Uutisten mukaan liikenne takkuaa pitkin Uuttamaata ja Etelä-Suomea. Monet ovat ilmeisesti päättäneet pitää etäpäivän ja teillä on kohtalaisen väljää. Autoilijat eivät kuitenkaan näytä ymmärtävän, kuinka pöllyävä lumi ja liukas tie voivat olla kohtalokas yhdistelmä. Vakavia onnettomuuksia ei kuulemma ole sattunut, mutta esimerkiksi Kehä III:n oli tunteja suljettuna, kun lumeen juuttuneita raskaita ajoneuvoja siirrettiin pois ajoväyliltä. Olkaa siis varovaisia siellä liikenteessä.
 |
| Hentoa vaaleanpunaista valkeissa lehdissä |
Amarylliksistä on viime vuosina tullut lempijoulukukkani. Valkoiset ovat siitä ihania, että niitä jaksaa katsella pitkälle joulun jälkeenkin. Ei sillä, ettäkö nakkaisin punaiset amaryllikset heti joulun jälkeen roskikseen. Ei suinkaan. Nautin niistä ihan yhtä paljon, kuin valkoisistakin.
 |
| Ei sellainen pinkki, joksi kyltin perusteella oletin. Kaunis kuitenkin. |
Amaryllistä ostaessa ei näköjään välttämättä voi tietää, millaisen kukan saa. Plantsusta joulun alla edullisesti ostamissani amarylliksissä ei ollut minkäänlaisia lappuja. Toisessa hyllyssä oli punaisia ja toisissa valkoisia. K-raudasta ostin yhden amarylliksen, jonka kohdalla hyllyssä oli teksti kukinnon olevan pinkki.
Ukkokulta toi minulle joulukukaksi ihastuttavan punaisen amarylliksen. Sen ensimmäisen vanan kuudesta kukinnosta leikkasin tänään neljä kuihtunutta pois. Kaksi kukkaa on vielä voimissaan ja kaksi vasta avautumassa. Toisen vanan ensimmäisten kukkien puna vielä kurkistelee, joten iloa on vielä runsaasti edessäpäin.
Toinen Plantsusta ostettu amaryllis on ensimmäisen kukkavanansa kukkinut. Toinen kukkavana availee nuppujaan. Nuo avautumaisillaan olevat nuput ovat tavattoman ihastuttavia ja kiehtovia. Samanlaisia hykerryksen tunteita saan kesällä katsellessani liljojen nuppuja.
En tiedä, mitä amaryllis siitä ajattelee, että pyörittelen sen purkkia nähdäkseni kukan jokaiselta puolelta. Aikamoinen sykerö, joka kuitenkin suoristaa terälehtensä nopeasti valtavaksi kukaksi.
Tämän amarylliksen kukan muoto on aivan erilainen, kuin Ukkokullan tuomassa punaisessa amassa. Tästä tulee mieleen enemmänkin orkidea. Vana oli pakko leikata maljakkoon, sillä raskaana se taipui ja oli jo aivan mutkalla.
Äidiltä jouluksi saatu valkoinen amaryllis on kuin prinsessan tyllimekko. Tämän aman kukkiminen ei kestä helmikuulle, kuten viimejouluinen kerrottu amaryllis teki. Toinen vana on jo kukkimisensa kukkinut ja toinenkin on jo melkoisessa vauhdissa. Kolmas vanakin oli tulossa, mutta se oli jo kukan saadessani hyvää vauhtia kuivumassa. Yhtenä aamuna totesin vanan aivan kuolleeksi. Sääli.
Poika tuo minulle joka joulu pienen marsipaaniporsaan. Tänä jouluna vieläpä aika kookkaan, kun pienemmät olivat kuulemma loppu. Aikanaan kerroin hänelle oman lapsuusjoulumuistoni, kuinka isäni antoi meille lapsille muutamana jouluna pienen marsipaaniporsaan. Oma lapsuuteni ei ollut yltäkylläisyydellä silattu. Kuten ei monella muullakaan 50-60 -luvun lapsella. Siksi tuollainen pieni marsipaaniporsas on jäänyt mieleen harvinaisena muistona.
Poikani päätti tehdä marsipaaniporsaan antamisesta oman jouluperinteensä. Arvatkaa vain, kuinka aattona lämmittää mieltä avata pahvirasia ja löytää sieltä vaaleanpunainen possu. Koskaan en ole raaskinut possua heti syödä, vaan olen odottanut sopivaa hetkeä päättää joulu sen popsimiseen. Tänään oli sitten tämän possun viimeinen hetki. Aika makeaahan tuo marsipaani on, eikä kaikki edes siitä tykkää. Pieni possu on sopiva annos. Hyvästi joulu tältäkin osin.
Minikasvarissa oli joulun ajan pieni valokuusi. Sekin on saanut lähteä ja tilalle kasvariin muutti Tallinnasta tuotu keramiikkakissa. Pienistä nukeista katti taitaa näyttää suorastaan elefantilta, mutta ihan hän on kiltti ja rauhallinen. Hivenen ehkä velmuileva, mitä nyt tuosta ilmeestä voi päätellä.
Taidanpä lähteä lumitöihin. Mukavaa tiistai-iltaa kaikille!
