maanantai 29. lokakuuta 2018

Taas on viisareita vekslattu


Vuoden toinen viisareiden vekslaus on taas suoritettu. Etelään talvi ei ole vielä tullut, vaikka talviaikaan siirryttiinkin. Sunnuntaina tuuli taisi puhaltaa ihan pohjoisesta, sillä siniseltä taivaalta paahtaneesta auringosta huolimatta ilma oli jäätävän kylmää. No, eipä mittarissa yhtä plusastetta enempää ollutkaan, kun lähdin laittamaan töppöstä toisensa eteen.

Lehtikuusen "sulkasato" on meneillään.

Kasvukauden aikana kylänraiteilla kävely jää vähemmälle. Pihassa on niin paljon tekemistä ja aika kuluu hurahtaen lapion ja muiden työvälineiden varressa heiluen. Jollei tekemistä ole, sitä kyllä helposti keksitään.

Nyt on pakolliset syystyöt tehty. Mieli tekee raittiiseen ilmaan ja kroppa kaipaa liikuntaa. Tein kahden tunnin lenkin, jonka puitteissa syynäsin kahden järven rannat ja kävin myös kylän ärrällä vaihtamassa matkakortin uuteen. Jotenkin kävelyreissullekin on helpompi lähteä, kun on jokin suunnitelma tai kohde. 


Lenkin ensimmäisen järven rantaan ei tuuli osunut. Kaislikossa oli useampi sorsa ja yksi niistä taisi kuvitella minut jonkinlaiseksi uhaksi, sillä se lähti kovasti kraakkuen uimaan kohti vastarantaa.  


Toisen järven rantaan sen sijaan tuuli osui navakasti ja kylmästi. Ihan ei vaahtopäitä ollut, mutta pakko oli laittaa käsineet käteen ja vetää huppu päähän. Muuten olisi varmaankin korvat kohmeisina päästä irronneet.


Matkan varrelle osuva puro täytyy aina käydä katsastamassa. Keväällä vesi täytti koko uoman, eikä näin lähelle kiviä olisi kahlaamatta edes päässyt. Nyt vettä on vain kapea noro puron pohjalla, mikä kertonee edelleen vallitsevasta kuivuudesta. 


Kotipihaan päästyäni en tietenkään malttanut heti mennä sisälle. Muistin kätevän viimetalvisen kikan ja pystytin pensastuet rhodojen ja pienien tuijien ympärille. Niihin on helppo kevättalvella kiinnittää varjostusverkot suojaamaan kasveja porottavalta auringolta.

 
Tsekkasin myös autotallin lämpötilan. Mittari näytti +10 astetta. Autotallissa ei ole lämmitystä, joten täytyy muistaa viedä keijunmekot ja verenpisarat kellariin kunnon pakkasten tullessa. Silloin lämpötila saattaa autotallissa painua nollaan tai jopa asteen pari pakkaselle. Siihen saakka ruukut viettäköön aikaa autotallin ikkunan edessä olevalla hyllyllä.


Pihalla viimeisetkin kukkijat alkavat vetäytymään talvilepoon. Syysmyrkkyliljasta voi puutarhurikin ottaa mallia ja kellistää itsensä välillä sohvalle pitkäkseen.

Ajatukset ovat sielun kasvimaa.
Jos tahdon tietää,
kuinka ajatusmaailma itää,
niin kysy sitä keväältä.
Kuinka kuihtuu, kysy syksyltä.
Kevät katsoo aina eteenpäin,
syksy aina taaksepäin,
mutta syksyllä on se etu,
että se voi katsoa eteenpäin uusin keväisiin.

- Zacharias Topelius - 

"Lapsenlapsi" Nemo-kissa

Lokakuun päättyessä ja marraskuun alkaessa voi siis valita, katsooko taakse- vai eteenpäin. Mukavia päiviä teille kaikille!