Projektihommia ja lehtivihreän ihailua

Kastelu hoituu

Helteet lähivät ja sen jälkeen onkin saatu sadetta. Joka päivä ja toisinaan tehostettuna kunnon ukkosella. Kun sataa, sataa sitten kaatamalla. Sääennustusten mukaan ensi viikollakin sataa joka päivä. Huomiseksi, sunnuntaiksi on luvattu aurinkoista ja siitä on syytä nauttia, sillä sen jälkeen kannattaa pitää sateenvarjoa tiukasti mukana. Sade on monin tavoin hyväksi, mutta poutaiset jaksot voisivat toki olla pidempiä. Ehtisi saada edes yhden projektin kerralla loppuun. Vaan ei ainakaan tarvitse kastella istutuksia. Se hoituu luonnollisin keinoin.

Kuraiset lantsarini

Aamulla paistoi aurinko ja lähdin reippaasti hommiin. Heti herättyäni oli päässä ajatus siitä, mitä tulen tekemään. Aion siirtää maanpeiteruusut piharuukuista oikeaan rinteeseen. Juuri tänään. Ehtivät juurtua kunnolla ennen talvea. Ja sitä menin pihamaalle toteuttamaan. Kottikärryt, lapio, sanomalehtiä, oksahaketta, toiset kottikärryt, pikkuinen hara, etikkaliemipurkki kotiloille, talikko, ämpäri, pari kastelukannua. Ja jalkaan saappaat sekä käsiin työhanskat. Aikamoinen roinamäärä tarvitaan, kun meikäeukko tekee istutushommia.

Oikean rinteen remppa alkanut

Oikea rinne, kuten olen nimennyt tämän alapihan portaiden toisen puoliskon, on kasvanut täyteen hopeahärkkiä. Se on ihan nättiä kukkiessaan, mutta muuten sitten tuollainen laikukas. Osa hopeahärkeistä kuivahtaa ja muuttuu joka kesä ruskeiksi. Niinpä aion vähentää sen määrää ja täyttää rinteen osittain muilla kasveilla. Sen projektin aloitin portaiden reunasta, johon siirsin kesän ruukuissa olleet kolme maanpeiteruusu Sommerwindiä. 

Maanpeiteruusu Sommeerwind

Rinne on lämmin ja aurinkoinen ja siinä on aika syvälti hiekkapitoista multaa. Kaivaminen oli helppoa. Suurin työ oli poistaa hopeahärkin juuret mullasta. Joukossa oli myös jonkun verran rentoakankaalia, jotka istutin putsatun alueen toiselle puolelle. Nyt kunnostetun alueen erotin muusta rinteestä muovisella nurmikkonauhalla, joka vähän jäi pilkottamaan, mutta se jää aikanaan kasvien alle piiloon. Laitoin kunkin ruusun alareunaan muutaman kiven pidättämään maan valumista sateen mukana. Tyrkkäsin samaan paikkaan myös ruukuissa olleet lewisiat ja kattomehitähdet. Mullan pinnan peitin sanomalehdellä ja sen päälle oksahaketta. Sitten alkoikin sataa varsin rankasti, joten viimeistely jäi toiseen kertaan.

Koristekurpitsan lehti

Eilen illalla kuljeskelin puutarhassa ja harmittelin loppukesän kukkijoiden vähäistä määrää. Toisaalta vihreää löytyy sen kaikissa sävyissä, mutta myös upeita lehtimuotoja. Kurpitsat rehottavat reippaasti yli kasvimaalaatikoiden ja niiden lehdet ovat huikean suuria. Koristekurpitsanlehti on tuollainen sahalaitainen kun taas kesäkurpitsalla on pyöreälaitainen lehti.

Kesäkurpitsan lehti

Punajuuri

Punajuuren lehdet ovat minusta tosi hienoja. Punainen lehtiruoti piirtyy komeasti vihreää lehteä vasten. Meillä tykätään kovasti punajuuresta ja näistäkin Ukkokulta tekee talveksi etikkasäilykkeitä.

Lehtikaali

Lehtikaalilla on hienot pitsisomisteiset reunat. Kävin runsas viikko sitten nyppimässä kaikki vähänkin kasvaneet lehdet ja tein niistä sipsejä. Uudet lehdet ovat kasvaneet nyt mittaa ja kohta voin käydä napsimassa uudet herkuteltavat uuniin laitettaviksi. Ohessa ohje, jonka löysin Turun Sanomista. Ohjeita on netissä lukuisia, mutta tämä oli riittävän yksinkertainen. Ulkonäkö saattaa pettää, mutta ovat todella suussa sulavia.

Lehtikaalisipsit

125 g lehtikaalia
2-3 rkl oliiviöljyä
suolaa oman maun mukaan

Laita uuni kuumenemaan noin 150 asteeseen.

Pese lehtikaali ja kuivaa hyvin (kosteina niistä ei tule uunissa rapeita). 

Poista lehtiruoti. Revi kaalista noin 7 cm pitkiä paloja (palat kutistuvat uunissa). 

Laita palat kulhoon, kaada päälle oliiviöljy ja suola. Sekoita käsin, kunnes kaikki palat kiiltävät öljystä. Huom! laitoin öljyn ja suolan syvälle lautaselle ja pyörittelin kaalit siinä.

Asette lehtikaalin palat uunipellille leivinpaperin päälle mahdollisimman väljästi. 

Paista uunissa noin 20 minuuttia, kääntele lehtiä puolivälissä. 

Huom. En käännellyt ja hyvin paistuivat.

Tarkkaile sipsjä, jotta ne eivät ruskistuisi liikaa. Niiden tulee olla hieman ruskeita reunoilta.

Lihavoidut tekstit omia kommenttejani.

Kukahan siellä mintuissa lymyilee?

Eilen poistin Juusosta kesän ensimmäisen punkin. Viime kesänä en löytänyt ainuttakaan. Olen käyttänyt Juusolla niskaan noin viiden viikon välein hierottavaa öljyä, mutta nyt olin unohtanut lisätä sitä ajallaan. Punkki oli ilmeisesti vasta tarttunut, sillä se oli vielä pieni ja litteä. Irrottaminen oli aika vaikeaa, sillä punkki oli tiukasti kiinni. Katsoimme sitä suurennuslasilla ja totesimme sen lähteneen kissasta kokonaisena.

Juusolla oli eilen alapihalla metsästyspuuhat menossa, kun menin sen touhuja häiritsemään. Palveluskunnan ajattelemattomasta keskeytyksestä huolimatta se onnistui saamaan hiirulaisen kiinni ja puri sen hengettömäksi. Jätin Juuson rauhassa nautiskelemaan iltapäiväherkkuaan, koska en ole erityisen innostunut katselemaan kissani hiiren syöntiä. Siitä kuuluu muuten aikamoinen rouske.

Punahattuni mun

Lauantaipäivän postaus on hyvä päättää ihanaiseen punahattuun. Jaksan joka päivä ihailla näitä ihanuuksia - joita ei tosin vielä montaa ole. On se vaan ihmeellistä laittaa siemenet multaan ja saada aikaan jotain näin hienoa. Sama kukka, eri kuva. Jos nimittäin joku kummastelee yhdenmukaisuutta edelliseen punahattuuni.

Ja sitten voisinkin lähteä keittämään iltapäiväkahvia. Näkyillään!