sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Ei bongailla ei


Meidän kylän linnut ovat päättäneet protestoida pihabongausta vastaan. Ovat agitoineet oravatkin samaan kimppaan. Mikä lie jekku niillä on protestinsa taustalla, kun yhtä aamullista talitinttiä lukuunottamatta ei ruokintapaikoilla ole vieraillut minkäänlaista siivekästä tai hännäkästä. Ei edes sitä tikkaa, joka harva se päivä käy nakuttamassa talipötkylää.

Juuson juoksunaru kokee käytön puutetta

Taivas on yhtä harmaa kuin eilenkin. Silloin tällöin taivaalta sataa ihan harvakseltaan lumihiutaleita, mutta muuten sää on kuin paikalleen jämähtänyt. Pakkasta sentään -8 astetta, joka pariin edellisviikkoon verrattuna tuntuu suorastaan lämpimältä. Eilen uumoilin tuulenhenkäysten pudottavan puista kaiken lumen ja huurrekuorrutuksen, mutta ei sentään. Ulkona on yhä aivan yhtä kaunista, kuin jo pitkään on ollut. Ja tänään tuntui upealta katsoa aamulta puoli yhdeksältä ulos, kun siellä oli valoisaa. Ei aurinkoista eikä kirkasta, mutta valoisaa. Tuntuu ihan tosissaan siltä, että joulu on taas taakse jäänyt ja kohti kesää mennään vauhdilla.

Ikkunaruudun toisella puolella

Juusokin on huomattavasti virkeämpi ja eilen se jo vietti tunnin verran ihan itsekseen pihamaalla. Tosin aika loukkaantuneelta se näytti, kun menin sitä vihdoin sisälle hakemaan. Ei tapansa mukaan kiehnännyt jaloissani eikä mennyt angervopuskan taakse "muka-piiloon-minua-pelästyttämään" vaan ryntäsi suoraan ohitseni kohti takaovea nopeammin kuin ehdin flexin kanssa perässä. Ikkunalla se jaksaa jo tiirailla pimeämpien aikojen jatkuvan makoilun sijasta.


Toissa iltana sain valmiiksi polvisukan, johon en missään vaiheessa ollut tyytyväinen. Sukkaa aloittaessani päätin kutoa siihen kuvion, joka mallissa näytti mukavalta. Kuvio kuitenkin kiristi sukan vartta sen verran, että silmiä olisi pitänyt olla puikkoa kohti enemmän, jotta sukka olisi käynyt aikuisen jalkaan. Niinpä sitten muutin systeemiä niin, että laitoinkin kuvion vain keskimmäisille puikoille eli sukan etuosaan. Ja kudoin sukan loppuun saakka. Sitten silittelin sitä jonkun tovin käsissäni, enkä tullut yhtään tyytyväisemmäksi. Sen sijaan, että olisin ryhtynyt kutomaan sukalle kaveria, purin sen viimeistä silmukkaa myöten. Totesin, että mieluummin kudon kauniita sukkia, kuin irvistelen inhoten rumille. Kun on kerran mahdollisuus valita.

 Luminen lauantainäkymä terassilta

Tänään heitin lauantaisaunassa käyneen Peräkamaripojan takaisin kotiinsa ja paluumatkalla kävin Plantagenissa ihastelemassa siemenvalikoimaa. Ja muistin ostaa myös sitä kylvömultaa, josta olen tainnut jo liikaakin puhua. Siemeniä taitaa olla kohta seuraavaakin kesää varten, vaikkakin vihannesosuus on vielä kokonaan miettimättä. Mitä nyt pari pussukkaa tomaatinsiemeniä olen hankkinut.

Eikä sitten muuta tällä kertaa, kuin oikein reipasta viikkoa kaikille!