maanantai 30. maaliskuuta 2020

Värien paluu

Anemone hepatica - Sinivuokko

Muutama kerrassaan upean keväinen päivä takana. Aurinko on paistanut siniseltä taivaalta ja lämpömittari on kivunnut jopa yli +10 asteen. Tuuli on kyllä tuivertanut sellaisella voimalla, ettei haravointiin ole kannattanut ryhtyä. Juuri kun saa lehtikasan kokoon, tuuli lennättää sen jokaiseen ilmansuuntaan.

Tussilago farfara - Leskenlehti

Kävelyreitin varrelta löytyi ensimmäiset leskenlehdet. Aika hyvin ne olivat maastoutuneet kuivuneiden heinänkorsien väliin, mutta kun ensimmäisen löysi, osasi katseellaan hakea lisääkin.

Crocus sieberi 'Tricolor'

Omassa pihassa lämpimimpien paikkojen krookukset ovat avanneet kukkansa. Toisaalla vasta tunkevat versojaan mullasta. Hyvä niin, siten on mahdollista nauttia pitkästä kukinnasta. Nokkosperhosia liihotteli jo krookuksissa. Yhtään en onnistunut vangitsemaan kuvaan.

Crocus species Fuscotinctus

Rusakkovaaran vuoksi osa krookuksista ja muistakin piipoista on verkkojen suojissa. Tässä verkkosilmän koko on turhan suuri ja vaarana on pienempien ristihuulien puikkelehtiminen väleistä. Toistaiseksi eivät ole näitä krookuksia napsineet.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Ensimmäinen kevätkaihonkukka on avannut nuppunsa. Kevätkaihonkukka on kyllä mainio kevätvihreyden levittäjä. Pikkuruisia lehtipehkoja nousee siellä täällä. Pian niistä on muodostunut yhtenäisiä kasvustoja, joten lemmikinsinistä kukintaa on tälläkin saralla odotettavissa.


Viime kesänä oli hurjan paljon leppäkerttuja. Ajattelin sen olevan poikkeuksellista. Nyt niitä mönkii mullasta samanlaisella innolla, kuin viime keväänä. Olisiko tulossa toinen hyvä leppäkerttuvuosi? Saa tulla. Nehän popsivat mm. kirvoja muista kasveista.

Scilla forbesii (Chionodoxa luciliae) - Kevätkirjotähti

Aurinkoinen rinne vaihtaa pian värinsä ruskeasta siniseksi, kun lukemattomat idänsinililjat, kevätkirjotähdet ja helmililjat pääsevät kukkimisessaan vauhtiin. Näkyypä joukossa yksi kevätkaihonkukkakin. 

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Näiden keisarinpikarililjojen ilmestyminen mullasta ilahduttaa tosi paljon. Tuntuu ihan hassulta nähdä niitä jo maaliskuussa. Luulisi, etteivät sentään ensimmäisten piippojen joukkoon kuuluisi. Jos nämä punaiset keisarinpikarililjat kukkivat myös tänä vuonna, olen onnesta soikeana. Vuosia sitten istutin niitä toisaalle, jossa lehtiä kyllä ilmestyy kiitettävästi kevät toisensa perään, mutta ei koskaan kukkia. Nämä istutin 2018 ja hyvin kukkivat viime vuonna. Oi, mitä jännitystä taas onkaan ilmassa - ja puutarhassa.


Kaiken ilon keskelle mahtuu hiukan harmitustakin. Sekä peurat että rusakot ovat vierailleet pihassamme säännöllisesti. Tulppaaneja on maisteltu. Samoin Pikkupuutarhan jouluruusu Double Ellen Redistä oli napsittu kaksi avautuvaa kukkaa. Silloin lumessa oli sekä peuran että jäniksen jälkiä. Kumpi lie syyllinen, vai molemmatko? Ripottelin muutamaan penkkiin valkosipulirouhetta ja sirottelin joukkoon kahvinpuruja. En tiedä, onko niistä mitään hyötyä, mutta jotain on yritettävä kasviensa suojelemiseksi.


Pesin olopihan puoleiset ikkunat. Ihan kaikki kuusi pintaa jokaisesta ikkunasta. Nyt on yhtä juhlaa katsella maisemaa kirkkaista laseista. Jostain olisi hyvä löytää toinen samanlainen innostuksen puuska, jotta talon toisen puolen ikkunatkin tulisivat pestyiksi. Pesuhommaa vauhditti mukavasti Led Zeppelin, Moody Blues, Fleetwood Mac, Frank Zappa ja Santana.

Stereomme eivät toimi kunnolla ja ne ovat olleet kellarissa pidemmän aikaa odottamassa korjausta tai päivitystä uudempaan. Tytär toi viimeksi muuttaessaan omat stereonsa meille, eikä ilmeisesti halua niitä takaisin. Käymme Ukkokullan kanssa läpi vanhoja kasetteja ja cd-levyjä.


Tein jouluksi ulko-oveen tuijanoksista kranssin. Nyt tuunasin siitä keväisemmän mallin. Sidoin hapsottavat havut tiiviimmin ja kieputin oranssin silkkinauhan ympärille. Laatikosta löytyi muutamia koristemunia, jotka sopivat hyvin väriensä puolesta. Hiukan havut karisivat, mutta eiköhän kranssi yli pääsiäisen kestä.

Eranthis cilicica - Turkintalventähti

Maaliskuun viimeiset päivät ovat käsillä ja pian siirrytään huhtikuuhun. Koronauhka varjostaa suunnitelmia ja hiukan myös iloa keväästä.  Pysynkö itse ja läheiseni terveenä? Osaako Ukkokulta hoitaa taimiani, jos sairastun? Jaksanko itse, jos Ukkokulta sairastuu? Paljon kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. En yhtään tiedä, avautuvatko puutarhamyymälätkään koko keväänä. Jos vain suursäkkitilausten toimitukset aloitetaan huhtikuussa, kuten tavallisesti, laitan tilauksen sisälle. En heitä toivoani nurkkaan, enkä ala elämään jossittelun varassa. Mennään eteenpäin ja kohdataan huominen rohkeasti!