keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Rakastakaa puutarhojanne ja itseänne


Lyhyen ajan sisällä puutarhassani on vieraillut kaksikin blogielämän kautta tutuksi tullutta niinikään puutarhabloggaria. Minusta on kiva, kun meillä käy vieraita. Ehkä eniten tykkään extempore-vierailijoista, jotka tulla tupsahtavat pihaan ja juttelevat kanssamme aikansa. Sellaisia tupsahtelijoita tuntuu olevan yhä vähemmän, sillä kaikilla on ihan hirveä kiire jatkuvasti ja monien elämä kulkee tarkkojen aikataulujen mukaan.


Minua on viime vuosien aikana pyydetty mukaan Avoimien puutarhojen -tapahtumaan, esittelemään puutarhaani muutamille lehdille ja muitakin yhteydenottoja on tullut. Toistaiseksi olen kieltäytynyt. Osin siksi, ettei perheeni ole kovin innostunut minkäänlaisesta julkisuudesta. Suurin syy lienee kuitenkin oma kriittisyyteni. En vain usko ja luota siihen, että minulla olisi kovin paljon esiteltävää. Olen aivan vakuuttunut, että olen tehnyt suurimman osan enemmän kuin väärin. Ja pelkään aivan mielettömästi muiden taholta tulevaa negatiivista arvostelua. En vain kestä sitä.

Mukulaleinikki  - Ranunculus ficaria, syn. Ficaria verna

Minulla ei ole minkäänlaista puutarhataustaa. Ei mummon, äidin tai tädin opastusta ja heidän jakamaansa perinnetietoutta. Olen kerrostaloasukki, joka aikuistumisen ja oman perheen myötä laskeutui vähitellen maan tasolle. 

Vaikka kukat ja kasvit ovat aina minua kiinnostaneet ja omaa pihaa olen jollain tasolla rakentanut niin pitkään kuin tässä talossa olemme asuneet, varsinaisen puutarhaherätyksen sain vasta runsas kymmenen vuotta sitten. Pitkään menin lähinnä mututuntumalla, mutta systemaattinen työ puutarhan eteen alkoi oikeastaan vasta kuutisen vuotta sitten. Ja pian sen jälkeen löysin puutarhablogit, joista olen ammentanut aivan mielettömän määrän tietoa, vinkkejä, uusia kasveja ja valtavasti vertaiskokemuksia.

Keltavuokko  - Anemone ranunculoides, syn. Anemonoides ranunculoides

Tiedän, ettei puutarha valmistu koskaan. Ja että kaunis ja viihtyisä puutarha voi olla ihan millainen hyvänsä. Silti vertailen aina omaani varsinkin sellaisiin puutarhoihin, jotka on tehty viimeisen päälle hienoiksi. Usein vielä isolla rahalla ja mittavalla miestuntimäärällä. Miten helposti unohdankaan, että monien upeiden puutarhojen takana on vuosien työ ja puurtaminen. Senkin unohdan, että kuvissa näytetään yleensä ne kaikkein kauneimmat ja onnistuneimmat kohdat. 

Köynnöshortensia - Hydrangea anomala subsp. petiolaris

Muutama vuosi sitten vierailin Avoimien ovien -tapahtuman tiimoilta vanhassa puutarhassa, jonne menin katsomaan runsasta pensasruusukokoelmaa. Sää sattui olemaan aivan kammottava, sillä kaiken aikaa satoi kaatamalla. Se ei tietenkään sallinut parhaan mahdollisen kuvan saamista yhtään mistään. En ollut aiemmin vieraillut Avoimien ovien -puutarhoissa ja luultavasti oletin näkeväni jotain aivan upeaa. Oli yllätys, että
vierailemassani puutarhassa oli aivan hillittömästi rikkaruohoja kaikkialla. Kukkapenkeistä oli vaikea löytää perennoja kaikkien vuohenputkien ja voikukkien seasta. Ruusupensaatkin olivat sikin sokin, eikä kuolleita oksia oltu leikattu aikoihin.  


Kotiin palattuani olin jotenkin kovin iloinen kokemuksestani. Tuntui upealta, että joku avaa puutarhansa kaikille tuntematta tarvetta laittaa paikat viimeisen päälle putipuhtaiksi. Omistajat olivat keskittyneet keräämään ruusupensaita ja luultavasti kaikki muu heidän puutarhassaan oli rakentunut siinä ohessa. Tontti oli iso, eikä voimavaroja hieman jo iäkkäillä asukkailla tainnut olla enää ihan viimeistä silausta myöten.

Jouluruusu - Helleborus niger

Pitkään tuon vierailun jälkeen olin tosi ylpeä omasta puutarhastani, vaikka se oli ja on yhä täynnä puutteita kaikkine harrastelijan mokineen. Ehkä minun pitäisi taas vierailla jossain ammentamassa itsetuntoa ja uskoa siihen, että jokainen puutarha on omalla tavallaan kaunis ja mielenkiintoinen. Että kykenisin unohtamaan liian tiukan itsekritiikin. Että oppisin arvostamaan ja kehumaan omaani samalla tavoin, kuin mitä teen muiden puutarhoissa käydessäni. 

Ystävät, olkaa armollisia itsellenne ja puutarhoillenne. Täydellistä ei ole eikä tule. Ja loppuun lause, jonka nappasin jostain ohjelmasta ja se sopii tähän vallan mainiosti:

"Rikkaruohot ovat kasveja, jotka vain jonkun mielestä kasvavat väärässä paikassa."