Loma Andalusiassa - yhteenveto

Keramiikkakuvia Fuengirolan härkätaisteluareenaa vastapäätä

Jotkut suomalaiset pitävät Espanjan Aurinkorannikolle matkustamista vähemmän hienona.  Kertoessani matkakohteestamme eräs ihminen totesi, että menette sitten sinne tuhansien suomalaisten seuraan syömään hernekeittoa ja lihapullia.

Parempi hankkia kokemukset itse, eikä luottaa epämääräisiin mielipiteisiin. Lähdimme avoimin mielin ja kiinnostuneina tutustumaan uuteen kulttuuriin. Ukkokulta on käynyt Barcelonassa, koko perheemme pikavierailulla Huelvassa ja Keski-Euroopan automatkan yhteydessä pohjoisen rajaseudulla. Käytännössä Espanja oli meille uusi ja tuntematon kohde.

Osoitekilpien kauneutta

Espanjalla on Välimeren rantaa 1600  km. Andalusian alueella sijaitseva Costa del Sol eli Aurinkorannikko on vain osa noista kilometreistä. Aktiivinen Espanjan rannikkomatkailu alkoi kehittyä sodan jälkeisinä vuosina. Ensimmäiset turistit olivat kuuluisuuksia ja varakkaita ihmisiä. 

Andalusiassa on asuttu jo ammoisina aikoina. Kristittyjen Iberian niemimaan valtaukseen päättyi arabien 800-vuotinen valta 1492. Maurikulttuuri näkyy laajasti mm. rakennuksissa.

Costa del Solissa eli Aurinkorannikolla asuu ympärivuotisesti noin 20 000 suomalaista, joista reilut 3000 Fuengirolassa. Malagan provinssin, johon Aurinkorannikkokin kuuluu, väkiluku on noin 1,5 miljoonaa eli siihen nähden suomalaisten määrä ei kovin suuri ole.

Matkaa varatessamme moni hotelli oli jo täynnä. Fuengirolassa kulkiessamme saatoimme todeta, ettei joulu kuitenkaan ole mitään korkeasesongin aikaa. Hotellissammekin oli selvästi hyvin väljää. Varmasti paikalliset lomailevat talvella, jolloin on vähemmän matkailijoita. Rantakadulla ravintoloista vain osa oli auki ja matkamuistokaupoista valtaosa kiinni. Kuollutta ei ollut missään, mutta hyvin mahtui kulkemaan ja olemaan.

Näinkin voi kaupan seinää koristella

   
Suomen kieltä kuulin muutaman kerran kaupoissa ja bussissa. Hotellissamme oli osan aikaa ainakin yksi suomalainen perhe. Fuengirolan Malagan puoleisessa päässä eli Los Bolichesissa näimme joitakin suomen kielisiä yrityskylttejä. Matkoillamme ympäri Eurooppaa on aina tullut vastaan suomalaisia. Aurinkorannikko ei ollut mikään poikkeus suuntaan tai toiseen.

Englannin kielellä pärjäsi hyvin ja Ukkokullan lukioranskasta oli jotain apua. Espanjan kielen taito olisi rikastuttanut matkan antia. Joitakin perustermejä ja sanoja hallitsimme. Lisää oppia tuli kaiken aikaa. Suomen kielellä emme kuvitelleetkaan tulevamme ymmärretyiksi.

Marbellan puiston penkit - jokainen erilainen.

Jokaisen ulkomaanmatkan antiin kuuluu paikalliseen ruokakulttuuriin tutustuminen. Tarkoitus oli maistaa ruokia, joita emme ole aiemmin syöneet tai jotka ovat espanjalaisen/ andalusialaisen keittiön herkkuja. Yleensä ruokalistat oli englanniksi ja jos jokin oli epäselvää, tarjoilijat tekivät parhaansa auttaakseen. Hampurilais- ja muissa pikaruokaketjuissa emme käyneet. 

Kahviloiden suhteen valintaperusteet olivat samat kuin ruokapaikkojen. Pari kertaa kävimme Costa coffeen kahviloissa. Tämä brittiläinen yritys myytiin viime vuonna ja kuuluu nykyisin Coca-Cola Companylle. Costa coffeen kahviloissa barista valmisti jokaiselle kahvin henkilökohtaisesti. Miramarin kauppakeskuksen Costa coffeessa join elämäni parhaan cafe americanon.

Silmäniloa roskille

Espanjalaiset ovat ystävällisiä ja välittömiä. Muutamissa asiakaspalvelutilanteissa  hivenen ärsytti, kun meitä palvellessa takaa ryntäsi joku paikallinen selittämään omiaan. Tällöin meitä palvellut henkilö unohti meidät ja ryhtyi hoitamaan jälkeemme tulleen asiaa. Näin tapahtui useamman kerran ja moinen multitaskaaminen hidasti käytännössä kaikkien asian edistymistä. 

Espanjalaiset ovat myös kovaäänisiä. Parissa kauppakeskuksessa käytyämme ihmettelimme, kuinka niinkin uusissa rakennuksissa kaikumista ja äänieristeitä ei oltu huomioitu. Vähitellen saatoimme todeta, että missä kaksi espanjalaista kohtaa, siellä alkaa vihoviimeinen kalkatus ja yhteen ääneen selittäminen. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa. Ehkä me suomalaiset olemme liikaa "anteeksi-että-olemme-olemassa" -tyyppejä. Tilanteeseen tottuminen vaati vähän aikaa ja varsinkin junissa kuulutukset tuppasivat välillä hukkumaan espanjalaisten viikonloppukuulumisten sekaan.

Lapsia oli kiva katsella. Heidät puetaan kauniisti ja heitä kohdellaan pieninä prinsseinä ja prinsessoina. Isät kantavat pikkuisia sylissään ja suukottelevat heitä alituiseen. Perhekäsitys on selvästi paljon meitä laajempi. Ravintolaan mennään syömään porukalla vauvasta vaariin. Myös teini-ikäisiä näki enemmän vanhempiensa ja isovanhempiensa kuin kaveriensa kanssa.

Julkinen ympäristö voi olla koristeltua

Katujen ja julkisten alueiden siisteydestä Costa del Solissa pidetään huolta. Aamulla jalkakäytäviä pestiin ja harjattiin. Roskia keräämässä oli ihan oikeita keltaisiin liiveihin pukeutuneita ja luudilla varustautuneita ihmisiä, ei harjakoneita tai lehtipuhaltimia huudattavia huoltomiehiä. Hotellin ulkoaltaan kalusteet järjestettiin joka ilta riviin ja aamulla paikat oli siivottu. Juna-asemilla ja -laitureilla oli aina keltaliivinen lakaisemassa lattioita ja pyyhkimässä kaiteita. Siivoojat ja huoltotyöntekijät olivat espanjalaisia. Ei pakistanilaisia tai afrikkalaisia, kuten meillä. Ehkä se paljon puhuttu halpatyö ahertaa vihannes- ja hedelmäviljellyksillä.

Puun lahjoittajan nimi Fuengirolassa? Näitä oli useita.

Koiria aurinkorannikkolaisilla on paljon. Enimmäkseen syliin tai taskuun sopivia. Kulkukoiria tai -kissoja emme nähneet. Joitakin kissoja, mutta ne olivat selvästi hyväkuntoisia ja usein jonkun pihassa köllöttäviä. Aamulla kaduilla sai kulkea jalkoihinsa katsoen, sillä koirankakkaa oli runsaasti ennen, kuin kadut siivottiin. Koirille oli omia puistoja, aidattujakin. Ne oli selvästi merkittyjä. Monissa paikoissa oli kilpi, jossa uhattiin 500 euron sakolla koiran kakattamisesta. Hiekkarannalla ihmetytti, kun ihmiset antoivat koiriensa tehdä tarpeensa hiekkaan.

Arjen kauneutta

Puutarhat ja puistot olivat siistejä. Roskiksia oli riittävästi ja katujen varsilla oli jätteitä varten omia lajittelupaikkojaan, vähän meidän molokkejamme vastaavia yksiköitä. Kiinnitin huomiota myös siihen, ettei kaikkea oltu töhritty ja rikottu. Ravintolatkin jättivät avoimille terasseilleen kalusteet, eikä niitä kukaan heittänyt pitkin rantaa yön aikana.

Istutuksia hoidetaan ja kastellaan. Useimmille istutuksille on rakennettu kastelujärjestelmä.

Pienikin puutarha on ilo asukkaalle ja kadulla kulkijalle.

Kaupoissa etenkin ruoka on selkeästi meitä edullisempaa. Hedelmien ja vihannesten valikoima on ihan toista luokkaa, vaikka meilläkin alkaa olla läpi vuoden kaikenlaista tarjolla. Kalatiskien runsauden äärellä meni ihan hiljaiseksi. 

Pankkikortilla maksaminen sujui useimmissa paikoissa, lähimaksu oli käytössä ja toimi hyvin. Pari kertaa kävin puodeissa, joissa kelpasi vain käteinen, eikä kuittia saanut. Silloin maksoin tasarahalla. Pienten puotien ja markkinoiden lisäksi tutustuimme mm. jättikokoiseen Carrefouriin ja Lidliin. 

Monissa isoissa kaupoissa oli Lontoon reissulta tuttu jonotussysteemi eli kaikki seisovat tietyssä paikassa, josta kassoille mennään sitä mukaa, kun niitä vapautuu. Carrefourissa kassapaikkoja  oli jakamassa ruuhka-aikaan ihminen, muulloin vapautuvia kassoja seurattiin numerotaulusta. Systeemi toimii nopeasti ja tasapuolisesti. Eipä tule valittua väärää jonoa.

Käsityölankoja olisin mielelläni katsonut, mutta en löytänyt niitä yhdestäkään kaupasta. Joku sanoi, että Fuengirolan kiinakaupoissa saattaisi olla. Jäi tutkimatta.

Julkinen liikenne oli toimivaa ja edullista. Junat ja bussit, joilla kuljimme olivat moderneja ja siistejä. Malagan keskustan ja Fuengirolan välillä kulkee C-1 -lähijuna, jolla matkustaminen on helppoa ja edullista. Malagan lentoasemalta Fuengirolaan maksoi 2,70 €. Fuengirolan alueella kulkee punaisia kaupunkibusseja, joissa taksa oli 1,15 €.

Taksilla kuljimme kahdesti. Niitä oli helppo saada ja matkustaminen taksilla oli edullista. Kuljettajat avasivat ovat matkustajille ja nostivat laukut taakse. Eivät huudattaneet radiota, eivätkä tyrkyttäneet omia mielipiteitään. No, mitäpä sitä turistien kanssa alkaisi maailmantilanteesta kiistelemään.

Autokanta näytti selvästi uudemmalta kuin meillä. Pienikokoiset autot ovat suosittuja, minkä ymmärtää ahtaiden katujen ja tiukkojen parkkipaikkojen kannalta. Upeita ja kalliitakin autoja näin. Espanjan rannikolla ei liukkauden torjuntaan kylvetty suola ruostuta autoja, mikä edesauttaa niiden kunnossa pysymistä. Bensa oli hiukan edullisempaa, ei paljon. Skoottereita oli pilvin pimein. Se on varmasti näppärä kulkuneuvo kapeilla kaduilla. Pysäköintipaikat ovat kaupungeissa ja kylissäkin kortilla. Parkkitaloissa maksut vaihtelivat eurosta meikäläisiin huippuhintoihin. Toisinaan oli hauska seurata ahtaaseen paikkaan pysäköimistä. Lusikkaa ei olisi väliin saanut mahtumaan.

Jokainen liikenneympyrä on paikka taiteelle

Muistomerkkejä, patsaita ja julkista taidetta on runsaasti puistoissa, aukioilla, liikenneympyröissä, kävelykaduilla. Useimmissa oli laatta, josta selvisi tekijä vuosilukuineen ja muistomerkkien syy. Pientalot on koristeellisia ja kerrostalotkin ovat usein moniulotteisia. Toki tylsiä laatikoitakin näkyy. Parvekkeilla, ikkunoissa, porteissa ja aidoissa on käytetty paljon takorautaa. Osittain ehkä turvallisuuden vuoksi, sillä lämpimässä ilmassa ikkunoita tulee varmasti pidettyä auki läpi vuorokauden.

Minne lie norsut matkalla...

Kaupungilla näkyi paljon eläkeläisiä, joista moni kulki sähköskoottereilla. Jalkakäytävien ja katujen liittymät on viistetty, joten kulku on sujuvaa. Rantakadulla oli viikonloppuisin ja aamuisin paljon lenkkeilijöitä. Niin rantakadun tuntumassa kuin muuallakin - myös vuoriston kylissä ja kaupungeissa - oli kuntoiluvälineiden ryppäitä.Yli 65-vuotiaat saavat monissa paikoissa alennusta. Busseissa ja junissa iäkkäille, raskaana oleville, vammaisille on varattu omia paikkoja, joita myös heille tarvittaessa vikkelästi luovutettiin.

Salvador Dalin teoksia Marbellan Avenida del Mar'ella

Oli hienoa käydä paikoilla, joista on kuullut ja lukenut. Joista on luonut jonkinlaisen kuvan itselleen. Kuvan, joka muuttui täysin niin hyvässä kuin pahassa. Kiersimme Malagaa, Torremolinosta, Benalmadenaa, Fuengirolaa, Marbellaa. Kullakin paikalla oli toisiaan yhdistävät piirteensä ja kuitenkin jokainen paikka oli omanlaisensa. Andalusia on hyvin vuoristoista aluetta. Vuoristo on aina kiehtonut ja niin se teki nytkin. Kiemuraiset tiet, kylät vuoren rinteessä ja korvien lukkoon meneminen se vasta jotain on.

Jos matkamuisto on liian kallis, kuvaa se.

Matkamme oli kaikin puolin onnistunut. Costa del Sol osoittautui hyväksi valinnaksi ja Fuengirola erityisesti kätevän junayhteyden vuoksi. Ihan Espanjassa koimme matkanneemme ja monipuolisesti Espanjan kulttuuriin tutustuneemme. Hernekeittoa emme missään nähnyt, emme kyllä etsineetkään, emmekä siis sitä syöneet. Andalusian talvinen sää on kuin meidän normikesämme. Sadetta osui meille ehkä tavallista vähemmän, vaikka siihenkin olimme varautuneet.

Kissa on gato espanjaksi. Keskellä hotellin kissa, jolla oli aamuisin ruokakuppi valmiina.

Paljon nähtiin ja koettiin ja paljon jäi näkemättä ja kokematta. Voin hyvin ajatella matkaavani Andalusiaan toisenkin kerran. Ehkä seuraavaksi voisi kokeilla asunnon vuokraamista jostain vuoren rinteeltä. Kaikkinensa matka oli onnistunut ja toimi lomana yli odotusten.

Tämä olkoon viimeinen Espanja-aiheinen postaus. En kiusaa teitä enempää, vaan seuraavaksi siirryn tavanomaisiin kevään ja tulevan kesän valmisteluihin. Aloitan oman siemenvaraston inventaariolla ja postilaatikkoon pudonneiden siemenluetteloiden selaamisella.

Lämmin kiitos mielenkiinnostanne. Edelliset Espanja-aiheisest postaukset

5.1. Joulu appelsiinipuiden katveessa 
7.1. Ylös alas Andalusiassa eli patikointi Caminito del Reyllä
9.1. Maisteluvuorossa Malagan puutarhoja
11.1. Eläimellistä menoa
12.1 Meidän joulumme Espanjassa
13.1. Korkealta näkee kauas - Ronda ja Gibraltar
15.1. Mijas pueblo - ihastuttava valkoinen kylä
17.1. Jos jonkinlaista kukkaa ja kasvia