Muutamaan päivään en ole ehtinyt laisinkaan pihahommiin, joten tänään heti aamusta hain haravan ja kottikärryt ja lähdin lehtitalkoisiin. Nyt alkavat jo omenapuutkin ravistaa lehtiään, samoin syreeneillä on jo melkoinen sulkasato meneillään.
Pensaatkin ovat selvästi luovuttamassa taistoaan ja niitä hiukan ravistaessa lehtiä satoi solkenaan maahan. Angervot ovat kyllä varsin sinnikkäitä ja edelleen myös melko vihreitä. Usein niissä on ollut lehdet vielä lumien sataessa maahan.
Aika paljon olen jo leikannut perennoja, mutta tänään lähti viimeisetkin. Etupihan Bermudankolmiosta napsin mustaksi menneet syysleimut kompostiin. Kuunliljat olen leikannut jo aiemmin, sillä niiden lehdet muuttuvat kylmyydessä limaisiksi klönteiksi, joita ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa kauniiksi.
Tarkoitus oli kaivaa Pikkupuutarhan kivipenkistä kruunuvuokotkin pois, mutta kun viime viikoisen punaisen kukinnon lisäksi myös siniset kruunuvuokot ovat innostuneet nuppuilemaan. Saapa nähdä, ehtivätkö avautua, koska loppuviikoksi on jo luvassa pakkasöitä ja päivisinkin lämpötilan pitäisi pudota alle viiden asteen.
Ilmeisesti syysmyrkkyliljani on kuullut minun manaavan, ettei se nyt niin erityisen näyttävä kasvi ole. Kaksi vuotta sitten istutin tasan kaksi sipulia, kun kaupassa ei enempää ollut. Muistelen istuttaneeni ne samaan paikkaan, mutta nyt minulla on kuitenkin kaksi toisistaan melko etäällä olevaa kasvustoa, jotka pukkaavat kaiken aikaa uusia kukkia. Pikkuisen tässä jo nousee toive, että tällä vauhdillla syreenipenkissä tulee olemaan näin syksyisin violetti vallankumous.
Kummasti yhden tunnin siirto sai tämänkin päivän suorastaan kilvan kipittämään. Menin aamulla ulos ja silloin aurinko paistoi täydeltä taivaalta, mutta yhdessä hujauksessa se oli jo metsikön puiden takana matkalla länteen laskeutumaan. Nyt juuri kello on puoli viisi ja ulkona silmin nähden hämärtää.
Heti, kun aurinko menee metsän taakse, pihassa valo vähenee merkittävästi. Sen huomaa hyvin jo paljain silmin, mutta vielä paremmin kameran objektiivin läpi. Valovoimaa pitää oitis lisätä.
Autotallinurkan vaahtera alkaa olla typösen tyhjä. Alapihan isossa vaahterassa on sen sijaan vielä melkoisesti lehtiä. Tänään haravoin sekä ala- että yläpihaa, eikä se tuntunut laisinkaan niin epätoivoiselta, kuin vime viikolla. Edelleen niitä vaahteranlehtiä kertyi ihan hirvittävät määrät, mutta ehkä itse olin toisenlaisella tuulella. Nautin kuulaasta syyssäästä, matalalta paistavasta auringosta ja siitä, että jokaisella haravanvedolla tuli niin siistiä. Tiedän, että vielä on edessä parikin haravointikeikkaa, mutta jokaisella kerralla määrä vähenee oleellisesti, kunnes homma on taas tältä vuodelta hoidettu.
Vaahterat eivät tänä vuonna kummoistakaan ruskaa järjestäneet, aroniat loistavat sitäkin upeammin. Auringonvalossa ne suorastaan paloivat ja vielä hämärtyvässä illassakin näen niiden upeat värisävyt työhuoneen ikkunasta.
Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!
Sulo Heinola, Maija Myrskyluoto, Piparminttu ja Suvi Kullström, olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin ihan jokainen.
