Myöhästyin ja sekös harmittaa

Iris reticulate 'Harmony'

Loistavat säät ovat jatkaneet puutarhahörhön hellimistä. Hyvä niin, sillä puusavotta on edistynyt suunnitellusti. Kroppa on hiukkasen jäykkä kaikesta aherruksesta ja posket kuumottavat auringossa olemisesta. Hiukan ehdin jo kiertää puutarhassa ja tutkia vauhdilla kasvavia piippoja.

Mukava porukka tulppaanipiippoja perjantaina.

Lauantaina lähdin aamulla iloisin mielin pihalle töihin. Heti talon päädyn ohitettuani näin jotain, mikä sai minut melkein itkemään. Peura oli jälleen käynyt vierailulla. Kuvan tulppaanit oli järsitty tehokkaasti tasamallisiksi. Kyyneliin sekoittui rankan pettymyksen lisäksi myös itsesyytöksiä, sillä en jaksanut aikomuksesta huolimatta perjantaina lähteä ruiskuttamaan Trico Gardenia piipoille. Olisi pitänyt jaksaa. Mennyttä on turha voivotella, vaikka ärräpäitä tekisi mieli nyt viljellä.

Lauantaiaamuna kaikki tulppaanit olivat tällaisia.

Tuho on yhtä laajaa kuin vuosi sitten. Silloin joihinkin tulppaaneihin tuli kukka ja sitä toivon nytkin. Jospa edes joissakin tulppaaneissa nuppuaihe olisi vielä lehtien sisällä alempana ja jaksaisi sieltä ylös ponnistaa.

Ilmeisesti tulppaaneissa oli riittänyt niin paljon syötävää, että joitakin krookuksia oli jäänyt kajoamatta. Surullisia nuo puolittain napsitut krookuksetkin on. Lisäksi peurat olivat napsineet huulillaan lukuisia kukkia ylös mullasta sipuleineen. Sipuleista on toki iloa tulevina vuosina, mutta nyt niiden voimat menevät uudelleen juurtumiseen.

Olin jo virittänyt verkkoaitoja talon molempiin päätyihin ja kuvittelin niiden riittävän esteeksi. Hetken aikaa olin ymmälläni, kunnes ryhdyin systemaattisesti seuraamaan peuran jälkiä. Multaan ja lumeen jäljet olivat jääneet hyvin. Myös kivituhkakäytävällä sorkan jäljen erottaa.

Eläin, tai ehkä niitä on ollut useampi, on tullut tieltä naapurin autokatoksen reunaa. Naapuri on parin vuoden ajan tukenut jyrkkää rinnettä autokatoksen sivulla rakentamalla sinne kolmiportaisen rakennelman. Peura on loikannut kottikärrysolamme yli meidän tukimuurille ja siitä onkin sitten ollut suora reitti alapihalle, jossa peura on kiertänyt napsimassa herkkuja vähän joka suunnassa. Jäljistä päätellen se on myös poistunut samaa reittiä. Talon toisessa päässä on jo mielestäni aukoton aitaviritelmä, eikä siellä näkynyt jälkiäkään.

Vasemmalla olevan tukimuurin ja oikealla olevan naapurin rakennelman väliin jäävään kottikärrysolaan pystytin ylimääräiseksi jääneen aitaelementin. Sen vasemmasta yläosasta vedin aitaverkon leikkimökin kulman kautta talomme nurkalle. Näin reitti alapihalle on ainakin tukittu. Oikeassa reunassa näkyy naapurin verkkoaita, jonka yli peurat halutessaan kykenevät loikkaamaan. Elän toivossa, että ne jatkavat autotallin reunaa naapurin pihalle ja sieltä kunnan alueelle. Eivätkä tule meidän puolelle. Tai jos loikkaavat meidän puolelle, joutuvat aitaan törmättyään palaamaan takaisin tielle.

Pidän aitaesteitä jonkin aikaa. Kesäisin peuroista ei ole ollut yhtä paljon haittaa, kuin tähän sipulikukka-aikaan. Kunhan kasvillisuus saavuttaa taas kesäiset mittansa, voin ainakin osan viritelmistä purkaa hetkeksi.

Ostin viime keväänä Trico Gardenia. Parin kokeilukerran perusteella en osaa sanoa tehokkuudesta mitään. Mustilan puutarhan uutiskirjeessä mainittiin, että heillä on ollut paljon apua Trico Gardenin käyttämisestä. Niin sitten laimensin koko pullollisen ainetta isohkoon pumppupulloon ja kiersin ruiskuttamassa sitä kriittisimpiin paikkoihin. Varsinkin talon sisäänkäynnin puolelle, joka pikkupuutarhaa lukuunottamatta on aitaamaton. Toimenpide on toistettava, vähintääkin sateen jälkeen. Pullo maksoi viime keväänä muistaakseni 19,90 € ja 250 ml riittää 10 neliöön. Ihan halpaa se ei siis ole, mutta varmasti koko rahan arvoista, jos siitä apu löytyy.

Autuas olo -blogin Cherin pyynnöstä laitan kuvan hakkeesta, jota meidän murskaavalla vempaimella tuli syöttäessäni sille kahden ison vaahteran verran oksia. Olisi ehkä pitänyt laittaa tulitikkurasia kertomaan mittaluokasta. Aika pientä tuo on. Jos tulitikkurasia on viisisenttinen, niin nuo ovat maksimissaan alle puolet siitä.

Sain siivottua kaikki havuoksat puiston puolelta meidän varaparkkipaikalle odottamaan kaatopaikalle kuskaamista. Multasäkit ovat täynnä oksahaketta ja puiston puolelta haravoimaani sahanpurua ja puun kaatumisesta syntynyttä sälää. Säkkejä on havuoksakasan takana toinen  mokoma lisää. Kaikki on tarkoitus viedä kaatopaikalle kierrätettäväksi mullan valmistukseen. Vasemmalla näkyvissä valkoisissa suursäkeissä on viime vuonna ostamaani kivituhkaa ja puutarhamultaa. Multasäkkien alla ja takana mäntypöllit odottavat pilkkomista. Niitä työstetään sitten ajan kanssa, kunhan saadaan pahin työmaa siivottua.

Lunta ei enää paljon tontillamme ole. Lähinnä naapurin rajalla, jossa isoihin kasoihin kolattu lumi on enemmän auringolta suojassa. Alapihalle johtavien portaiden päälle kolaamme lumet yläpihan käytäviltä, koska alapihalle voi ne harvat talvikäynnit tehdä myös puuvajan kautta. Hyvin portailtakin lumi on jo vetäytynyt, mutta tehostin sulamista levittämällä isommat paakut pitkin nurmikkoa. Sekös sai sulamiseen vauhtia.

Lämpimien ja aurinkoisten päivien jälkeen maanantaiksi on luvassa koleampaa ja vesisadetta. Ei haittaa, sillä vesisade sulattaa viimeisetkin lumet ja jäät. Toivottavasti maanantaina ei sentään tuule yhtä kovaa, kuin koko sunnuntaipäivän. Silloin vesi tulisi vaakatasossa. Mikäli säätiedotukset pitävät paikkansa, vietän monen päivän uurastuksen jälkeen kevyemmän päivän. Ehkä laskeudun kellariin touhuamaan daalioiden ym. juurakoiden kanssa.

Nauttikaahan kaikista kevään merkeistä!