 |
| Taponlehti 6.1.2018 |
Pikkuinen puutahani -blogin Sametti Hortensia teki puutarhassaan uuden vuoden kierroksen löytäen monenlaisia piippoja mullasta kurkkimassa. Päätin katsoa, onko oman puutarhani piipot yhä mullassa, vai ovatko kenties intoutuneet plussakeleillä kuvittelemaan kevään jo koittaneen.
Lauantaina 6.1. ripotteli vain vähän vettä, mutta lämpöasteita oli melkein +4. Muina päivinä vettä onkin sitten satanut reippaasti ja talven muutamista lumisateista jäänteitä on vain minimaalisia sattumia siellä täällä.
Kovin paljon en piippoja löytänyt, mistä olen oikeastaan tyytyväinen. Ei niillä ole mihinkään kiire, sillä oikeaan kevääseen on vielä matkaa. Parempi, kun pysyvät mullan sisässä lämmittelemässä ja odottamassa valon lisääntymistä ja ilmojen todellista lämpenemistä.
 |
| Yläirvi keskellä: kuunlilja. Alarivi: vasemalla pioni, keskellä pikkusydän, oikealla raparperi. |
Mikä minua ihmetytti, oli kuunliljojen kärkien kurkistelu (ylärivin keskimmäinen kuva). Kuunliljat ovat keväälläkin aika hitaita, joten kyllä nyt on maailmankirjat sekaisin, kun tammikuinen talvettomuus saa ne aloittamaan kasvun.
Samoin huolestutti Alexander Fleming-pionin ilmestyminen (alarivin vasen kuva) pintaan. Kyseisen pionin ostin Turun puutarhamessuilta ja kesän se vietti ruukussa pihamaalla, kunnes elokuussa siirsin sen maahan. Laitoin maasta pilkistävien punaisten piippojen päälle talvensuojaturvetta toivoen pionin selviävän kevääseen.
Sunnuntaina olikin sitten mittari pakkasella ja maassa ohut kerros yön aikana satanutta lunta. Tuosta lumimäärästä ei taida olla kasvien suojaksi.
Kuinkahan pitkään kasveilta menee tottua uudenlaisiin olosuhteisiin ja näihin leudoiksi ja vetisiksi muuttuneisiin talviin? Ja miten tällainen märkyys ja leutous vaikuttaa tuholaisiin ja kasvitauteihin? Onneksi on kokonainen säkillinen Ferramolia kellarissa odottamassa kevään ensimmäisiä kotilohavaintoja. Kyllä tässä taas ollaan jännän äärellä, kun kevään koittaessa pohditaan, mitkä kasvit lähtevät kasvuun ja mitkä kenties on menetetty.
Monet seurasivat kesällä Saaripalstan Sailan postauksia hänen matkastaan Orkney-saarilla. Perjantaina saapuneessa OmaPiha-lehdessä on lisää juttua paikasta ja upeita kuvia myös.
Olen katsonut televisiosta lauantain myöhäisillassa esitettävää brittiläistä "Minkä taakseen jättää" -rikosdraamasarjaa, jossa pääsee välillä nautiskelemaan upeista maisemista ja näkee välähdyksiä ihastuttavista puutarhoista. Maisemat, puutarhat ja kasvit ovat kyllä olennainen osa brittidekkarien viehätystä. Välillä juonen seuraaminen unohtuu täysin, kun katse keskittyy kaiken kauniin ihastelemiseen.
Työhuoneen ikkunalaudan pelaguut porskuttavat. Eivät ne mitään kaunottaria ole honteloine kasvupyrähdyksineen. Ovat kuitenkin vihreitä ja terveen oloisia. Inspire Pink on pukannut taas joulutauon jälkeen muutamia nuppuja, joista pari aukesi tänään. Kasvakoon pelaguut ja luokoon työhuoneeseen kevään odotuksen tunnelmaa. Saanpa sitten myöhemmin keväällä uusia pistokkaita näistä itse kasvatetuista pelaguista.
Loppiainen ja joulukausi on ohi ja paluu normaaliin arkeen alkanut. Pyhät on kivoja, mutta ei arkikaan hullumpaa ole. Riippuu, miten siihen suhtautuu. Minusta on aina hauska herätä uuteen aamuun. Silloinkin, kun Juuso on aivan liian varhain käynyt naukumassa tyhjään ruokakuppiinsa täydennystä. Mukavaa työviikkoa siis kaikille!
