Lapion ja haravan liikutusta

Lilja Ercolano

Kaksi työteliästä päivää pihamaalla ja vihdoin on kaikki sipulit mullassa. Viherpeukalosta tuli tilattua liljoja ja tulppaaneja ja parista kaupasta tarttui niinikään mukaan muutama pussi. Lisäksi tuo kuvassa näkyvä laatikollinen pikkusipuleita on peräisin Vasemman rinteen kunnostuksesta. Tökkäsin takaisin multiin lukemattoman määrän Helmililjan ja Scillan sipuleita, mutta nämä pelastin rikkaruohojen ja muun kompostiin menevän maa-aineksen seasta. Outo juttu muuten, että kun lähtee pihalle jotain istuttamaan, siitä seuraa varsinainen ketjureaktio. Vaikka kuvittelisi, että kasvit ovat paikkansa jo tähän aikaan vuodesta löytäneet, syntyy uusia ideoita ja ajatuksia, kun vain lapion kellarista käteensä hakee. Niinpä iso tupas Jalopähkämöä lähti yläpihalta alapihan Ruusukivipenkkiin, josta taasen siirtyi samanmoinen tupas Hopeatäpläpeippiä sisäänkäynnin seutuville. Ja siinä ohessa sukelsi liuta sipuleita multaan.

Lilja Spring Pink

Oheiset kuvat kukkasista on Viherpeukaloiden nettisivuilta. Luultavasti rikon lakia julkaisemalla jonkun toisen kuvia, sivustolta ei kuitenkaan käynyt ilmi, kuka on ollut kuvaaja, joten en voi hänen nimeään edes tähän tiedoksi laittaa. Halusin laittaa itselleni muistiin, millaisia kukkia olen istuttanut, jotta tiedän ainakin itse odottaa niitä keväällä mullasta kasvaviksi. Hiukan kyllä istutussuunnitelmani lähti loppua kohti lentämään, enkä enää sisälle saavuttuani ollut aivan varma, mitä mihinkin istutussessiossa oli päätynyt.

Kuten odottaa saattoi, istutustyö oli hyvin sotkuista hommaa. Maa oli litimärkää ja nurmikolla kävelykin aiheutti litisevää ääntä ja nurmen tallaantumisen kuraisen liiskaiseksi. Neljän asteen lämpötila sai varpaat saappaissa palelemaan ja siksi pitikin käydä välillä kiskaisemassa villasukat saappaisiin. Multakin tuntui olevan enemmän kuraa kuin muhevaa multaa, mutta varsin lihavia kastematoja siellä kyllä asusteli. Ja edelleen niitä etanoita, joista tämä kesä taatusti tulee jäämään ainakin minun mieleeni. 

Tiikerililja Sweet Surrender

Saatuani ostosipulit multaan päädyin haravoimaan yläpihan käytäviä. Kyllä olikin lehtiä maassa, mutta vaahteroista niitä tulee vielä jonkin aikaa riittämään haravoitavaksi. Kyllähän sitä vielä haravoi, mutta lehtikasan siirtäminen kottikärryihin ja kottikärryistä johonkin sopivaan sijoituspaikkaan ei ole minulle niitä mieluisimpia hommia. Ensin mietin kasaavani erityisesti vaahteranlehtiä tyhjäksi jääneeseen jättikokoiseen multasäkkiin, mutta kärräsin ne sittenkin täytteeksi sireenimuuriin, jossa viimevuotiset lehdet olivat painuneet ja tehneet tilaa uudelle materiaalille.

Tänään jatkoin pihahommia. Eilen aurinko tuli esiin oikeastaan vasta myöhään iltapäivällä, jolloin olin jo lopettelemassa hommiani. Tänään ei aurinkoa näkynyt laisinkaan, mutta ei kyllä satanutkaan. Ilma oli mukavan raikasta ja sopivan lämpöistä, noin viisi astetta. 

Tulppaani Passionale

Tyhjensin yhden lehtikompostin (joka tosin oli puolillaan), jotta saisin tilaa tämän syksyn lehtijätteille. Kypsyneen kompostin kärräsin kasvilavoihin ja sekoitin niissä olevaan multaan. 

Huomasimme kesällä, ettei kasvilavoissa ollut oikein hyvää multaa. Olimme kaapineet niihin mullan lähinnä kasvimaalta, jonne toki vuosien mittaan on kärrätty kompostia läjäpäin. Multa tiivistyi lavoihin ja tuntui jotenkin köyhältä. Ensi keväänä täytyy jatkaa maan parannustehtävää, jotta saamme lavoista paremman sadon.

Sipuleitakin jäi perjantaipäivältä istutettavaksi - ne miljoona pikkuista Idänsinililjaa ja Kevätkirjotähteä sekä seassa myös Helmililjoja. Mitä isompi sipuli, sen helpompi istuttaa. Tämä on lähinnä minun mielipiteeni.

Tulppaani Blue Hero

Vaikka isoa sipulia varten täytyy kaivaa syvempi kuoppa, sujuu homma yleensä aika vikkelästi - etenkin, jos paikka on jo selvillä. Sen sijaan tuollaisten herneen kokoisten nypyköiden tunkeminen multaan vei kyllä aika paljon aikaa. Nyt niitä on tökitty ympäri tonttia mihin vain ikinä keksin. Yritin sipuleita istuttaessani miettiä, millaista tontilla on keväällä ja missä multa paljastuu lumesta milloinkin. Yleensä huomaan istuttaneeni sipulit aina kukkapenkkeihin, joissa saattaa jo muutenkin olla väriä aikaisin keväällä. Ja sitten ne tylsät mustanmullan alueet ovat vuodesta toiseen yhtä paljaita ja kaipaavat parannusta, mutta enhän minä sitä syksyllä enää muista. En vaikka olen ottanut varta vasten valokuvia paljaista paikoista, joihin kaipaan kevään väriloistoa. Ja joita takuuvarmasti päätän katsoa suunnitellessani sipulien hankintaa ja viimeistään lähtiessäni ostettuja sipuleita maahan laittamaan.

Tähtitulppaani Little Beaty

Myös tänään tuntui, että vähän täytyy haravanvarteenkin tarttua. Sipulistressin lisäksi minulle tuppaa näin syksyisin tulemaan myös haravointistressi. Kun sateisena päivänä katsoo ulos ikkunasta ja näkee pihalle kasaantuvien lehtien määrän, tulee sellainen tunne, ettei ikinä ole niin paljon aikaa, että ennen lumia tuon kaiken ehtisi haravoida. Ja jälleen tänään saatoin todeta, että haravointi on varsin joutusaa hommaa ja puhdasta tulee vikkelästi. Kun vihdoin kippasin kottikärryt omalle parkkipaikalleen ja laitoin haravan sen viereen odottamaan seuraavaa syksyistä urakointipäivää, olin tyytyväinen niin itseeni kuin näkymiin ympärilläni. Lehtiä jäi ihan riittävästi niin maahan haravoitaviksi kuin puista vielä alas leijailtaviksi, mutta hyvillä mielin totesin saaneeni aikaan enemmän mitä olin osannut ajatellakaan. Oli mukava lähteä sisälle, laittaa kuraiset vaatteet pesukoneeseen ja sukeltaa itse suihkuun.

PS. 
Näköjään liian tyytyväinen ei koskaan voi olla, sillä esikatselussa kaikki kuvat olivat sikinsokin ja jouduin niitä poistamaan saadakseni edes jotain tolkkua tähän juttuun. Ehkä minulle jonain päivänä aukenee, millä idealla blogger kuvia sallii sivustolle asetettavan.

.