Ostin kevään puutarhamessuilta irtomyynnistä liljan sipuleita, joiden nimiä en huomannut laittaa muistiin. Laitoin sipulit pation ruukkuihin kasvamaan ja nyt ne ovat alkaneet avata nuppujaan. Alkuun kuvittelin tämän nupun avautuvan valkoisena liljana, mutta päivä päivältä se on saanut enemmän vaaleanpunaista väriä.
Kukka on suuri ja kaunis. Sen kyljessä kruunuvuokot kurkottavat ja kilpailevat huomiosta. Ajatuksena oli, että kruunuvuokkojen kanssa kukkisi valkeaa liljaa, mutta näyttää siltä, ettei valkoisia liljoja ole noiden sipuleiden joukossa laisinkaan. Eikä ilmeisesti niitä muitakaan värejä, joita messuilta ostin.
 |
| Tiikerililja Sweet surrender |
Sweet surrender on niin kaunis, että aina kameran kanssa pihalle mennessäni huomaan tiirailevani tätä ihanuutta.
 |
| Kärho - Clematis Multi blue |
 |
| Kärhö - Clematis Rouge Cardinal |
 |
| Kärhö - Clematis Ville de Lyon |
Elokuun lähestyessä kaikenlaisiin ötököihin törmää myös sisätiloissa. Pitkäjalkaiset vaaksiaiset kävelevät seiniä pitkin ja aamulla niitä löytyy kuolleena lattioilta. Työhuoneeni on erityisen suosittu ötököiden keskuudessa. Siellä ikkuna on läiskikäs ja lattialta pääsee imuroimaan kaikensorttisia kärpäsiä ja hyttysiä. Tämä johtunee siitä, että työhuone sijaitsee talossamme sellaisessa paikassa, ettei hyönteisten ehkä ole helppoa löytää sieltä tietään takaisin ulos.
Eilen aamulla takkahuoneen ikkunalla oli perhonen. Pieni tulitikkuaski ei riittänyt sen metsästämiseen ja ulos saattamiseen, joten piti kaivaa vähän isompi rasia ja ujuttaa ikkunanpintaa pitkin ohut paperi saadakseni perhosen vahingoittumattomana ulos.
Tänä aamuna taasen sammakko istuskeli terassin portaalla. Siinä se näytti pohtivan, hyppäisikö oikealle vai vasemmalle. Ukkokulta totesi, että sammakko on varmaan ollut suihkualtaassa uimareissulla ja odottaa nyt Reino Rantakäärmettä. Viime kesänähän sammakon perässä altaasta luikerteli rantakäärme. No, ei tullut nyt rantakäärmettä ja sammakokin päätti mennä kukkaruukkujen suomaan varjoon.
Helteet jatkuvat ja alkavat vähitellen uuvuttaa. Taloa ei saa enää millään viileäksi ja nukkuminen öisin on vajavaista. Töistä tulee tehtyä ainoastaan kaikkein välttämättömimmät ja ulkona huomaa hakeutuvansa automaattisesti varjoon. Tätä heinäkuuta tulemme varmasti muistelemaan vielä vanhainkodissa rollaattoriin nojatessa.
En sentään Juuson lailla aio mennä lötköttämään pihakäytävän hiekalle, mutta mallia kissan rennosta elämänotteesta aion kohta ottaa.
