Toivon, etten joudu tätä sanomaani kesän mittaan katumaan, mutta on ihan hyvä, että välillä sataa ja on huonompia säitä. Ei muuten saisi kotona tehtyä yhtään mitään. Aamulla olin jo miltei toinen jalka pihalle menossa, mutta sateen vuoksi päädyinkin pitkästä aikaa leipomaan ja sen jälkeen hurautin huushollin läpi imurilla. Oli heti tunnollisempi olo, eikä tarvinnut jatkuvasti kompastella Juuson tassujen mukana kulkeutuneisiin roskiin.
Eilen olin päivällä synttärikutsuilla erään Ruusu-rouvan luona. Mikäs sen hienompaa kuin syntyä Ruusun päivänä. No, rouvan nimihän ei tietenkään ole Ruusu, mutta ruusuista hän kyllä tykkää ja kovasti. Koska sää oli mitä hienoin, oli ihan pakko jättää kakkukahvit vähemmälle ja rientää takaisin kotiin, jotta edes vähän ehtisi pihamaalla puuhastella. Auton perä olikin täynnä turvemultaa ja pari kehikkoa, joiden varaan on tarkoitus laittaa kesäkukkalaatikot niin sisääntulo- kuin olopihankin terassien laidalle. Kumma kyllä, kaupassa ei ollut noin kehikoihin sopivan kokoisia kukkalaatikoita, mutta yhteen sentään löysin laatikon omasta kellarista.
Piha on nyt jokseenkin kauttaaltaan rapsutettu siihen kuntoon, että kaiken sopii ryhtyä innokkaasti kasvamaan. Päässä tietenkin risteilee suunnitelmia jos jonkinlaisia. Jopa siinä määrin, että yöllä herätessä kyljen kääntämisen sijaan tuleekin pohdittua mahdollisia uusia istutusideoita. Sen sijaan, että iskisin alapihan nurmikon vähentämis -projektin kimppuun, aatokset liikkuvatkin nyt yläpihan kaadetun koivun vieressä olevaan penkkiin avautuneisiin mahdollisuuksiin. Koivu kun vei kaiken voiman ja asetti muitakin rajoituksia, jotka nyt ovat kokonaan poissa.
Käydessäni eilen multaostoksilla, oli ihmisillä jo kärryt täynnä kesäkukkia ja myös joitakin perennoja. Aurinkoiset ilmat ovat saaneet puutarhaihmiset kömpimään koloistaan, tietäähän sen jo itsestään. Ehkä noiden kesäkukkien suhteen kannattaisi kuitenkin vielä pitää järki päässä, sillä harvoin edes täällä etelässä yöt ovat niin lämpimiä toukokuussa, että orvokkeja lukuunottamatta monikaan kesäkukka tarkenisi yöt läpeensä ulkosalla. Kenties kaikki muut ihmiset ovat niin viitseliäitä, että jaksavat kuskata purkkejaan edes takaisin. Toisaalta lasitettuja parvekkeita alkaa jo olla enemmän kuin niitä lasittamattomia ja sellaisessahan lämpöä riittää.
Perennakauppoja tehtäessä neuvotaan katsomaan taimen kuntoa, mutta vaikeahan sitä on kovin tarkkaan todeta, jos taimen varressa ei vielä näy paria silmua enempää. Hiukan eilen tiirailin mm. köynnöksiä ja joitakin pensaita, ja kyllä ne olivat vielä aika paljaita. Toisaalta mietityttää hankkia tähän aikaan vuodesta sellaistakaan taimea, joka on ympäriinsä vihreänä ja rehevänä. Senhän on täytynyt varttua jossain niin lämpimässä tilassa, että mahtaako kestää laisinkaan siirtoa kylmään puutarhaan? En tiedä, joku viisaampi vastatkoon tähän.
Luultavasti menen kuitenkin huomenna itsekin taimiostoksille. Tämän kesän suunnitelmiin kuuluu lisätä pensasruusuja ja vuorossa olisi Valamon ruusu, Ritausma ja ehkä myös Ranskanruusu Rosa Mundi. Ritausmaa en ole vielä löytänyt lähiseudun taimistojen listoilta, muut kaksi kylläkin. Tuleva viikko on taas niin rikkonainen, etten taida ehtiä taimia heti istuttaa. Tiistaina on vietävä isä silmäklinikalle, keskiviikkona lähden Tallinnaan tutustumaan kaupungin ulkopuolella olevaan lankatehtaaseen ja paluumatkalla käymme Karnaluksissa. Ehkä sitten torstaina, sehän on pyhäpäivä. Lauantaina toteutamme viime vuonna alkanutta perinnettä eli menemme kimpassa syömään; minä, Ukkokulta, lapset puoliskoineen, anoppi ja minun vanhempani. Näin itse kullekin jää vapaus viettää äitienpäivää haluamallaan tavalla.
Maarit Garden of My Dreams -blogista muisti minua oheisella tunnustuksella, josta kiitän häntä lämpimästi.
Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
- Kopio post it -lappu ja liitä se blogiisi.
- Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
- Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro heille siitä kommentilla.
- Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.
Mietin ankarasti, kenelle omalta osaltani jakaisin tunnustusta. On vaikea määritellä, mikä olisi lempiblogi, kun niin monessa blogissa on sitä jotain. Yhdessä on upeat kuvat, toisessa taas viehättää tarinan kertomisen taito ja kolmannessa huumori kukkii kilvan puutarhan kasvien kanssa. Suosikkiblogieni määrä sen kun kasvaa, ja ainoa, mikä lukemista rajoittaa, on aika. Kun omaakin blogia pitäisi aina välillä päivittää ja sitä tärkeintä eli puutarhaa on niin kiva tarkastella milloin lapion varresta milloin taasen kameran etsimestä.
Aloittaessani oman blogini kesäkuussa 2011, ajattelin lähinnä jonkinlaisen valokuvilla höystetyn puutarhapäiväkirjan luomista. Niin siinä sitten kävi, että löysin ja löydän jatkuvasti uusia ihania puutarhablogeja, joita on kiva käydä lukemassa ja myös kommentoimassa. Tuntuu, että opin kaiken aikaa uusia asioita puutarhatöistä, kasveista ja paljon muustakin elämään liittyvästä. Tässä prosessissa tärkeä osa on ollut niillä monilla puutarhaihmisillä, jotka ovat löytäneet minun blogini ja ikään kuin ottaneet mukaan porukkaansa.
Päätin siten antaa tämän tunnustuksen - en viidelle vaan kuudelle sellaiselle bloginpitäjälle, jotka ovat tulleet blogiini kommentoimaan kohtalaisen alkuvaiheessa ja jotka myös edelleen kuuluvat niihin ahkerampiin kommentoijiin ja joiden blogeja käyn mielelläni säännöllisesti lukemassa.
Kiitos kaunis ja tunnustus teille:
Pirkko Elämää ja elämyksiä -blogi
Sussi Förmaaki ja puutarha -blogi
Tiina Pionihulluutta ja puutarhaunelmia -blogi
Marja Suvikumpu -blogi
Katja Viher- ja käsityöpiiperrystä -blogi
