keskiviikko 21. elokuuta 2019

Syyslannoitteet levitetty

Anomone - Syysvuokko

Ei ole vielä syksy, ei missään nimessä. Ei, vaikka syysvuokko on aloittanut tavallista varhaisemman kukinnan ja syyslannoitteet on levitetty. Kerrankin sopivaan aikaan, sillä levittämistä seuraavana päivänä satoi useaan kertaan kunnolla. Lannoitepussissa ohjeistetaan kaivamaan multaan pieni kuoppa ja laittamaan lannoiterakeet sinne. Jos niin olisin tehnyt, hommaan menisi useampi viikko. Niinpä vain ripottelin rakeita koittaen saada niitä mahdollisimman kattavasti kaikille kasveille.

Helenium autumnale rotgold hybrid - Syyshohdekukka

Kukinnassakin vuoroon ovat astuneet syyskukkijat. Syyshohdekukka jännitti hiukan, sillä istutin sen viime syksynä, enkä yhtään tiennyt, mitä on odotettavissa. Väri sopii erinomaisesti taaempana kasvaviin oranssinkeltaisiin syyssädekukkiin.

Gaillardia aristata 'Kobolt' - Syyssädekukka

Oranssit ja keltaiset värit ovat ihan yllättäen hiipineet Syyspenkkiini. Sopivat hienosti lyheneviin päiviin tarjoamaan pörriäisille tankkausmuonaa ja laskeutumispaikan. Vasten kunnan puiston vähäväristä avaruutta syyskukkijoiden runsaus on tervetullutta.

Cosmos - Kosmoskukka

Kasvimaalaatikoissa kesämalvikit ja kehäkukat ovat kukkineet jo pidempään, mutta kosmoskukat vasta aloittelevat. Josko ensi keväänä esikasvattaisin kosmoskukkia päästäkseni nauttimaan niistä aiemmin. Näin teki mm. Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi. 

Jonkun verran kesän aikana blogeissa on keskusteltu siitä, kuuluvatko kesäkukat hyötykasvimaalle. Kuuluvat tai eivät, mutta kuka tai mikä estää niitä sinne kylvämästä? Ei kukaan. Oma hyötyviljelyni on tänä(kin) kesänä ollut kuivuuden vuoksi (kasteltu on) aika aneemista. Mielessä väijyy ajatus, että kesäkurpitsan ja sipulin lisäksi voisi keskittyä kasvattamaan kukkia. Jos tie miehen sydämeen vie vatsan kautta, naisen sydämeen se taitaa sujua kukkaisia näkymiä tarjoamalla.

Hemerocallis 'Crimson Pirata' - Päivänlilja

Ehdin jo muutama postaus sitten pohtia, että päivänliljoilla menee kotiutumiseen aikaa, eivätkä ne välttämättä kuki ensimmäisenä vuonna. Sain heti korjauksen sanomisiini, kun syksyllä Ovaalipenkkiin istutettu Crimson Pirate kehitti nuppuja, jotka myös avautuivat. Paikka on aika kuiva ja kukka ehkä tavallista pienempi. Täytyy harkita kasvin siirtämistä, mutta olkoon nyt toistaiseksi noilla sijoilla.
 
Clematis 'Pink Fantasy'

Loistokärhö Pink Fantasy on yleensä kukkinut jo paljon aikaisemmin. Niinpä ajattelin, ettei se tänä kesänä kuki laisinkaan. Kyllä kukkii ja runsaasti. Ei nyt mitään sellaista kärhön kukkien räjähtävää runsautta, jota Puutarhan lumo -blogissa on tänäkin kesänä nähty. Epäilen, että Kruunuvuokolla on pätevien istutus- ja hoito-ohjeiden lisäksi hallussaan jokin maaginen kikkakolmonen.
 
Clematis 'Madame Julia Correvon'

Viime kesänä minulla oli tavalliseen tapaan muutama edullisesti ostettu kärhö ruukuissa. Syksyllä istutin ne maahan. Kärhöt heräsivät keväällä hyvin. Paitsi Madame Julia Correvon ja Warszawska Nike. Juuri ne, joita odotin innokkaimmin. Niinpä sitten kaupassa käydessäni ostin uuden Julian. Warszawska Nikeä en löytänyt. Istutettuani Julian uudelle paikalle, päätti se viime vuotinenkin herätä. Tosin se oli mennyt Hagley Hybridin kanssa sekaisin, joten paikka oli vähän eri, mitä tietoihini olin merkinnyt. Ei haittaa. Nyt on sitten kaksi Madame Julia Correvonia. 

Clematis 'Madame Julia Correvon'

Warszawska Nike ei ole herännyt. Tahvosten vierailulla sellaisen näin ja niinpä se lähti mukaan. Hyvällä tuurilla viime syksynä istutettu keväällä herää ja sitten on tummalilakukkaisia Nikejäkin parittain. 

Kuvissa Madame Julia Correvonin kukat näyttävät aika suurilta. Eivät ole. Olen huomannut, että ensimmäisenä kesänä kärhöjen kukat ovat usein vähän tavallista pienempiä. Sekään ei minua haittaa, sillä jo kärhöjen selviytyminen talvesta ilahduttaa.

Clematis Purple Plena Elegans ja Clematis Jackmannii

Pionipolun pään köynnöstuessa kasvavat edellisen kesän ruukkuihin istutetut Jackmannii ja Purpurea Plena Elegans. Omituinen yhdistelmä ehkä jonkun mielestä. Saa olla. Minulla näitä puoliväliin jääneitä ratkaisuja riittää. Syksyllä on tarve löytää istutuspaikka ruukuissa asuneille ja löytämistä haittaa jonkinasteinen istutusväsymys. Kunhan monttuun saa ja hengissä pysymään. Aina voi seuraavana kesänä siirtää parempaan paikkaan. Vaan eipä tule kaikkia sitten siirrettyä.
 
Clematis viticella Purpurea Plena Elegans

Purpurea Plena Elegansiakin minulla on nyt kaksin kappalein. Toinen tosin talon toisella puolella. "Kun halvalla saa" -metodi tuottaa tällaisia harhalaukauksia, vaikka ilman muuta voisi olla mielenkiintoisempaa hankkia erilaisia kasveja.


Kesäkukkien kanssa minulla ei ole ollut paras mahdollinen kesä. Krassi on sentään takuuvarma kukkija, joka näin loppukesästä leviää tehokkaasti sinne tänne. Oravan kesäpesä -blogin Kati oli tehnyt kauniin asetelman porttiruukkuihin valkoisista punahatuista, keijunkukista ja heinästä. Monivuotisina niistä on maahan siirrettyinä iloa myöhemminkin. Aiempina vuosina olen harrastanut monivuotisten käyttöä kesäkukkina. Mihin se idea on taas hautautunut? Laitetaan siis korvan taakse tulevaa kesää varten.

Ukkospilvet 15.8.

Pari-kolme suurempaa projektia odottaa aloitusta. Kasvimaalaatikot on tarkoitus uusia ja muutenkin laittaa kasvimaata vähän parempaan kuosiin. Sisäänkäynnin Bermudankolmio on tontin valo-olosuhteiden ja kuivuuden myötä muuttunut varsinaiseksi murheenkryyniksi ja sen kunnostaminen on melkeinpä ykkössijalla. Lisäksi alapihan Hortensiapenkin toisessa päässä on osuus, joka niinikään kaipaa kohennusta. Niin ja tontin yhdestä nurkasta puuttuu pala aitaa, joka jänisten vakituisen kulkureitin vuoksi on korvattu väliaikaisella verkolla. Isoja hommia varten pitäisi olla pidempi vapaapäiväputki, jotta työn saisi kerralla edes jonkinlaiseen valmiusasteeseen. Sellaista putkea tässä olen odottanut. Syksyn saapuminen painaa päälle, mutta onhan tässä vielä aikaa. Eikö olekin?


Bloggaajatapaamisen yhteydessä tuli juteltua myös kissoista. Monilla bloggaajilla kun niitä on yksi tai useampi. Meidän Juuso kehrää pilven päällä, joten täytyy hoidattaa kissaterapiatarve muiden kissoilla. Olemme käyneet ruokkimassa tyttären Nemoa ja Lokia. Kuvassa Nemo noudattaa rapsutuskutsua lähestulkoon "pää kolmantena jalkana". Eiköhän sitä taas tällä kissa-annoksella muutaman päivän elä.

Aurinkoa ja iloa kaikille!


sunnuntai 18. elokuuta 2019

Tahvosilla tavattiin

Hydrangea arborescens 'NCHA2' Pink Annabelle® - Pallohortensia


 

Kuultuani mahdollisuudesta tutustua Raaseporin Pohjankurussa sijaitsevaan Puutarha Tahvosiin en epäillyt hetkeäkään ilmoittautumista. Puutarha Tahvoset Oy on 1956 perustettu koriste- ja hyötykasvien tuotantoon ja tukkumyyntiin keskittynyt taimisto, jolla ei ole myymälää yksittäisille asiakkaille. Siksi tilaisuus päästä taimistolle oli houkutteleva.



Tutustumisretkelle kokoontui joukko bloggaajia, jotka kaikki olivat jo muista tilanteista minulle tuttuja. Kevyen salaatin ja herkullisen porkkanakakun lomassa Kotipuutarhan Maija Stenman aloitti toivottamalla meidät tervetulleiksi, jonka jälkeen hän johdatti meidät syysistutuksen hyödyliisiin näkökulmiiin. Mieleeni jäi päällimmäiseksi Maijan lausahdus "keväällä istuttavat ovat tunneihmisiä, syksyllä istuttavat järki-ihmisiä" (kaiken aikaa istuttavat ovat sitten puutarhahulluja). 


Seuraavaksi Tomi Tahvonen kertoi lyhyesti Puutarha Tahvosista, joka on alueella suuri työllistäjä. Työntekijöitä on ympärivuotisesti yli 50 ja kesäkaudella toistasataa. Taimiston tuotanto tapahtuu 100 hehtaarin alueella, tuotevalikoimaan kuuluu yli 800 eri kasvilajiketta, joista 85 % on omaa tuotantoa.

Ympäristöystävällisyys on huomioitu tuotannossa. Vesi ja ravinteet kerätään talteen ja kierrätetään uudelleen käyttöön. Kasvijätteet kierrätetään maanparannusaineeksi. Vuonna 2015 valmistui oma hakelämpökeskus.


Tomi Tahvosen jälkeen Mari Kaartokallio Kekkilästä kertoi erilaisista multatuotteista ja miksi puutarhassa käytetään katteita. Mullan laadulla on iso merkitys kasvien menestymiseen. Olen kyllä kaupoissa käydessäni nähnyt, miten runsaasti erilaista multaa on nykyisin tarjolla. Kekkilä onkin tehnyt myyjille opaskirjasen, jonka avulla he voivat paremmin auttaa asiakkaita löytämään sopivan tuotteen.


Kahvin jälkeen olimme valmiita siirtymään pihalle, jossa Ruduksen Iia Suikki kertoi, miten tärkeää pihapintojen rakentamisessa on huomioida hulevedet. Ruduksen uutuustuote hule- ja nurmikiveksi on Riimukivi, jossa on useita erilaisia ladontavaihtoehtoja. Saumauksessa voi käyttää mielikuvitusta ja soran tai kivituhkan lomaan voi istuttaa maksaruohoja ja mehikasveja.


Riimukivellä voi tasaisten pintojen lisäksi maisemoida esimerkiksi vaikeahoitoisen rinteen.


Ennen taimistokierrosta Tomi Tahvonen esitteli joitakin kasviuutuuksia ja myös aiemmin myyntiin tulleita kasveja. Endless Summer -hortensiat ovatkin jo monille tuttuja. Muita tuotesarjoja ovat mm. Easy Elegans -ruusut, First Editions -kokoelma sekä uusimpana Proven Winners -kavit, jotka ovat helppohoitoisia ja joissa lehtien ja kukkien raikas väri vaihtuu kasvukauden aikana.


Katseltavaa ja keskusteltavaa olisi esittelykasvienkin yhteydessä riittänyt melkoisesti, mutta mieli paloi kierrokselle. Koska aikaa oli rajallisesti ja alue valtava, kiersimme havukasveja sivuten koriste- ja hyötypensaat, ruusut, perennat ja köynnökset. Kasvien keskelle päästyämme joukko hajaantui, sillä niin paljon kiinnostavaa ja läheltä katsottavaa oli ympärillä.


Taimitarha on todella siisti ja kaikki hienossa järjestyksessä. Taimet on alueillaan aakkosjärjestyksessä, mikä helpottaa niiden keräilyä. Alueet on katettu mansikkakankaalla rikkaruohojen estämiseksi. Kastelujärjestelmä tuo vettä läheisestä järvestä. Mainittakoon, että alue on aidattu 2,5 metrin korkuisella panssariaidalla, joka sekään ei aina ole estänyt peurojen loikkaamista kasvillisuutta syömään.


Englantilaisia puutarhaohjelmia katsoessani olen ihaillut ja ihmetellyt sikäläisten taimien kokoa ja näyttävyyttä. Löytyy sellaisia kotimaastakin. Sen huomasimme Tahvosilla. Taimet olivat erittäin hyväkuntoisia ja kookkaita. Tahvosten taimia löytyy monista laadukkaista puutarhamyymälöistä. Jälleenmyyjät voi käydä tsekkaamassa Tahvosten kotisivuilta.


Tutustuminen Tahvosten taimitarhaan oli antoisa, mutta mukavaa oli myös nähdä bloggaajakavereita. Ihmisten intohimoa kuvastanee se, että vierailijoita oli tullut niinkin kaukaa, kuin Siilinjärveltä ja Kokkolasta saakka. Siihen nähden oma tunnin matka ei tuntunut missään.

Bloggaajatapaamiset ovat hienoja kohtaamisia ja parhaimmillaan Tahvosten kaltaisissa kasvimaailman paikoissa. Mikäs sen mukavampaa kuin jakaa tietoa, ideoita ja kokemuksia samaa kieltä puhuvien kanssa. Kasvien välissä blogikaverin kanssa kykkiessä tunsi olevansa oikeassa seurassa.


Sanna Tahvonen kuskasi pienellä peräkärrytraktorilla retken varrella bloggaajille kertyneitä ostoksia. Viimeiset ostokset tehtiin vielä lähtöpaikalle kootuista esittelykasveista.

Tapahtuman järjestivät:

ja

Lämmin kiitos heille kaikille. 
Kiitos myös bloggaajakavereille. Oli todella kiva nähdä teitä kaikkia. 
Oikein hyvää loppukesää niin järjestäjille kuin bloggaajillekin!
 

Tyhjin käsin en minäkään tapahtumasta lähtenyt. Niin paljon oli houkutuksia, että valinta muodostui äärimmäisen vaikeaksi. Mukanani oli pitkä lista, josta sitten toteutui:

Achillea millefolium 'Red Velvet' - Punakärsämö (kuvassa oikealla)
Clematis 'Warszawska Nike' - Jalokärhö
Clematis Texensis-ryhmä 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö
Heuchera 'Hans' - Keijunkukka
Physocarpus opulifolius 'UMN Harpell' - Purppuraheisiangervo (kuvassa vasemmalla)

Meinasi ihan unohtua, että Tomi Tahvoselta vierailijat saivat vielä "matkaevääksi" laatikollisen Pekka-omenaa. Olipa ihana päätös mukavalle retkelle.

 

torstai 15. elokuuta 2019

Puutarhassa et ole yksin

Amiraali omenamintussa
  
Elokuussa on perhosten aika saapua puutarhavierailulle. Lukuisia keltaisia ja valkoisia perhosia on lennellyt, mutta niistä en ole onnistunut saamaan kuvaa. Ensimmäinen näkemäni amiraali pysähtyi omenamintulle ruokailemaan ja lepäämään pitkäksi toviksi.Siitä sain kuvan.

Clematis Hagley Hybrid ja raitapaita
  
Tänä kesänä puutarhassa ei ole tarvinnut retkeillä yksin. Toukokuussa oli valtatavasti leppäkerttuja joka lehdellä ja nupulla. Nyt elokuussa olen nähnyt vain yhden leppäkertun, joten minne lienevät menneet. Sen sijaan ihan kaikenlaisia muita pörriäisiä surraa ympärillä ja kukkia kuvatessa saa bonuksena ikuistettua ötököitä.

Hydrangea 'Vanille Fraise'

Pikkulintuja talvikaudella ruokkiessa nälkä niiden tunnistamiseen on kasvanut. Keittiön hyllyssä on pino lintukirjoja, ettei turhaan tarvitse kirjastohuoneen hyllyyn lähteä opuksia tarvittaessa etsimään. Onkohan nyt syntymässä uusi tarve tunnistaa kaikki pikkuisetkin ötökät, kun niihin törmää monta kertaa päivässä.


Aikanaan tähän omakotitaloon muuttaessamme eräs vieras kauhisteli sisään lentäneitä kärpäsiä. Kun ovet ja ikkunat ovat pitkin päivää pihalle saakka auki, on totuttava monenlaiseen elämään. Kärpäsiä, ampiaisia, hämähäkkejä, jopa orava ja lintujakin on meille sisälle eksynyt. Kärpäset eivät pahemmin enää hetkauta, eikä kyllä hämähäkitkään. Pieniä ötököitä varten on takan reunalla tyhjä tulitikkurasia, jonka avulla eksyneet siirretään nätisti takaisin pihamaalle. No, kärpäsiä ja hyttysiä tulee kieltämättä välillä lätkittyä hengettömäksi.


Minulla on hiukan ötökkäkammoa, mikä tarkoittaa lähinnä sitä, etten niitä mielelläni käsiini ota. En niitä suuresti vihaa enkä vainoa, sillä ymmärrän ötököilläkin olevan tarkoituksensa ja paikkansa luonnon kiertokulussa. Kirvat saavat joskus kyytiä kunnon vesisuihkulla. Ja kotilot hukutetaan etikkaliemeen. Eli taitaa minussa pieni annos murhanhimoa asustaa. Joskus on tehtävä valintoja; joko kotilot tai kukkani. Eipä ole vaikea arvata, kumpi menee edelle.

Daalia Hartenaas

Tietämättä ja tiedostaen olen istuttanut puutarhaan kasveja, joiden pitäisi houkutella mm. mehiläisiä ja perhosia. Toisinaan se houkuttelevin kasvi ei olekaan puutarhan kaunotar, vaan jokin ihmisen mielestä vähäisempi ja vaatimattomampi. Olisi kiva vaihtaa kuulumisia pörriäisten kanssa ja kysyä, miksi juuri tämä tai tuo kasvi on heistä niin mieluisa.


Sinipiikkiputki kiehtoo laajaa joukkoa lentäviä ötököitä. Toisinaan näyttää, kuin mehiläiset olisivat vuokranneet useamman sinipiikkipalluran ja viettävät niissä aikaa kömpimällä ja torkkumalla pitkiäkin aikoja. Pikkuisen koskettamalla huomaa, etteivät ole tulleet tekemään kuolemaa, vaan meneillään on lakisääteinen kahvitauko.


Varsinkin hyötykasveissa parveilevat ötökät aiheuttavat kasvattajassa jonkin verran huolta siitä, onko kasvi liiankin mieluisa vierailijoille. Jääkö siitä mitään kasvattajalle? Niinkin välillä käy. Tänä kesänä lehtikaaleista ja salaateista tehtiin niin pitsimäisiä malleja, ettei minun tarvitse käyttää aikaani oman maan lehtikaali- ja salaattiruokiin. Mitäpä tästä opin? Ensi vuonna harso pysyy pidempään paikallaan. 


Kovin hienohelma tai herkkähipiäinen ei voi puutarhassa käyskennellessä ja työskennellessä olla. Milloin tahansa joku ötökkä voi kävellä pitkin käsivartta tai puraista pohkeesta. Maata kaivaessa mullassa mönkii matoja, muurahaisia, siiroja ja jos jonkinlaisia tuhatjalkaisia. Niitä on turha lähteä pakoon juoksemaan. Eivät tule perässä, vaan pikemminkin kiireen vilkkaa yrittävät itse päästä suojaan kaivajalta.


Pikaisesti puutarhaa vilkaistessa ei voi edes käsittää, millainen kuhina ja lajien kirjo siellä liikkuu päivin, öin. Joukkoon mahtuu hyviksiä ja pahiksia, rumia ja kaunottaria. Hyvin on kaikki nämä vuodet niiden kanssa samalle tontille sovittu. Kotilot ehkä eniten ärsyttävät, mutta kun ei niistä kokonaan taida eroon päästä, on vain opittava pitämään yllä jonkinlaista tasapainoa. Siinä vaiheessa, kun tontille alkaa espanjansiruetanat mönkimään, tilaan asfalttifirman töihin. Tai muutan kerrostaloon. Ehkä...


Loppukesän rituaaliin kuuluu rastaiden ilmestyminen pihapiiriin. Ne popsivat kypsyviä aronianmarjoja ja säikähdyttävät ohikulkijan lehahtamalla yhtäkkiä puskasta suoraan yläilmoihin. Vähän väliä mullat on kuopsutettu käytäville eli rastaillakin yhteiselo ötököiden kanssa on omanlaistaan kiertokulkua.


"Että se jaksaa lärpättää. Paras kömpiä takaisin kukan sisään lepäämään." Sanoo kultakuorioiainen ja katoaa Vanille Fraisen uumeniin.


Kuten sanottu, puutarhassa et ole yksin. Sinua ei ehkä tarkkailla. Sen sijaan sinun kannattaa katsella ympärillesi ja kumartua lähemmäs. Paljon mielenkiintoista on tarjolla ötököiden maailmassa.

Lempeitä kesäpäivä kaikille!

maanantai 12. elokuuta 2019

Puutarhasta löytyy aina ihmeteltävää

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Puutarhassa jokainen päivä on erilainen. Vaikka päältäpäin näyttäisi, ettei mitään erityistä ole tapahtunut, lähempi tarkastelu osoittaa aivan muuta. Lumien sulamisen aikaan alkaneet puutarhakierrokset jatkuvat aivan seuraavien lumien saapumiseen saakka ja aina löytyy jotain katseltavaa. Kiivaimpaan kasvuaikaan yksi kierros päivässä ei edes riitä ja se ensimmäinenkin kierros saattaa kestää pienen ikuisuuden.

Copaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnös avasi vihdoin ensimmäisen nuppunsa ja muut näyttävät seuraavan johtajaansa nopeaan tahtiin. Valtaosa nupuista on köynnöksen yläosissa, joten kuvaaminen vaatii varpaille nousua ja kunnon venytyksiä tahi tikkaita, jos oikein läheltä haluaa kuvata. Kelloköynnös on kaunis viherkasvinakin, mutta ilman muuta kukinto palkitsee kasvattajan. 

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Tiikerililja
  
Viime syksynä istutin syyssipuleiden ohessa myös muutaman tiikerililja Flore Plenon sipulin. Kerrottu kukka avaa vasta ensimmäisiä nuppujaan, enkä vielä täyteen mittaansa avautuneesta kukasta kuvaa saanut. Seuraavana päivänä se on jo mahdollista.

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Tiikerililja
  
Hauskasti  ainakin yksi viidestä vanasta tuottaa keltaisempia kukkia. Melkein ehdin jo unohtaa nämä tiikerililjat ja ihmettelin, mitä kummaa Allaspenkistä vielä nousee. Taidanpa taas syyssipulitilauksen yhteydessä muistaa lisätä näitä kesäkukkijoitakin.

Lilium Rosella's Dream - Värililja

Rusakko-vintiö söi suurimman osan alapihan liljanupuista, mutta yhteen Kiemurapenkin liljan varteen se sentään jätti nuput. Nyt saan ihailla vaaleanpunaista Rosella's Dreamia. Muiden osalta on odotettava ensi vuoteen.

Lilium orientalis 'Stargazer' - Idänlilja
  
Pionipenkin liljoista suurin osa on jo avautunut ja lakastunutkin. Stargazer päätti antaa muiden rauhassa etuilla ja ottaa nyt koko huomion itselleen. Kieltämättä se on komea lilja. Stargazerin pitäisi myös tuoksua, mutta hajuaistini on edelleen poissa.

Lilium lancifolium - Tiikerililja

Perinteinen oranssi tiikerililja on monille tuttu jo lapsuudesta. Minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, mistä tiikerililja on meille tullut. Aina se on kasvanut jotenkin hassusti penkin laidassa ja ollut vaarassa kaatua käytävälle. Sen sipuli on kaivamisen kannalta vaikeassa paikassa, joten olen antanut olla. Ajatuksena on ollut hankkia näitä lisää, mutta toistaiseksi aikomus ei ole toteutunut. Itusilmujen olen antanut pudota penkkiin, mutta niistä lisääntyminen taitaa viedä ikuisuuden.

Puulilja OT hybrid 'On Stage'

Puulilja On Stage tuoksuu todella voimakkaalle. Aiempina kesinä tunsin sen tuoksun jo kaukaa lähestyessäni liljan istutuspaikkaa. Nyt voin pyöriä ihan vieressä haistamatta mitään. Itse asiassa tuntuu kummalliselta, kun ei kykene haistamaan sen enempää hyviä kuin huonojakaan tuoksuja. Tuoksut ovat olennainen osa joidenkin kukkien viehättävyyttä.
 
Alcea rosea 'Carnival' - Tarhasalkoruusu
  
Olin jo hiukan huolissani, menikö kaikki viime kesän perennakasvatukset pieleen. Syksyllä istutin keväällä kylvetyt ja kesän aikana ruukuissa kasvaneet taimet penkkehin. Salkoruusu Carnival oli mix-pussukka, jossa piti olla kirkkaita värejä. Ehkä sellaisia vielä penkistä joskus nousee, mutta nyt vanhan pinkin salkoruusun vierestä ilmestyi yllättäen haalean vaalea kukka. Piti kuvata sen takaraivo, sillä muita kasveja tallomatta en olisi päässyt kasvotusten Carnivalia kuvaamaan. Kunhan nuo muut nuput aukeavat, voin katsoa häntä silmästä silmään.

Achillea micrantha - Keltakärsämö

Koko kesä on pitänyt kehua keltakärsämöä. Todella kiitollinen kasvatettava. Kasvaa aika korkeaksi, mutta pysyy hyvin pystyssä. Vähän sentään kallistelee aurinkoa kohti. Yhdestä taimesta on vähitellen kasvanut komea joukko. Keltakärsämö näyttää houkuttelevan kaikenlaisia pörriäisiä. Kukka kestää pitkään keltaisena ja hyväkuntoisena.

Achillea micrantha - Keltakärsämö

Keltakärsämö kuuluu niihin kasveihin, joita kannattaa katsella ihan läheltä. Alussa se on täynnä pikkuruisia nuppineuloja, jotka vähitellen avautuvat muodostaen pikkuisten kukkien laajan rykelmän.
 
Rudbeckia laciniata - Kultapallo
  
Jälleen kerran kävi niin, etten muistanut kultapalloa juhannuksen korvilla leikata matallammaksi. Huhupuheiden mukaan se kukkisi leikkaamisesta huolimatta ja pysyisi paremmin pystyssä. Nyt se huitelee korkeuksissa ainoastaan tuettuna. Muuten se nauttii rennosta loikoiluista muiden kasvien päällä. Kultapalloni kaipaa itse asiassa parempaa istutuspaikkaa, mutta toistaiseksi en ole sellaista keksinyt. 

Lonicera periclymenum - Ruotsinköynnöskuusama
  
Honkkarista halvalla ostettu ruotsinköynnöskuusama on osoittautunut reippaaksi kukkijaksi. Köynnöksellä ei vielä ole mittaa metriä enempää, eikä montaa haaraakaan siihen ole vielä kasvanut. Silti jokaiseen latvaan on tullut kukka, joka on jo vähän räjähtäneenäkin aika jännittävä. Alapihan aitaaminen tuotti runsaasti uusia mahdollisuuksia. Täytyyhän aidan reunus täyttää sinne sopivilla kasveilla.

Mahonia aquifolium - Mahonia

Mahoniapensaani olivat hätää kärsimässä tappotalven 2015/2016 jälkeen. Silloin paleltui melkoinen osa kummastakin pensaasta ja pelkäsin menettäväni nämä ikivihreät kasvit. Blogiystävät kehottivat leikkaamaan kuolleet oksat reippaasti pois ja antamaan mahonioille mahdollisuuden uuteen nousuun. Näin tapahtui. Kahteen vuoteen eivät kukkineet laisinkaan, mutta tänä keväänä kukkia oli runsaasti. Ja nyt sitten noita sinisiä marjoja. Pensaat ovat kasvaneet kiitettävästi ja lehdet ovat upean kiiltäviä. Suojaan mahoniani varhain keväällä rhodojen tapaan. Ikivihreinä ne ovat alttiita kevätahavalle.

Allium sativum - Valkosipuli
 
Valkosipulin satoa ei ole vielä korjattu. Valkosipuli kuuluu Ukkokullan reviiriin, enkä arvaa mennä siihen sotkeutumaan. Valkosipuleihin on tullut hauskat kukinnot. 

Allium cepa - Kepasipuli

Tavallisen sipulin nostin runsas viikko sitten. Ensin sipulit kuivuivat puuvajassa muutaman aurinkoisen päivän ja sitten vein ne kellariin jatkamaan kuivumista. Varret alkavat olla sen verran kuivia, että pian voin napsaista ne pois ja laittaa sipulit verkkopussiin. Muutama on jo käyty hakemassa keittiöön syötäväksikin. Sen verran paljon meillä käytetään sipulia, että oma sato riittää vain hetkeksi. Ehkä ensi vuonna laitan sipulia enemmän. Se kun on todella helppoa kasvatettavaa.

Kotilo

Vettä on satanut lisää ja välillä vähän ukkostanutkin. Sade on tervetullutta, eivätkä nämä määrät vielä korvaa luonnon vesivajetta. Kotilot olivat kaivautuneet mullan syvyyksiin, mutta kömpivät heti sateiden alettua esiin. Kuunliljat ja nauhukset ovat jokakesäiseen tapaan pitsikuvioituja. 

Daalia Hartenaas

 Nauttikaa kukista ja elokuisesta kesästä. Vielä riittää valoa ja lämpöä.