katsoa vastedeskin, vaikka toki olisin mielelläni ottanut uudet kaakelit seinille. Isompi remppa vaatisi huomattavasti isomman budjetin ja todennäköisesti ammattimiehet tekijöiksi. Siihen ei nyt ole mahdollisuutta.
Käytännöllisyys puhui myös uuden allaskaapin valinnassa. Päätin, että värin tulee jatkossakin olla valkoinen. Siihen ei kyllästy, se ei pimennä ja loppujen lopuksi se on myös helppo pitää puhtaana. Vastoin suunnitelmia, päädyin vieläpä korkeakiiltoiseen valkoiseen, koska siinä vasta puhdistusrätti luistaa. Vaikka korkeakiiltoisuus ei olekaan kuulemma enää laisinkaan trendikästä. No, enpä ole trendikäs minäkään.
Ulkona lauhat säät jatkuvat. Mittari on kaiken aikaa plussalla. Monena päivänä jopa useita asteita. Välillä sataa vettä, välillä on vain pilvistä. Aurinkoa ei juurikaan täällä päin ole näkynyt. Lumen pinta on kaikkea muuta kuin valkoinen ja paikoin vanha maa jo pilkottaa. Minkäänlaisia sipulikasvien piippoja ei meidän puutarhassamme ole näkyvissä, sillä lunta kyllä riittää. Sitä on kolattu etenkin yläpihalla juuri niihin paikkoihin, joissa kevään mittaan sipulikukat kukkivat. Eilen kyllä näin erään kylällä olevan vanhemman rakennuksen seinustalla narsissien vihreitä lehtituppaita.
Elelemme helmikuun viimeisiä päiviä ja kovasti ajatus ja mieli on jo keväässä. Enkä taida olla ainut.
