sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Iristen ilakointia

Iris germanica
  
Yksi rutikuiva kesäkö sai kaikkiin kukkiin vauhtia ja loistoa? Saksankurjenmiekkani eivät kukkineet viime kesänä juuri laisinkaan. Tämä nimetön yksilö oli niin huonovointisen näköinen, että pelkäsin sen sanovan minulle lopullisesti hyvästit. Sain sen vuosia sitten pois muuttavalta naapurilta. Muutaman yksilön voimin se on kesäisin kukkinut, mutta nyt on kokonainen iristen nuppujoukkio valmiina avautumaan.

Iris germanica

Tämä iris on jokin kesällä 2016 Päivölän ruusutilalta ostamani yksilö, jonka nimi on kadoksissa. Se kukkii nyt ensimmäisen kerran. Saaripalstan Saila armoitettuna kasviasiantuntijana tai Päivänpesän elämää -blogin Katja iristen keräilijänä ehkä tunnistavat.


Ei kyllä kannata kasvien hitauteen hermostua. Miten palkitsevaa onkaan nähdä jonkun kasvin vihdoin kukkivan. Mitään paineita en tällekään irikselle ole asettanut, enkä ole häntä uhkaillut pois kaivamisella. Yleensä ohi kulkiessa tulen miettineeksi, mikä on mennyt vikaan ja mitä pitäisi tehdä, jotta kukkiakin näkisi.

Iris sibirica

Tätä sinistä siperiankurjenmiekkaa taitaa olla vähän jokaisessa puutarhassa. Se on aika helppo kasvi myös jaettavaksi. Niinpä siperiankurjenmiekkaa kasvaa pihallani useassa paikassa. Nyt se kukkii niin runsaana, että taidankin käydä muutaman kukan poimimassa maljakkoon. Jos jotain kukkaa on vain muutama kappale, en niitä raaski käydä taittamassa, vaan mieluummin katselen kasvupaikallaan. Tuosta porukasta jokusen varren uupuminen ei näy missään.


Siperiankurjenmiekan kuvio on taas niitä ihmettelemisen arvoisia asioita. Jälleen kerran suorastaan mykistyn luontoäidin taitavuudesta. Miten kaunis väri, muoto ja kuvio kasvilla onkaan.


Toivottavasti tämä oli vasta iristen kukinnan alkua. Muitakin kalleuksia kukkapenkeissäni on, mutta niiden kukkiminen on aina oma arvoituksensa. Toivotaan, että jaksavat näyttäytyä.

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Punaista ja oranssia

Papaver orientale - Idänunikko
  
Onpa monien kukkien kukinta tänä vuonna yltäkylläistä. Idänunikoiden nuput poksahtelevat auki kiivaassa tahdissa. Ehkä ovat kimpassa sopineet aloittavansa samana päivänä samalla kellonlyömällä. Illalla olivat vielä tiukassa nupussa ja vain harvoista näkyi punaisen pilkahdusta. Aamulla ulos katsoessa penkki oli silkkaa punaista ilotulitusta.
 

Onneksi osa idänunikoista päätti kukkia normaalin kukan tapaan penkissä, joten pääsin niitä läheltä ihailemaan ja kuvaamaan. Valtaosa idänunikoistani ryömii pionien takana, aroniapensaiden kupeessa. Nimenomaan ryömii, sillä eivät todellakaan tykkää seistä tanakasti pystyssä. Kenties ne näyttävät minulle mallia, sillä piiloutuvien idänunikoiden pariin päästäkseni minun on joko ryömittävä tai loikittava. Enhän halua vahingoittaa nupulla olevia pionejani.

Papaver orientale 'Princess Louise'

Torstaiaamun yllättäjiin kuului myös vaaleanpunainen idänunikko, joka sekin oli avannut ensimmäisen nuppunsa. Punaiset idänunikot olen saanut naapurilta. Tämän vaaleanpunaisen ja toivon mukaan pian avautuvan valkoisen Royal Weddingin olen kasvattanut siemenistä. Unikot eivät liene kovin vaikeita kasvatettavia, mutta silti jokaisen itse kasvatetun kukan kukkiminen tuottaa paljon iloa ja onnistumisen tunteita.

Pioni, jonka piti olla Alexander Fleming

Vanhoissa pioneissani on hurjan paljon nuppuja. Uudemmissa sen sijaan joissain ei ollenkaan. Ruusupioni avasi yhden kukan, joka oli kovin pieni. Kuolanpioni ei kukkinut laisinkaan. Myös Louis van Houtte näyttää jättävän kukinnan väliin. Bartzella ei ole kukkinut vielä kertaakaan, mutta tämä onkin vasta sen toinen kesä pihallamme..

Tästä kuvasta pionit ovat kasvaneet melkoisesti.
 
Pituuttakin pionien varsille on kertynyt melkoisesti. Laittaessani pionitukia ajattelin, että kerrankin nuput avautuvat tukiraudan tasolle ja pysyvät näin pystyssä. Hui, hai, turha luulo. Tukien asentamisen jälkeen pionit ovat kasvaneet mittaa niin paljon, että tuskin tukien nostaminenkaan kovin paljon auttaa. Toivottavasti kukkimisen aikaan ei tule kaatosadetta.

Ken hän on?

Turun messuilta 2017 Alexander Flemingin juurakkona ostamani pioni availee nyt ensimmäisiä nuppujaan. Ei muuten ole Alexander Fleming, jonka pitäisi olla vaaleanpunainen. Tätä ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa vaaleanpunaiseksi. Pioni on vankkarakentainen ja kaikin puolin runsas muodoltaan. Sopii se muiden kaverina tuossa kasvamaan, mutta jääköön viimeiseksi messusipuleiden kaltaiseksi bingo-ostokseksi.

Tanacetum coccineum - Punapäivänkakkara

Punapäivänkakkaran väri on sitä luokkaa, että se näkyy varmasti hyvin ja pitkälle. Nätti kukka, joka korkea- ja huojuvavartisena vaatii tuentaa. Siellä se makaa pitkin pituuttaan vähän joka suuntaan Pikkupuutarhan Kivipenkissä. Aina ohi kulkiessani muistan, että tuokin täytyy nostaa pystyyn, vaan aina se tuppaa unohtumaan. Pitäisi kantaa mukanaan melkoista arsenaalia erilaisia työvälineitä välttääkseen jatkuvan edes takaisin hyppäämisen ja sen myötä unohtelun.

Pilosella arantiaca - Oranssikeltano

Tämän kasvin luulin menettäneeni. Oranssikeltanoa sain vuosia sitten eräältä tuttavalta ihan toisen nimisenä. Taisin Saaripalstan Sailan blogissa sen bongata ja sain vihdoin kasville oikean nimen (mikä kumman vimma minulla on saada kasveille oikeat nimet?). Yläpihan pientä kivipolkua uudistaessani edellisen kerran kasvi katosi. Luultavasti en riittävän huolellisesti sitä suojellut, enkä myöskään muualle siirtänyt. Jotenkin se on onnistunut luikertamaan itsensä 10 metriä alaviistosti Vasenrinteeseen, josta sen muutama päivä sitten löysin nuppuisena. Tällaisia mysteereitä minulle tapahtuu kerran jos toisenkin. 

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlaja se jatkaa kukkimistaan. Se ei siis ole mikään ohikiitävä onnenkantamoinen, vaan tarjoaa kaunistusta puutarhaan ja ihastuksenhenkäilyä puutarhurille pitkäksi aikaa.

Raphanus sativus - Retiisi

Kasvimaallekin olen ehtinyt. Sekä kastelemaan että harventamaan. Lavakauluksissa ei ole kovin suurta rikkaruoho-ongelmaa, joten kitkemisellä ei tarvitse itseään liiaksi rasittaa. Porkkanat ja punajuuret kuitenkin harvensin ja samalla keräsin punaisina pullistelevat retiisit salaattiin. Pitääkin ostaa lisää retiisinsiemeniä, jotta voin taata sadon jatkuvuuden.

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Monta työtä ja touhua puutarhassa odottaa tekijää. Yhden homman kun saa ruksattua listalta, viisi uutta on jo listaa pidentämässä. Puutarhan rakentaminen ja ylläpitäminen vaatii aikamoista uurastusta, jos sen haluaa pitää jotakuinkin säällisen näköisenä. Itse olen tällaisen harrastuksen ja huvituksen itselleni valinnut, enkä yhtään valita. Niin paljon iloa puutarhassa oleminen ja kaiken kauniin katseleminen tuottaa.

Aurinkoa ja lämpöä viikonloppuunne!
 
 

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Aurinko hellii ruusuja

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'
  
Puutarhassa tapahtuu jatkuvasti sellaisella vauhdilla, ettei millään perässä ehdi. Helteessä ruusujen nuput poksahtelivat auki, kuin popcornit kattilassa. Jos aamulla näkee Tove Janssonin nupun avautumassa, illalla se jo varistaa terälehtiään. En sentään leiriä Toven äärelle perustanut avonaisia kukkia nähdäkseni, mutta aika monta kierrosta sen pariin tein. Ja onnistuin. Upea samettinen puna.

Rosa rugosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu
  
Teresanruusu on aina meillä ensimmäisten kukkijoiden joukossa. Niin myös nyt. Teresassa on useita muhkeita vaaleanpunaisia kukkanyssyköitä. Ja lisää nuppuisia lupauksia.

Rosa rugosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu

On muuten herkullinen tämä Teresanruusun aukeamaisillaan oleva nuppukin.

Rosa pimpinellifolia 'Poppius' - Suviruusu

Suviruusussa näyttää olevan tänä vuonna eheitä ja hienoja kukkia. Jonkun verran keräsin vattukärsäkkään katkomia nuppuja. En ole vattukärsäkkäitä millään myrkyttänyt. Pimpinelliruusuja on ympäri pihaa, joten pitäisi varmaan pudottaa kokonainen myrkkypommi kärsäkkäistä eroon päästäkseni. Millään ei myöskään tiheiden ruusupensaiden alle pudonneita nuppuja pysty kaikkia poimimaan. Toistaiseksi kukkia on pensaissa ollut enemmän, kuin kärsäkkäiden valtaamia nuppuja. Toivotaan tilanteen sellaisena pysyvänkin.
 
Rosa majalis 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

Tornionlaaksonruusukin on aloittanut kukkimisensa. Vaikka auringosta ja lämmöstä pidänkin, ruusujen ja monien muiden kukinnan vuoksi viileämpi sää olisi hyväksi. Silloin kaikki eivät kuki ohi pikakelauksella ja puutarhuri pääsee nauttimaan istutustensa palkinnoista vähän pidempään.

Rosa majalis - Metsäruusu
  
Metsäruusun yksinkertainen kukka on kaunis ja yleensä kukkia pensaassa on paljon. Surina ja pörinä kukissa kuuluu jo pitkälle, kun kukkien suosiosta kilpaillaan. Myös tuoksu on ihana, mutta nythän en sitäkään haista. Ehkä joskus tulevaisuudessa, toivon.

Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu

Juhannusruusut kukkivat nyt aivan valtavasti. Viime kesän kuivuusko sen sai aikaan, en tiedä. Pensaat ovat kermanvalkeiden kukkahattaroiden kattamia. Juhannusruusumme on tuotu meille Ukkokullan äidin lapsuudenkodista Hämeenkoskelta. Kasviin liittyvä historia lisää niiden merkittävyyttä.


Kultakuoriaisia pörrää nyt puutarhassa siellä täällä. Kuoriainen viihtyy hyvin putkikasvien kukinnoilla, joilla se käyttää kukkien siitepölyä ja terälehtiä ravinnokseen. Sille kelpaa hyvin myös ruusun, ohdakkeen ja mesiangervon kukat (Lähde: Wikipedia). Enpä usko, että yksi tai kaksi kultakuoriaista ehtii kaikki juhannusruusuni syödä.

Rosa 'Hurdal' - Norjanruusu

Seuraavaksi nuppunsa taitaa avata norjanruusu. Siinä onkin lukuisia nuppuja. Valamonruusukin on siinä ja siinä avautumisensa kanssa. Muut seurannevat perässä.

Rosa rugosa - Kurttulehtiruusu

Moni on varmasti kuullut uutisista, että rosa rugosan eli kurttulehtiruusun myynti kiellettiin 1.6.2019 lähtien. Maa- ja metsätalousministeriö määrää kurtturuusun kasvatuksenkin kiellettäväksi kolmen vuoden kuluttua. Tämä ruusu on siis hävitettävä kotipihoiltakin. Kurttulehtiruusu on nopea leviämään ja se aiheuttaa suuria ongelmia meren rannoilla. Kurttulehtiruusu on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. 

Minulla on pihalla muutama kurttulehtiruusu. Ne ovat tähänkin saakka olleet varsin kitukasvuiset, joten niiden hävittäminen ei sureta. Rosa rugosan kieltäminen on jo aiheuttanut runsaasti väärinkäsityksiä. Ruusujen sukuja tuntemattomille ihmisille on syytä tähdentää, että kielto koskee vain kurttulehtiruusuja, ei sen sukulaisia. Kun rosa rugosa -nimen perässä on jokin lisänimi (esimerkiksi rosa rugosa 'Therese Bugnet'), ei sitä kielto koske. Nämä ruusut eivät leviä kurttulehtiruusun tavoin.


 

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Puutarhan kukkivat koristepuut

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Toivon, että olisin herännyt istuttamaan pihaani koristepuita jo vuosia aiemmin. Syreeneitä meille tuki tuli varhaisessa vaiheessa, mutta monelle muulle kaunottarelle olen antanut mahdollisuuden vasta paljon myöhemmin. Oli puu sitten iso tai pieni, se kannattaisi hankkia pihaan ensimmäisten joukossa. Niin siitä riittäisi iloa pitkäksi aikaa.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomenapuu

Koristeomenapuita innostuin hankkimaan vasta 2015. Silloin istutin Pikkupuutarhan Muuripenkkiin tummalehtisen, punakukkaisen Royaltyn ja sen lähelle vaaleanpunakukkaisen Aamuruskon. Puut olivat isuttaessani kaksimetrisiä ja niissä oli muutamia nuppuja. Viime kesänä sekä Royalty että Aamurusko kukkivat runsaasti ja tänä vuonna ne kukkivat valtoimenaan. Mikä ihastuttava näky se olikaan.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu

Pari vuotta myöhemmin eli 2017 törmäsin puutarhakaupassa puolitoistametriseen Musta Rudolfiin. Siitä olin lukenut parista blogista ja tietenkin puu jäi alitajuntaan "täytyy hankkia" -otsakkeella. Niinpä en edes harkinnut kaupassa Musta Rudolfiin törmätessäni vaan kannoin sen kassan kautta autoon. Enkä ole katunut. Upeasti se on kukkinut alapihan Syyspenkissä.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu

Alapihalla meillä oli vuosia sitten yksi hedelmiä tekevä kirsikkapuu. Se joutui jäniksen kaluamaksi ja pakkanen vei loput voimat. Puu kuoli. Uutta sen tilalle ei jostain syystä ole hankittu. Äitienpäivälahjaksi toivoin 2016 koristekirsikka Kevätsuudelmaa (Prunus 'Accolade'). Sen sain ja odotan sen jonain keväänä loistavan vaaleanpunaisena pilvenä Kiemurapenkin päässä. Toistaiseksi siihen on tullut keväisin vain muutama kukka. Ehtiihän se, kunhan neito vähän ikääntyy.

Syringa josikaea - Unkarinsyreeni

Mainitsinkin jo alussa, että syreeneitä pihassamme on ollut vuosikausia. Lilakukkaista pihasyreeniä kasvaa olopihan Syreenipenkissä, leikkimökin takana ja muutama myös varaparkkipaikan kupeessa tuija-aidan jatkeena. Syreenipenkin pihasyreenien rivin viimeisenä - tai ensimmäisenä, mistä suunnasta halutaan katsoa, on pari unkarinsyreeniä.
 
Syringa 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni

2014 istutin naapurin vastaiselle rajalle isabellansyreeni MacFarlanen ja jalosyreeni Sensationin. Jälkimmäinen riutui pois, mutta isabellansyreeni on parin viime vuoden aikana alkanut kukkimaan. Luultavasti se saa nyt enemmän valoa ja lämpöä, kun tonttia varjostanut metsikkö kaadettiin. Tänä keväänä isabellansyreeni on ollut vähän huonovointinen. Monta oksaa on kuivunut, eikä kukkanuppujakaan taida olla kolmea enempää. MacFarlanen kukka on upea, joten toivon syreenilleni toipumista, mikä häntä sitten vaivaakaan.

Toukokuussa ostin jalosyreeni Ludwig Späthin (Syringa vulgaris ”'Andenken an Ludwig Späth'). Se on vielä pikkuinen, runsaan metrin korkuinen. Istutin sen Syyspenkkiin, jotta se saisi paljon valoa ja aurinkoa. Ja jotta sen kukinnasta voisivat nauttia puiston ohikulkijatkin sitten aikanaan. Vielä olisi toiveissa syreeni Moskovan kaunotar. Löysin sille sopivan paikankin, joten saapa nähdä, milloin syreeni meille saapuu.


Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Jos jostain hankinnasta olen erityisen iloinen, niin ruusuorapihlajasta. Sen istutin 2015 Hortensiapenkkiin. Toissatalvena märkä ja painava lumi mursi puusta ison oksan viiltäen mennessään runkoon pahan näköisen haavan. Hoidin vauriota haavabalsamilla ilmeisesti hyvin tuloksin, sillä puu on virkeä ja juuri nyt täynnä pieniä ruusumaisia kukkia. Ei epäilystäkään, miksi puu on nimeltään ruusuorapihlaja. 

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Sen verran vahvasti pelästyin ruusuorapihlajan ison oksan murtumisesta, että otin tavakseni kiertää puutarhaa säännöllisesti myös talvisin. Näin ehtii poistaa liiat lumikertymät hennoilta oksilta ja toisaalta myös löytää mahdolliset vauriot ajoissa, jotta niitä voi edes yrittää hoitaa. Myös jänisverkkojen asentamisessa en lipsu. Yhdessä yössä - tai päivässä - ristihuulet telovat pienen puun lohduttomaan kuntoon.

Caragana arborescens 'Pendula' - Riippahernepuu

Pitkään mieleni teki riippajalavaa. Ei vain sattunut juuri silloin olemaan niin paljon irtonaista rahaa budjetissa. Niinpä ostin riippahernepuun istutettavaksi juuri perustetun (2012) Kurgaanin laelle. Riippahernepuu on sopivan pieni ja helppohoitoinen. Se on kotiutunut hyvin paikalleen. Eihän se riippajalava ole, mutta enpä siltä moista odotakaan.

Caragana arborescens 'Pendula' - Riippahernepuu

Tässä kuvssa riippahernepuusta ei kasva noin paljon ylöspäin sojottavia oksia, vaan ne kuuluvat takana olevalle kriikunalle. Kuvan ottamisen jälkeen puu sai sille kuuluvan huoltoleikkauksensa. Riippahernepuun on tarkoitus olla sateenvarjon mallinen, joten hiukan siitä voi vuosittain leikata väärään suuntaan kasvavia oksia. Lyhennän myös välillä kovin alas kasvavia oksia ja poistan tyvestä nousevat versot.

Sorbus 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Vuoden takaisella kävelylenkillä sain päähäni uuden pinttymän. Näin kylänraitin varrella upeassa oranssinpunaisessa syysruskassa loistavan tuurenpihlajan ja silloin se iski: "Meidän pihaan on istutettava tuurenpihlaja." Toki pidempiaikaisena projektina on ollut lisätä sekä syyskukkijoita, että enemmän syksyisiä ruskavärejä tarjoavia kasveja. Tuurenpihlaja on siis hyvin linjassa tähän tavoitteeseen.

Sorbus 'Dodong' - Tuurenpihlaja


Syksyllä en enää tuurenpihlajoita löytänyt ja niinpä siitä tuli kevään ensimmäinen hankintakohde. Vinkkasin Ukkokullalle, että tuurenpihlaja olisi sopiva äitienpäiväkukka. Kirjoitin nimen oikein lapulle ja netistä tarkastin, missä niitä olisi myytävänä. Niin meille sitten muutti ensimmäinen tuurenpihlaja, josta olen kovasti iloinen. 

Ajattelin saman tien hankkia myös helmipihlajan, mutta siitä tulikin monimutkaisempi prosessi. Löysin yhden ainoan helmipihlajan. Jotenkin mieli vastusti 50 euron pulittamista puolimetrisestä risusta. Olisihan se risu aikanaan varmasti mittaa saanut, mutta silti kaupat jäi tekemättä. Sen sijaan päätin ostaa toisen tuurenpihlajan, koska sellaiselle oli pihassamme sopiva paikka. Kaivoimme nimittäin naapurin puoleisesta päästä kolme risuuntunutta norjanangervoa kokonaan pois ja huoltopihaksi nimeämäni alue kaipasi jotain muuta vihreää tilalle. Paikalla kasvoi aikanaan tavallinen pihlaja. Se osoittautui lahoksi ja jouduimme sen kaatamaan, jotta se ei syysmyrskyissä romahtaisi naapurin tai oman talomme päälle.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Pienet koristepuut tuovat puutarhaan mukavaa eloa ja rytmiä. Ne eivät kuitenkaan varjosta yhtä paljon, kuin valtaviksi kasvavat koivut ja kuuset. Olen jo päässyt maistamaan kukkivien koristepuiden alkukesän kauneutta. Innolla odotan niitä syksyjä, jolloin tuurenpihlajat "palavat" ruska-asussaan.
 

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Kyllä nyt harmittaa!!!


Mikäköhän minua nyt niin harmittaa? Jänisten tekoset tietenkin. Olivat yön aikana käyneet puutarhassani napostelemassa kahdesta penkistä väri-, marhan- ja varjoliljoista latvukset. Useimmissa oli jo nuput tulollaan. Vain muutamia liljoja oli jäänyt napsimatta. Ei siis tänä kesänä upeaa Sweet Surrenderin kukintaa, ei Rosella's Dreamin romanttista pinkkiä, eikä luultavasti myöskään marhanlilja Arabian Nightin loistoa. Samoin uudesta Syyspenkistä oli käyty napsimassa juuri kukkaan päässyt kesäkullero. Murrr... ja aaarrgghhhh...


Superhelteestä huolimatta mustat pilvet kulkevat mielessäni ja pohdin kiivaasti keinoja pelotella jänikset pois puutarha-buffetista. Eiköhän luonnossa ole nyt ihan riittävästi syötävää, ettei tarvitsisi omin käsin istuttamiani kalleuksia tulla ajankulukseen napostelemaan. Olisivat edes maistaneet juuri kukkimaan alkaneesta juhannusruususta kukan tai pari. Se ei olisi tuntunut kukkapaljouden keskellä miltään. Mutta pitääkin mennä syömään jotain sellaista, jonka seuraavaa kukintaa joutuu odottamaan kokonaisen vuoden.

Perjantaina 31.4, lauantaina 2 astetta vähemmän. Kyllä tarkenee.

Hellettä on tosiaan piisannut yli oman tarpeen. Piti istuttaa muutama kasvi ja leikata nurmikko, mutta jo pelkkä työnteon ajatteleminen saa hien valumaan pitkin selkää. Olkoon siis ainakin tämä viikonloppu leppoisaa oleskelua kirjan ja kahvikupin äärellä.


Tästä taisi tulla myös aikamoinen ötökkäkesä. Ruusuissa on runsaasti kirvoja. Leppäkerttuja on puutarhassa ihan joka lehdellä ja kukan varressa. Kultakuoriainen lensi jopa sisälle ja juhannusruusujen kukissa niitä ryömi useita. Kuvassa valkoinen hämähäkki ruokailee ampiaisella. Ja hyttysiäkin riittää niin, että jalat on paukamia täynnä.


Kutisevista hyttysenpuremista kintuissa ja jänisten syömistä liljoista huolimatta kesä tarjoaa kaunista katseltavaa niin, että välillä ihan pyörryttää kaikki ihanat kukkaset. Jollei luvattu ukkonen anna kuulua itsestään, on tiedossa kasvimaan kastelemista.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

 

lauantai 8. kesäkuuta 2019

Adoptiotiikeri ja peltikissoja

Naapurin Mami-kissa 23.4.

Olemme saaneet hauskan vakiovieraan puutarhaamme. Erään lähinaapurin Mami-kissa loikoilee harva se aamu etupihan syyshortensian kupeessa. Aamuaurinko paistaa siihen lämpimästi ja samalla Mami voi tähtäillä kriikunassa ja marjakuusessa pyrähteleviä tinttejä.


Mamissa on paljon samaa, kuin meidän Juusossa. Silmät ovat vihreämmät ja turkissa enemmän ruskeaa. Mami on jonkun hylkäämä kotikissa. Naapuri etsi sen omistajaa, mutta ei löytynyt. Niinpä he käyttivät kissan eläinlääkärissä ja pitivät omanaan. 

Mami-kissa 2.6.

Mami on tyttökissa ja edelleen melko arka. Se ei anna koskettaa itseään. Pari kertaa se on ollut aikeissa tulla meille sisälle, kun pihaovi on ollut auki. Minut huomatessaan Mami on kuitenkin sännännyt nopeasti takaisin pihalle. Keväällä Mamin näki helposti sen hiipiessä puutarhassa. Nyt kasvit ovat kasvaneet ja useimmiten Mamista näkyy vain selkä ja hännänpää. Siitä on tullut meidän puutarhassamme hiiviskelevä adoptiotiikeri. Metsästäköön rauhassa hiiret ja myyrät puolestamme.

 
Mami haistelee varjoliljaani.


Löysin kellarista laatikon, jonka olin autuaasti unohtanut. Laatikossa oli kolme mustaa, vihreäsilmäistä peltikissaa. Muistan ostaneeni kissat erään kaupan alelaatikosta kympillä. Ja sitten unohdin pariksi vuodeksi kellariin.


Ripustin kissat metallisiin lyhtytelineisiin, joissa tuuli liikuttaa kissoja sopivan elävästi. Yhden kissoista siirsin jo marjapensaiden viereen, sillä räkätit ovat innostuneet napsimaan herukoista raakileita.


Kasvimaan kupeessa istuva kissa onnistuu pelästyttämään minut yllättävällä olemuksellaan. En ole vielä tottunut siihen, että kasvarin takaa ajatuksissani tullessani vastassa on musta kissa. Eiköhän me vielä tutuiksi tulla.

Malus Purpurea Musta Rudolf - Koristeomena

Kun yksi - tai tässä tapauksessa kaksi - koristeomenapuuta lopettaa kukintansa, kolmas aloittaa. Aamurusko ja Royalty ovat terälehtensä alas pudottaneet. Nyt on Musta Rudolfin vuoro. Herkullinen hänkin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!