sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Leipomuksia itselle ja muille


Valkoinen ritarini senkun kaunistuu. Ensimmäisestä vanasta on kolme kukintoa avoinna ja yksi viittä vaille. Toinen vana tunkee itseään ensimmäisen vanan kukkien keskelle ja kolmannesta vanasta pilkistää valkoista kärkeä. On se vaan niin kaunis. Huomaan iltaisin katseeni pysähtyvän amarylliksen kauneutta ihailemaan kerran jos toisenkin.


Jo monena vuotena olen ajatellut, että voisin hyvin jättää piparien leipomisen väliin. Lasten kanssa piparitalkoot oli kiinteästi joulun odotukseen liittyvä traditio. Piparit myös katosivat tehokkaasti niin isoihin kuin pieniinkin suihin. Osa hävisi jo taikinana. Muistan omastakin lapsuudesta, miten houkuttelevaa oli upottaa lusikka viileässä odottavaan piparitaikinaan. Omatkin lapseni saivat taikinaan kunnollisen kraatterin aikaan kuvitellen ehkä, etten sitä huomaisi. Nyt on toisin. Loput viimevuotisista joulupipareita söimme kuukausi sitten. Oikeastaan juuri noita lokakuussa syötyjä pipareita muistellen päätin sittenkin tehdä pienen taikinan ja pyöräytin sen pipareiksi. Taikinan mausteinen tuoksu on vastustamaton. Piparit maistuvat ihanilta vaikkapa sinihomejuuston kanssa myös joulun jälkeen. Ei ollut iso homma. Olen tyytyväinen, että siihen ryhdyin.


Taatelikakku on kuulunut meidän jouluun iäisyyden. Miksiköhän sitä ei juuri muulloin tule leivottua, vaikka se maistuu hyvältä ja kestää mainiosti säilytyksen. Maku vain syvenee ja paranee.  Taatelikakkuja olen leiponut myös sukulaisille ja ystäville viemisiksi. Tänäkin vuonna lupasin viedä äidille taatelikakun ja pari kakkua löytää tiensä toisiin koteihin.

Päätin vaihteeksi kokeilla uutta ohjetta. Sellaisen löysin Suvikummun Marjan blogista. Marja maustoi taatelikakkunsa Blossa 19 -glögillä. Minä laitoin madeiraa. Kakut onnistuivat hyvin ja maku on mukavasti kosteampi, kuin omalla vanhalla ohjeellani toteutettuna. Kiitos Marjalle hyvästä ohjeesta.




Perheemme joulupöytään kuuluu jälkiruokana aina viktoriankiisseli. Ohje on muistaakseni 80-luvun Kotivinkki-lehdestä (voi olla väärä muistikuva). Tarjotessani tätä jälkiruokana, moni on ihmetellyt, miksi sen nimi on kiisseli. Viktoriankiisseli on pikemminkin vanukas, oikeastaan riisipuuron hienompi, kylmänä syötävä versio. Ehkä nimi on aikanaan käännetty väärin ja jäänyt kiisselinä elämään. Lasten asuessa nyt omissa kodeissaan, emme syö yhteistä joulupuuroa. Siksi kätken toivomusmantelin viktoriankiisseliin.

Tänä vuonna emme syö yhteistä jouluruokaa laisinkaan. Niinpä tein viktoriankiisseliä pikkujoulujälkkäriksi. Kiisselin kyytipoikana voi syödä mitä tahansa marjasosetta. Meillä kiisselin kumppanina on aina kesällä pakastettuja mansikoita soseutettuna. Hyvää on, uskokaa pois! Alla ohje, jos joku haluaa kokeilla.

VIKTORIANKIISSELI

1 dl puuroriisiä
2 dl vettä
3½ - 4 dl maitoa
½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
yhden sitruunan mehu
(1 tl raastettua sitruunan kuorta)
2 liivatelehteä
2 dl kuohu- tai vispikermaa

Pane riisit kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Kun vesi on imeytynyt, lisää maito. Keitä puuroa kunnes riisit ovat kypsiä. (Älä keitä liian pitkään tai korkealla lämmöllä, jotta riisit eivät rikkoontuisi). Jäähdytä puuro täysin kylmäksi. Mausta se sokerilla, vaniljasokerilla ja sitruunamehulla. Jos käytät sitruunan kuorta, pese sitruuna ennen raastamista huolellisesti kuumalla vedellä.

Pehmitä liivatelehtiä kylmässä vedessä noin 5 min. Liota ne sen jälkeen kuumaan vesitilkkaan. Lisää liivateseos sekä lopuksi vaahdoksi vatkattu kerma puuron joukkoon. Kaada kiisseli lasikulhoon hyytymään. 

Tarjoa Viktoriankiisseli esimerkiksi mansikkakastikkeen kera. Soseuta mansikat tehosekoittimessa tai puserra ne siivilän läpi. Lisää hiukan vettä (pakastemansikat eivät kaipaa vettä) sekä halutessasi sitruunamehua ja sokeria.


Kauppaketjun ruokaohjelehdessä oli kuva hauskoista ja vähän erilaisista joulutortuista. Niitähän piti kokeilla. Helppoja tehdä, joskin hiukan sotkuisia. Ajattelin tehdä samalla ohjeella joskus suolaisia leivonnaisia, jolloin korvaan luumusoseen esimerkiksi maustetulla tuorejuustolla.


Tapiolassa runsas viikko sitten asioidessani kuljin kauppakeskus Ainoassa kukkakaupan ohi. Jo yhden kauniin amarylliksen omistajana en siltikään kyennyt menemään ohi, kun näin kaupassa komeita ritareita. Houkutus oli suuri huomatessani joukossa olevan myös vaaleanpunaisia. Muutama vuosi sitten minulla oli ihastuttava Rozetta-amaryllis, joka avautuessaan oli kuin tyllimekkoinen balettitanssijatar. Nyt niitä oli kukkakaupassa aivan edessäni, enkä todellakaan puolta minuuttia miettinyt, kun myyjä jo pakkasi minulle Rozettan kotiin tuotavaksi. Ei pääse puutarhahörhö kukkahimostaan eroon edes talvella. Eikä onneksi tarvitsekaan.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!


torstai 5. joulukuuta 2019

Sekaisin tinteistä

Clematis Purple Dream
  
Jos laittoi auringonvalo ja hennon lumipeitteen saanut maisema tintit sekaisin, niin sekaisin se sai puutarhahörhönkin. Olen ahminut valoa surutta siinä, missä pikkulinnut ovat pörränneet siemenautomaateilla sankoin joukoin. Aurinkoiset lumimaisemat saattavat muuttua piankin tasaisen harmaaksi loskasääksi, mikäli säätiedotukset pitävät paikkansa.


Naapurin kissa on kiertänyt pitkin pihaa. Usein illalla olohuoneessa ollessani huomaan liiketunnistinvalon syttyvän. Mami se siellä partioi Juuson entisiä alusmaita. Muitakin kissoja alueellamme liikkuu, mutta Mami kaikkein ahkerimmin.


Alapihalla huomioni kiinnitti muuten neitseellisessä lumitasanteessa myllätty alue. Lähempi tarkastelu osoitti Mami-kissan olleen saalistamassa. Päästäinen on päässyt hengestään, mutta pahanmakuisena ei ole kissalle syötäväksi kelvannut. Netistä tietoja päästäisestä kaivaessani luin niiden syövän erilaisia hyönteisiä ja kotiloita. Mainiota, syököön kaikki kotilot meidän puutarhasta. Päästäinen koki näin uuden arvonnousun pihapiirissäni. Tai ne muut päästäiset, jotka yhä ovat elossa. Tuon pakastuneen yksilön nostin pensaikkoon, sillä hautajaisten järjestäminen kohmeisessa maassa ei nyt onnistu.


Viikon aikana en täyttänyt siemenautomaatteja ollenkaan. Linnut tyhjensivät ne parissa päivässä ja erityisesti viherpeipot pöllyttivät siemenet maahan. Ajattelin, että syökööt ensin maassa olevat pois. Talipötköt ja -pallot kelpaavat nekin, mutta moni maassa ruokaileva lintu ei niihin käsiksi pääse.



Lauantaina täytin siemenautomaatit ja sen jälkeen olikin koko päivän melkoinen vilske. Tali-, sini- ja kuusitiaisia, viherpeippoja, vihervarpusia, punatulkkuja, pikkuvarpusia, mustarastaita, närhiä. Käpytikka ja jopa harmaapäätikka ovat nyt säännöllisiä vieraita.

Ehkä minun täytyy alkaa säästämään rahaa zoomiin, sillä olisi tosi mukava saada parempia kuvia linnuista. Nykyinen objektiivi ei kovin pitkälle yllä ja rajattunakin kuvista tuppaa tulemaan tärähtäneitä ja rakeisia. Enimmäkseen tähtään tinttejä joko keittiön tai työhuoneen ikkunasta. Pihalla ollessa kovin lähelle lintuja ei millään pääse. 


Aronioita jäi pensaisiin runsaasti, koska pakastimeen ei vain kaikki mahtunut. Paljon olemme aronioita syöneet aamupuuroon ripoteltuina. Viime päivinä mustarastaat ovat pomppineet aroniapensaissa marjoja napostelemassa. Tykkäävät kaiketi nekin pakastetuista marjoista.


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

PS. Jos haluat tietää lisää pikkulintujen talviruokinnasta, käy Yle-Areenassa kuuntelemassa Luonto-Suomi ohjelma ke 20.11.2019. Ohjelma tarjosi paljon ja hyvää tietoa. 



PS. Postausten ajastamisen huono puoli tässä säiden vaihtelevassa maailmassa on jutun laahaaminen menneisyydessä. Maisemat nimittäin ovat parhaillaan kaikkea muuta kuin valkeat eli mustat, märät ja lumettomat. Toivotaan ja odotetaan valoisampia hetkiä.
 

maanantai 2. joulukuuta 2019

Valoa tankkaamassa


Sateisen harmaa marraskuu vaihtui joulukuiseen valoon. Vielä perjantaina alkuillasta satoi vettä kaatamalla. Illan mittaan vesi muuttui rännäksi ja vihdoin lumeksi. Luonto sai hennon lumipeitteen. Lauantain ja sunnuntain pikkupakkasen kirpaisema auringonpaiste houkutteli ulos nauttimaan valosta ja kauneudesta.


Vähäinenkin lumi tekee puutarhassa taikojaan. Se myös vaimentaa ääniä ja pehmentää muotoja. Arkiset risukot ja ryteiköt ovat yhtäkkiä satumaisemia. Tuskin hämmästyisi, jos ruusupensaasta eteen pujahtaisi keijukainen - tai näin joulun alla tonttu.


Lyhdyt ovat odottaneet kynttilöitä. Perjantai-iltana kävin niitä eri puolille taloa sytyttämässä. Näin teen joulukuussa joka viikonloppua. Toisinaan viikollakin.


Sinistä taivasta tiiraillessani huomasin tien toisen puolen kuusissa valtavasti käpyjä. Ihmekös tuo, kun kukkivat alkukesästä niin komeasti.


Puutarhan kasvit uinuvat hentoisen lumikerroksen alla. Arvaisitko, että tässä on peittokurjenpolvi? Kesällä se on nätti, vaan eipä ole hullumpi sen joulukuinen juhlapukukaan.


Entä tämä pehmoinen kaveri. Kukahan mahtaa olla kyseessä? Loppukesästä purkkiin kylvetty siperianunikkohan se siinä. Sama, joka kehitti itselleen nupun syksyistä kasvimaata kaunistamaan. Satakoon unikon päälle lisää lunta talvipeitoksi. Jospa se auttaisi kasvin syvempään uneen, josta se sitten kevätauringon myötä reippaana heräisi.


Naapurin kissa on käynyt limboamassa meidän aidan ali. Parissa paikassa ihmettelin ensin moista hankaumaa lumessa, kunnes oivalsin kissan olleen asialla. Jäljet jatkuvat aidan molemmin puolin normaaleina. Toivottavasti jänikset eivät innostu ottamaan kissasta mallia. Toistaiseksi alapihalla ei jäniksen jälkiä ole näkynyt.


Mustarastaiden ei tarvitse limboilla. Kunhan tepastelevat siemenbuffettien läheisyydessä odottamassa viherpeippojen innokasta siementen viskomista. 


Sunnuntaina kävin katsastamassa kahden lähijärven rannat. Hetkeen ei järvelle ole jalkaisin menemistä. Avovettäkin näkyi vielä. Toisen järven rannassa on talviuintipaikka, jossa reilun kokoinen alue pysyy avoinna läpi talven.


Viime viikon kosteus on kiteytynyt jääkukkasiksi kynttilälyhdyn ruutuihin. Kynttilän lämpö sulatti jääkukkaset nopeasti. Ehdinpä sentään ne kuvata.


On maassa lunta
ja siilipariskunta
jo nukkuu talviunta.
Näkee unta kuusta
ja hiiren sääriluusta
ja omenapuusta
ja lämpimästä kesästä
sekä somasta käenpesästä.


Valoisaa joulukuun alkua kaikille!
 

perjantai 29. marraskuuta 2019

Nyhjää tyhjästä


Sade ropisee työhuoneen ikkunaan. Ulkona on aamusta iltaan samanlaista harmaata hämärää. Olen ripotellut kausi-/jouluvaloja ulos ja sisälle. Niin sähköllä kuin patterillakin toimivat ajastuvat syttymään ja sammumaan itsestään. Alkuun laitoin sähköllä toimivat syttymään iltapäivän hämärän aikaan. Vähitellen olen säätänyt ajastimia siten, että osa valoista palaa lähes koko päivän. Patteritoimisten paloaika on valmiiksi 6-8 tuntia, joten niiden säätäminen on rajallista.


Yhden harmaan päivän käytin käytävien haravoimiseen ja tuulien viskomien oksien keräämiseen. Kärräsin ja levitin myös kolme kärryllistä multaa pariin kukkapenkkiin. Suursäkin pohjalle jäi vieläkin hiukan multaa, jonka senkin taidan vielä levittää. Ellei tule pakkasia jäädyttämään multaa.

Oxalis

Sisällä talvehtivat pelaguut ovat hengissä, mutta melkoisia raaskuja niistä vähitellen kehkeytyy. Toivottavasti joulun jälkeen lisääntyvä valo saa ne piristymään. Pääasia, etteivät kuole. Autotallissa on välivarastossa kaksi verenpisaraa ja passioköynnös. Tällä hetkellä autotallin lämpötila on +7 astetta. Koska autotallissa ei ole lämmitystä, on kasvit siirrettävä pakkasten tullessa kellariin.

Kellarissa talvehtii kaksi isoa pelaguuta, begonioita ja muutama oxalis. Sekä tietenkin daalioita ja muita juurakoina. Oxalikset ovat muuttuneet pimeässä kellarissa hailakoiksi. Niitä katsellessa mieleen muistuu olmi (luolissa elävä sokea, pigmentitön salamanteri (Proteus anguinus). Sellaisia näin käydessäni vuosia sitten Postojnan tippukiviluolissa (Slovenia).


Harmaa marraskuu on erinomaista aikaa itsensä sivistämiseen. Tämän syksyn aikana olen harrastanut kulttuuria varmaan enemmän, kuin vuosiin yhteensä. RSO-konserttien lisäksi tutuiksi ovat tulleet monet museot ja näyttelyt.


Pari viikkoa sitten osallistuin tutustumisretkelle Helsingin Bulevardilla sijaitsevaan Aleksanterin teatteriin. Oppaanamme toimi Aku Ahjolinna, joka sai kiinnityksen tanssijaksi Suomen kansallisbalettiin 1963. Parempaa opasta tuskin olisi voinut saadakaan. Ahjolinna hallitsee 1879 valmistuneen rakennuksen historian. Hänen eläväinen ja avoin olemuksensa on mitä parhain johdattamaan yleisöä kauniin rakennuksen saloihin. Vuoteen 1993 balettitanssijana toimineena hän tuntee sekä alan että ihmiset. Tarinoita hänellä siis riittää.


140-vuotias Aleksanterin teatteri on valtion omaisuutta ja sitä myydään parhaillaan. Rakennus on suojeltu, eikä sitä voi muuttaa vaikkapa hotelliksi tai toimistoksi. Remontoiminen tulisi arvioiden mukaan maksamaan noin 40 miljoonaa euroa. Kunnon peruskorjauksen rakennus tosiaan tarvitsee. 

Suomessa on aika vähän vanhoja arvorakennuksia. Minusta on sääli, että niiden annetaan mennä liian huonoon kuntoon, eikä niihin haluta investoida rahaa. Matkustamme mielellämme ulkomaille ihailemaan vanhojen kauniiden rakennusten täyttämiä kaupunkeja, mutta omassa maassa sellaisille ei anneta arvoa.


Taiteilijaystäväni houkutteli minut katsomaan Ateneumiin "Maailmalta löysin itseni - Helene Schjerfbeck" -näyttelyn, joka on esillä 26.1.2020 saakka. Samalla kiersimme myös "Taiteilijoiden Ruovesi" -näyttelyn, jossa on esillä mm. Akseli Gallen-Kallelan, Hugo Simbergin, Ellen Thesleffin ja muutaman muun teoksia. Pidän kovasti Helene Schjerfbeckin maalauksista. Tässä näyttelyssä on esillä maalauksia, joita ei ole aiemmin Suomessa nähty. Taiteilijan kanssa oli mielenkiintoista katsella tauluja. Hänen tietojensa ja taitojensa kautta avautui ihan uusia näkökulmia.

Museokortti on siinäkin suhteessa hyvä ratkaisu, ettei tarvitse kerralla perehtyä ison museon tarjontaan. Voi nauttia osan silloin, toisen tällöin. Välttyy hyvin kulttuurin yliannostukselta ja säilyttää mielenkiinnon vierailla toisen tai kolmannenkin kerran.

Joulupuu Tapiolan kauppakeskus Ainoan edustalla.

Kulttuurinautintojen lisäksi tein pikaisen asiointireissun Espoon Tapiolassa lokakuussa avautuneeseen kauppakeskus Ainoaan, jonka uusimmassa osassa en ole vielä käynyt. Onhan siellä kauppakeskuksessa avaraa ja kiiltävää. Uutisoinnin mukaan Ainoasta on ollut tarkoitus tehdä erilainen kauppakeskus, jonne tavallisimmilla ketjuliikkeillä ei ole asiaa. Varmasti sieltä jokunen iso ketjupuoti puuttui, mutta ihan riittävästi niitä näytti Ainoaankin rantautuneen. 

Ainoan ulkopuolella avaruus ja kiilto puuttuu tykkänään. Aikamoinen rakennustyömaiden muodostama sokkelo koko vanha Heikintorin ja Tapiontorin ympäristö. Toivottavasti kulahtaneessa kunnossa olevat 50-luvun liikerakennukset remontoidaan, laattakäytävät uudistetaan ja kerrassaan surkeassa jamassa olevat istutusalueet kunnostetaan.

Persiljaa eivät sateet ja tuulet nujerra.

Älkäämme antako harmaan maiseman syöpyä sieluumme, vaan mennään kaikki pää pystyssä kohti joulua ja sen jälkeen pidentyviä päiviä. Huomenna on marraskuun viimeinen päivä. Jos joulukuukin menee samalla tavoin siivillä liitäen, olemme hetkessä uusia kylvöjä aloittamassa.

Mukavaa pikkujoulun aikaa kaikille!
 

maanantai 25. marraskuuta 2019

Joulu-alkuisia juttuja

Hellebotus - Jouluruusu

Jonkun blogissa oli muutama päivä sitten kuvia jouluruusun nupuista. Toiveikkaana kiersin oman pihan jouluruusut ja löytyihän niitä nuppuja meiltäkin. Pikkupuutarhan Kivipenkkiin istutin pari vuotta sitten pari halpisjouluruusua ja hyvin ovat viihtyneet. Kesällä saavat liikaakin paistetta osakseen, mutta niin vain porskuttavat hyväkuntoisina elämässään eteenpäin.


Nupuista tulin iloiseksi. Joskin mietin, pitäisikö niitä vähän peitellä puunlehdillä. Sää on selvästi kylmennyt ja yölläkin on taas pakkasta. Kun luntakaan ei ole luvassa, ehkä on parempi suojella nuppuja. Kevään kukintaan on vielä pitkä aika. Ylipäätään puutarhassa kulkeminen ja kasvien tarkkaileminen tuo oudon tunnelman. Mistään ei ole oikeastaan mitään odotettavaa, vaan pikemminkin on varauduttava vähäisempienkin ilonpilkahdusten talviuneen.


Tapani mukaan olen aloittanut joulukorttien askartelemisen. Tehtävä etenee hyvin hidasta vauhtia, sillä en ole laisinkaan varma, kannattaako kortteja tänä vuonna laittaa postiin. Ehkä parempi idea olisi samantien muuttaa kortit ystävänpäiväversioiksi, sillä jouluksi kortit tuskin perille pääsevät. Osan voin tietenkin pudottaa postilaatikoihin. Voinhan myös ajatella, että kerrankin olen todella ajoissa. Jospa kortit lähtevätkin liikenteeseen seuraavan joulun alla.


Monet vuodet olen valmistanut sinappia annettavaksi läheisten joulupöytään. Samalla reseptillä sinapin teen joka vuosi, mutta hiukan säädän sinappijauheen määrää ja viimeisenä lisäämääni alkoholia. Tässä ohje, jonka alkuperästä ei enää ole harmainta aavistusta. Mitä enemmän lisäät sinappijauhetta, sen kipakampi on lopputulos.Kerma-annoksen korvaan aina kermalla ja mustalla kahvilla.

HERKKUSINAPPI

1 ½ dl sinappijauhetta (Colmans tai vastaava)
1 ½ dl sokeria
2 dl kermaa (tai 1 dl kermaa ja 1 dl mustaa kahvia)
4 munaa
1 tl maissijauhoja
1 rkl ruokaöljyä
1 tl etikkaa
madeiraa, sherryä tai konjakkia maun mukaan

Ainekset sekoitetaan huolellisesti keskenään. Seos kaadetaan laakeapohjaiseen kattilaan ja kiehautetaan nopeasti koko ajan hämmentäen (palaa helposti pohjaan, joten muista hämmentäminen). Jäähdytä nopeasti ja purkita. Säilyy hyvin – maku vain paranee. Jos haluat voimakkaampaa sinappia, lisää vain jauhemäärää.


Kuten ohjeessa mainitaan, sinappiseos palaa helposti ja nopeasti pohjaan. Siksi sitä kannattaa hämmentää ja valvoa koko ajan. Teen yleensä tupla-annoksen, jolloin seoksen kuumeneminen kestää hetken. Saostuminen alkaa yhtäkkiä ja se jatkuu jonkin verran vielä senkin jälkeen, kun astian on ottanut hellalta. Parhaaksi valmistusastiaksi olen todennut wokkipannun. Se on riittävän laakea ja pyöreäpohjainen. Siinä seosta on helppo hämmentää ja kuumeneminen tapahtuu tasaisesti.

Purkitan sinapin lastenruokapurkkeihin. Niitä on yleensä aina jollakin naapurilla tai lähipiirissä ylimääräisiä. Lastenruokapurkki on sopivan kokoinenkin. Leikkasin purkeille kahviservetistä harkkosaksilla sopivan kokoiset myssyt, jotka sidoin punaisella narulla. Vielä on tarkoitus tehdä purkkeihin pienet etiketit.


Ei joulunalusta ilman amaryllistä. Kotikylän marketeissa ei vielä ollut ainuttakaan. Sen sijaan kukkakaupastamme löytyi kolmivanainen, valkoinen rimssumekko. Kukka on kasvatettu naapurikunnan puutarhalla, joten siinä lisäsyy kantaa kaunotar kotiin. Ensimmäinen kukka on nyt avautunut. Sijoitin amaryllisen paikkaan, jossa näen sen sohvalla istuessani. Aion ihastella rimssumekkoritariani (eikös tasa-arvoa tavoittelevassa maailmassa tule olla naispuolisiakin ritareita?) koko rahan edestä.
 

torstai 21. marraskuuta 2019

Pensasruusut - miten heitä leikkaisin?

Rosa centifolia muscosa - Sammalruusu

Talvikausi on hyvää aikaa suunnitella puutarhan uudistuksia ja muutenkin syventyä seikkoihin, joihin ei ehkä kiivaimpana kasvukautena ehdi riittävästi puuttua. Harmaana marraskuun päivänä ruusukuvien selaaminen tuottaa iloa ja samalla ajattelin pohtia niiden leikkaamisen saloja.

Tähän saakka olen lähinnä istuttanut pensasruusuja ja kiertänyt katselemassa niiden kukkimista. Pensasruusut ovat oikeastaan aika helppoja kasveja, mutta kyllä nekin jotain hoitoa kaipaavat ja hyvässä hoidossa enemmän kukoistavat.

Rosa rugosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu (tarhakurtturuusu)

Kovin paljon en ruusupensaitani ole leikannut. Osittain siksi, että en edelleenkään ole kovin selvillä eri ruusujen leikkaustavoista. Osittain myös siksi, etteivät tärkeimmät ruusuni ole vielä kovin vanhoja ja kookkaita.

Rosa pimpinellifolia 'Poppius' - Suviruusu

Tarkempia, lajikohtaisia ohjeita olen kaivanut esiin kirjoista ja netistä. Käyttökelpoinen yhteenveto-opas omien ruusujen leikkaamiseksi on vielä tekemättä. Parhaat ohjeet eli Jorma Koskisen Pensasruusujen leikkaaminen löysin netistä.

Rosa francofurtana 'Splendens' - Valamonruusu (Kirkonruusu-ryhmä)

Keräsin tähän postaukseen tärkeimpiä lainauksia Jorma Koskisen leikkausohjeista. Ajatus on, että voisin tarvittaessa palata täältä tsekkaamaan leikkausohjeita. Halutessasi löydät lisää tietoa lukemalla koko Jorma Koskisen tekstin netistä.

Rosa majalis 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

Tornionlaaksonruusun istutin 2012. Se on noin 1,5 metrin korkuinen. Leveyttä sille on tullut mukavasti. Tornionlaaksonruusu kuuluu ryhmään, jota leikataan mahdollisimman vähän. Eipä minun yksilöni paljon leikkausta ole kaivannutkaan. Viime- ja edellisenä kesänä se on kukkinut runsaasti. Yksittäinen kukka ei kauaa kestä, mutta kukkien paljous takaa loistoa pitkäksi aikaa.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu (villiruusu)

Enpä muista, mistä punalehtiruusu on meille tullut. 2007 siirsin sen yläpihalta alapihan Kaivoruusupenkkiin, jossa se näyttää viihtyvän hyvin. Ruusulla on korkeutta hyvinkin kaksi metriä. Tämä ruusu on muutenkin melko roteva. Sitä ei ole tarvinnut kovinkaan kummoisesti leikata. Se kuuluukiin ryhmään, jota leikataan mahdollisimman vähän. Keväisin jokusen paleltuneen oksankärjen on joutunut leikkaamaan ja tyvelle kasvaneita siementaimia poistamaan. Joskus runsaslumisina talvina joku korkeampi oksa on mennyt poikki.

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson' 

Tove Jansson on samettisen punaisena kukkiva pieni ruusupensas, jonka istutin 2014. Tuona kesänä innostuin uusista suomalaisista ruusuista, joihin Tove Janssonkin kuuluu. Se on Peter Joyn kotipihassaan 1990 risteyttämä pystykasvuinen ja terve ruusu. Jonkun verran vattukärsäkkäät ovat Tovea pihassani kiusanneet. Tämäkään ruusu ei kaipaa suurta leikkaamista. Kuolleet oksat otetaan tietenkin pois ja nuorista oksista liian pitkät kärjet.

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu

Juhannusruusustani olen ennenkin kertonut. Se on kotoisin anopin lapsuudenkodista, joten sillä on pitkä ja tärkeä historia. Alun perin istutin tämän juhannusruusun yläpihalle. Siirsin sen alapihan Kaivoruusupenkkiin 2008. Koska en kaivanut juhannusruusua kovin tarkasti pois yläpihalta, kasvaa sitä sielläkin. Ei haittaa. Mikäli haluaa juhannusruusua leikata, on se tehtävä heti kukinnan jälkeen. Tällöin pensas ehtii kasvattaa uusia versoja, jotka kukkivat seuraavana keväänä.
 
Rosa 'Lumo' (Alba-ryhmä/Neidonruusu)

Myös Lumo kuuluu uusiin suomalaisiin pensasruusuihin. Istutin sen 2014 alapihalle. Kun sitten seuraavana kesänä perustin naapurin aidan viereen pensasruusuille uuden asuinpaikan, siirsin Lumon sinne. Lumon pitäisi kasvaa parimetriseksi, johon mittaan se ei ihan vielä ole yltänyt.  Lumo kuuluu niihin pensasruusuihin, joiden leikkaamista minun täytyy vielä opiskella.
 
Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu (Ranskanruusu)

Ensimmäisen Kirjoapteekkariruusun istutin 2013. Se oli yksi niistä kasveista, jonka menetin tappotalvena 2015/2016. Kirjoapteekkariruusu on mielestäni kaunis ja kiehtova polkagrisar-sävyisine kukkineen, joten hankin uuden kesällä 2016.
 
Rosa rugosa 'Sävel' (Tarhakurtturuusu)

Jälleen yksi uusiin suomalaisruusuihin kuuluva pensas eli Sävel. Se tuli meille Lumon, Soinnun ja Ilon kanssa kesällä 2014. Samoin se muutti uuteen ruusupenkkiin seuraavana kesänä. Sävelen korkeus on noin 1,5 m. Se kukkii joka kesä runsaana ja pitkälle loppukesään. Kukat ovat usein lähes valkoiset.
 
Rosa rugosa 'Sointu' (Tarhakurtturuusu)

Sointu-ruusuni tuli meille kesällä 2014. Sen istuttamisessa kävi pieni kömmähdys, sillä istutin sen Ruusupenkissä takariviin. Sointu kasvaa noin metriseksi ja niinpä se alkaa uhkaavasti joutua Sävelen murjomaksi. Lähitulevaisuudessa Soinnulla taitaa olla muutto väljempään paikkaan.
 
Rosa 'Ilo' (Puistoruusu-ryhmä)

Ilokin kuuluu kesällä 2014 istutettuihin suomalaisiin pensasruusuihin. Ilolla meni muita enemmän aikaa kotiutumiseen ja vasta parina viime kesänä se on kukkinut runsaammin. Sen pitäisi kasvaa parimetriseksi, jota odotan innolla. Silloin se näkyy kauemmas ja houkuttelee minut useammin sen kukkia ihailemaan.

Rosa rugosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu


Neilikkaruusun istutin 2013 ja siirsin 2015 uuteen Ruusupenkkiin. Minun neilikkaruusuni on punainen. Pensas kasvaa noin 1,5 m korkuiseksi. Se on yksi puutarhani ahkerimpia pensasruusukukkijoita. Menneenä kesänä yhdessä tertussa oli melkoinen joukko nuppuja, jotka aukenivat asteittain siten, että välillä kukkien rykelmä näytti yhdeltä isolta ruusulta. Toistaiseksi neilikkaruusua ei ole kovin paljon tarinnut leikata. Se kuuluu ryhmään, jossa leikataan 3 vuotta vanhempia oksia ja uudemmista 1/3.

*** 

Ruusun luonnonlajit, niiden lajikkeet ja lähisukulaiset

Ryhmään kuuluvat esimerkiksi Rosa majalis, metsäruusu ja sen lajikkeet 'Foecundissima', mökinruusu ja 'Tornionlaakso' sekä Rosa dumalis orjanruusu, Rosa glauca, punalehtiruusu ja sen lajike 'Nova'.
Spinosissima-ryhmä, kerran kukkivat tarhapimpinellaruusut kuten Rosa spinosissima 'Plena',  juhannusruusu, 'Papula', papulanruusu ja 'Poppius', suviruusu.
Harisonii-ryhmä, tarhaharisoninruusut kuten 'Williams' Double Yellow', viljaminkeltaruusu, 'Aurora' ja 'Maija Hesperia'.
Foetida-ryhmä, persianruusut, mm. persiankeltaruusu ja kapusiiniruusu.
Blanda-ryhmä, blandaruusut, mm. 'Herttoniemi', 'Tarja Halonen' ja 'Toukoniitty'.
Löytöruusuista useat kuuluvat tähän ryhmään samoin monet muut tarkemmin luokittelemattomat kerran kukkivat perinneruusumme.
Lisäksi samalla tavoin leikataan kerran kukkivat Moyesii-ryhmän mandariiniruusut ja kerran kukkivat Rubiginosa-ryhmän tarhaomenaruusu

Pääsääntö

Ryhmän ruusuja leikataan mahdollisimman vähän. Niinpä 30%:n sääntöä ei voida soveltaa. Kuolleet ja vaurioituneet oksat poistetaan tietenkin heti lumen sulettua. Muu kevätleikkaus ei ole tarpeen. Lajikkeet eivät kykene kasvattamaan kukkivia sivuversoja alempaa varresta. Nuput kasvavat ainoastaan edellisen kesän latvakasvun kärkiin. Leikkaamalla ruusuja keväällä menetetään ehkä koko sen kesän kukinta. Jos pensasta on tarpeen madaltaa, muuten muotoilla tai poistaa liian pitkiä vuosiversoja, on työ parasta tehdä kesä-heinäkuun vaihteessa tai heti kukinnan päätyttyä. Pensas ehtii silloin kesän aikana kasvattaa uusia versoja, jotka kukkivat seuraavana kesänä eikä kukintarytmi häiriinny leikkaamisesta. 
Lainaus, Jorma Koskinen: Pensasruusujen leikkaaminen

***

Rosa rugosa 'Ritausma' (tarhakurtturuusu)

Ritausma on vienyt sydämeni täysin. Sen istutin 2013 ja nyt se on noin puolitoistamertinen komistus. Ritausma on muutamana talvena saanut ylleen niin painavan lumitaakan, että joitakin murtuneita oksia olen joutunut leikkaamaan. Olen myös leikannut muutamista vanhemmista oksista kolmasosan. Ritausmasta tulee poistaa kukkineet kukat pois. Näin se kukkii runsaammin ja pidempään.

Rosa rugosa 'Hansa' - Hansaruusu (tarhakurtturuusu)

Hansa-ruusullani on ikää jo paljon, mutta valitettavasti en löydä merkintää sen istutusvuodesta. Sekin asui aikanaan yläpihalla ja muutti Kaivoruusupenkkiin perustaessani sinne ruusukeskittymän. Hansa-ruusu risuuntuu helposti kurttulehtiruusujen tapaan. Tai pikemminkin kasvattaa pitkiä oksia, joiden tyvi muuttuu pian lehdettömäksi. Leikkaan osan oksista säännöllisesti lyhyiksi saadakseni ne haarottumaan ja pensaan kukkimaan paremmin. Hansa-ruusun kuihtuneet kukat kannattaa leikata pois kukkimisen parantamiseksi.

*** 

Kerran kukkivat vanhat pensasruusut

Ryhmään kuuluvat useimmat vanhat helppohoitoiset lajikkeet kuten
Alba-ryhmä, neidonruusut, mm. 'Lumo', 'Minette' ja 'Tertin Kartano'.
Bourbon-ryhmä, kerran kukkivat bourboninruusut, mm.
'Great Western' ja 'Zigeunerknabe'.
Centifolia-ryhmä, kartanoruusut, mm. 'Major', 'Onni' ja 'Tunnelitie'.
Centifolia Muscosa-ryhmä, kerran kukkivat sammalruusut, mm. 'Nuits de Young', 'Henri Martin' ja 'Vaarala'.
Damascena-ryhmä, kesädamaskonruusut, mm. 'Celsiana' ja 'Blush Damask' ('Tähtitorninkatu').
Francofurtana-ryhmä, kirkonruusut kuten 'Frankfurt' ('Splendens') valamonruusu, kaikki kotimaiset kirkonruusukannat sekä 'Agatha' ja 'Empress Joséphine'.
Gallica-ryhmä ranskanruusut, mm. 'Alain Blanchard', 'Duchesse de Montebello', 'Officinalis', apteekkarinruusu ja 'Rosa Mundi', kirjoapteekkarinruusu.
Kerran kukkivat puistoruusut mm. 'Alchymist', 'Immensee' ('Korimro') ja FERDY ('Keitoli').

Pääsääntö

Ruusuja leikataan vuosittain 30%:n säännön mukaan kukinnan lisäämiseksi ja jotta pensaista tulisi tuuheampia ja monirunkoisia. Kun leikataan ja harvennetaan säännöllisesti, pensaiden alaosat eivät vuosien mittaan kaljuunnu. Pensaiden muotoa ja kaunista kasvutapaa on helpompi hallita ja ne kukkivat myös keski- ja alaosistaan. 
Lainaus, Jorma Koskinen: Pensasruusujen leikkaaminen.

***

Rosa rugosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu (tarhakurtturuusu)

Teresanruusun istutin 2015. Sen elämää taidan seurata kaikkein aktiivisimmin, koska se asustaa yläpihalla, leikkimökin läheisyydessä. Teresanruusu näkyy hyvin työhuoneen ikkunasta, joten siksikin se saa ylimääräisiä katseita osakseen. Teresanruusun uudemmista oksista olen leikannut 1/3. Sen kukinta paranee melkoisesti, jos muistaa leikata kuihtuneet kukat pois.

Rosa magnifica - Omenaruusu (Rubiginosa-ryhmä)

Jossain vaiheessa sain päähäni, että meillä täytyy olla omenaruusu. Kun sellaisen puutarhamyymälässä näin, en sen ostamista sen enempää tarvinnut harkita. Omenaruusu muutti meille 2015. Kovin tarkkaan en sen istutuspaikkaa ollut miettinyt ja niinpä se pääsi muiden ruusujen joukkoon Kaivoruusupenkkiin. Paikka oli alkuun ehkä turhan varjoisa, mutta metsän kaatumisen myötä omenaruusukin sai uutta puhtia ryhtyen reippaasti kasvamaan ja kukkimaan. Omenaruusun pitäisi kasvaa 2,5 metriseksi. Sopii siis hyvin punalehtiruusun kaveriksi, kun ei tarvitse toisen kainalossa huomiota kerjätä. Kenties jotain päivänä omenaruusu huitelee punalehtiruusua korkeammalla.

***

Uudelleen kukkivat pensasruusut
Ryhmään kuuluu suurin osa kaikista jatkuvasti tai uudelleen kukkivista pensasruusuista.

Austin-ryhmä, austininruusut.
Bifera-ryhmä, syysdamaskonruusut.
Bourbon-ryhmä, uudelleen kukkivat bourboninruusut.
Centifolia Muscosa-ryhmä, uudelleen kukkivat sammalruusut.
Grootendorst-ryhmä, neilikkaruusut.
Moschata-ryhmä, myskiruusut.
Portland-ryhmä, portlandinruusut.
Puistoruusu-ryhmä, mm. kanadalaiset lajikkeet.
Remontantti-ryhmä, remontanttiruusut.
Rugosa-ryhmä, tarhakurtturuusut.


Pääsääntö

Ruusuja leikataan muuten samoin kuin kerran kukkivia pensasruusuja eli 30%:n säännön mukaan, sillä erotuksella, että kukinnan uusiutumisen jouduttamiseksi kuihtuneet kukat tulisi poistaa niin pian kuin mahdollista. Jotta bourbonin-, syysdamaskon-, portlandin- ja remontanttiruusut ehtisivät huonoinakin kesinä kukkia uudelleen, on kuihtuneiden kukkien poisto tehtävä säännöllisesti ja ajoissa. Leikkaus tehdään, vaikka yhdessä tertussa olisi vielä joku avautumaton nuppu. Sen sijaan, että jäädään odottelemaan viimeistä hitaasti avautuvaa kukkaa, ehditään saada kokonainen uusi kukinto. Näin toimitaan varsinkin jos ruusuihin halutaan vielä kolmaskin kukinta, mikä ei viileinä vesikesinä aina tahdo maassamme onnistua. 
Lainaus, Jorma Koskinen: Pensasruusujen leikkaaminen

***

Rosa centifolia muscosa - Sammalruusu

Sammalruusun istutin 2012. Se on pikkuinen pensas, korkeus 0,5-1 m. Kukat ovat kerrottuja, vaaleanpunaisia. Parasta sammalruusussa on ehkä sen nuput, jotka ovat "karvan" peitossa. Siitä sammalruusujen nimikin tulee. Tämän postauksen lopussa on kuva sammalruusun nupusta, jossa näet sen sammaleisuuden. Sammalruusu ei ole pahemmin kaivannut leikkaamista. Tappotalvesta 2015/2016 se kärsi melkoisesti ja silloin luulin menettäneeni koko pienen pensaan. Leikkasin kaikki sen kuolleet oksat, vaan sieltä se taas ilokseni  ilmoille ponnisti.

***

Leikkausajankohdat

Uusi virtaus ruusualalla on, että moni tekee kevätleikkaukset jo syksyllä. Useat englantilaiset ruusugurut suosittavat syksyä kevään sijaan, ettei kasvuvoimaa tuhlautuisi. Ajattelutavan mukaan paljon uutta kasvua, uusia silmuja, uutta versoa ja kenties jo puhjenneita lehtiä menee hukkaan viivästyneen leikkaamisen myötä. Kasvi joutuu leikkauksen jälkeen ikään kuin aloittamaan energiatuotannon alusta, vaikka energia olisi ollut parempi käyttää kukintaan. Leikkaamalla ruusut jo syksyllä ei uutta kasvua mene keväällä hukkaan ja kasvuvoimaa säästyy. Yhdysvaltojen ja Britannian lauhkeimmilla vyöhykkeillä ruusut muutenkin leikataan perinteisesti jo tammikuussa, kun ruusut ovat vielä täysin lepotilaisia. Suomessa moni on alkanut leikata ruusujaan jo maalis-huhtikuussa, mikä ajaa saman asian. Syksy juuri ennen talven tuloa on parempi ajankohta varsinkin kasvitautien kannalta, koska monet taudinaiheuttajat eivät tuolloin enää ole aktiivisia. 
Lainaus, Jorma Koskinen: Pensasruusujen leikkaaminen

***

Rosa Hurdal - Norjanruusu (Puistoruusu-ryhmä)

Norjanruusun tilasin Oulujoen taimistolta kesällä 2015. Istutin sen Pikkupuutarhan kivimuurin viereen. Hurdalin ensimmäistä kukintaa sain odottaa toiseen kesään, eikä se kovin runsaskukkainen ole ollut senkään jälkeen. Metsän poistumisen jälkeen norjanruusu on selvästi viihtynyt paremmin. Se on alkanut kasvaa reippaasti ja viime kesänä jo kukkikin kivasti. Norjanruususta tulee iso ruusu, peräti kolmemetrinen. Sen leikkaamiseen minun on perehdyttävä paremmin, sillä sen rennot oksat vaurioituvat talvella herkästi.

Rosa harisonii 'William's Double Yellow' - Viljaminkeltaruusu

Viljaminkeltaruusun istutin kesällä 2015 Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Jälleen kerran virheellinen paikka, sillä kiven tyvessä se toki viihtyi hyvin, mutta jäi korkeammaksi kasvavien perennojen taakse. Niinpä siirsin tämän ruusupensaan keväällä 2018 lähellä olevaan Muuripenkkiin. Kuivan kesän vuoksi ajoitus oli huono. En ilmeisesti huolehtinut kastelusta riittävästi ja nyt Viljami-ressukka on vähän huonossa hapessa. Saapa nähdä, onko siinä ensi kesänä eloa enää laisinkaan.

Rosa Sommerwind - Peittoruusu

Kolme peittoruusu Sommerwindiä ostin kesällä 2014 terassin ruukkuihin. Syksyllä siirsin ne Vasenrinteeseen. Talvella Sommerwindit jäävät yläpihalta rinteeseen kolatun lumimassan alle. Siitä ne eivät ole olleet moksiskaan. Hiukan joudun joka kevät paleltuneita latvoja leikkaamaan, mutta hienosti kukkivat joka kesä.

Pitäisi enemmänkin harrastaa erilaisten monivuotisten kasvien käyttöä ruukkuistutuksissa. Syksyn tullen ne on helppo siirtää puutarhamultaan jatkamaan eloaan tulevina vuosina.

Rosa majalis - Metsäruusu

Metsäruusun taimen toin pihaamme lähellä olevalta autiotontilta 2001. Tämä ruusupensas on nopeakasvuinen ja rehevä. Se myös tekee juurivesoja, jonka vuosi en sitä ihan joka paikkaan tänä päivänä istuttaisi. Vaikka metsäruusu ei ohjeiden mukaan kaipaa leikkaamista, olen omia metsäruusujani surutta leikannut. Hyvin se kukkii, yleensä alkukesästä ensimmäisten joukossa. Tuoksu on hieno ja ruusu vetää puoleensa kaikenlaisten pörriäisten joukon.

Kesällä 2015 tilasin Norjanruusun ohella Oulujoen taimistolta myös ranskanruusu Duchesse de Montebellon. Se on runsaan metrin korkuinen ruusu, jonka istutin Pikkupuutarhan Muuripenkkiin. Norjanruusun tavoin Montebellon kukintaa on saanut odottaa. Ilmeisesti varjostavan metsän poistuminen auttoi asiaa ja viime kesänä se kukki ihan mukavasti. Kuviakin siitä pitäisi olla, mutta enpä vaan löytänyt. 

Nyt loppukesästä ostin alesta kaksi Austin-ruusua: Crown Princess Margaretan ja William Morrisin. Kummankin pitäisi olla aprikoosin sävyisiä. Uudet Austin-ruusuni eivät ehtineet vielä kukkia, joten ensi kesänä on ilmassa jännittävää odotusta.

Rosa centifolia muscosa - Sammalruusu

Pensasruusujen leikkaamisesta puutarhablogeissa on ennenkin keskusteltu. Minua ei samankaan tiedon toistaminen haittaa ja kaikki lisäopit ovat aina tervetulleita. Kerro, mistä sinä olet löytänyt hyviä pensasruusujen leikkausohjeita ja oletko sinut omien ruusujesi kanssa.

Tässä vielä linkki netistä löytämiini ohjeisiin, joita olen tähän postaukseen kerännyt:
Jorma Koskinen: Pensasruusujen leikkaaminen


Oikein hyvää viikonloppua kaikille!