Matti Myöhäisiä vai Eemeli Ensimmäisiä?

Dahlia Sneezy

 

Jos on ihmisen vaikea taipua syksyn saapumiseen, niin näyttää se olevan vaikeaa puutarhallekin. Lämpimät yöt ja lähes kesäiset mittarilukemat päivisinkin houkuttelevat kasveja unohtamaan talviunille taipumisen. Pihakierroksilla herää kysymys: "Ovatko nämä kukkiaan avaavat kasvit Matti Myöhäisiä vai Eemeli Ensimmäisiä? Eli pinnistävätkö loputkin voimansa esiintyäkseen parhaimmillaan? Vai kisailevatko ensi kesän kukinnan ykkössijasta jo näin syksyllä?

Veronica gentianoides - Unelmatädyke

Unelmatädyke kukkii alkukesästä. Tänä vuonna aika vaisusti. Ehkä juuri siksi se päätti ottaa kukinnan uusiksi. Ihmettelin jo pari viikkoa sitten, miten runsas ja vehreä lehtiruusuke sille oli ilmestynyt. Nyt myös kukkavana, jonka alimmaiset nuput ovat avautuneet.

Verbascum chaixii - Ranskantulikukka

Ranskantulikukka kukki elokuussa. Koska sen siementaimia on alkanut ilmestyä sinne tänne, leikkasin kukkavanan pian kukinnan päätyttyä estääkseni siementen leviämisen. Maanantaisella kierroksella huomasin ranskantulikukan kasvattaneen yhden uuden kukkavanan. Selvästi elokuisia matalampi, muuten tismalleen samanlainen.

Samalla kierroksella löysin uusia siementaimia. Valtaosa paikoissa, joissa eivät taatusti saa jatkaa elämäänsä. Kukkapenkissä taimet voisivat ehkä saada jatkoluvan, mutta keskellä käytävää niiden taival tulee päättymään.

Valkoailakki (Silene latifolia ssp. alba) vai valkoinen puna-ailakki?

Syyskuun alussa sisäänkäynnin kukkapenkistä löytämäni mysteerikasvi jatkaa kukkimistaan. Kasvi on tullut omia aikojaan ihan sopivaan paikkaan. Kuunliljojen ja syysleimujen väliin. Saa puolestani kasvaa ja viihtyä jatkossakin.

Netissä seikkailtuani päättelin kasvin nimeksi valkoailakki. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna pohti 2.9. julkaisemani postauksen kommentissa seuraavasti:

"Ihan vain pikainen kommentti, kun tuli mieleen tuosta ailakin kuvasta. Joskus selvittelin, mitä eroa puna-ailakin valkokukkaisella muodolla ja valkoailakilla on. Muistaakseni niillä oli jotain ulkonäöllisiäkin eroja, mutta helpoiten ne erotti siitä, että puna-ailakki kukkii päivällä ja valkoailakki öisin. Siinä paljastui, että lapsuudenkotini pihapiirissä ja lähimetsässä olevat valkoiset ailakit ovat puna-ailakkia. Siirsin muutaman valkokukkaisen ailakin tännekin tuomaan vaihtelua tontin laitamille ja tuolla ne taas tänä kesänä kukkivat nätisti."

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Toisille ihmisille kesäkukkien kasvattaminen siemenestä sujuu ongelmitta vuodesta toiseen. Minä en taida kuulua siihen ihmislajiin. Tai sitten teen kaiken tavalla tai toisella väärin. Monena vuotena kylvin harjaneilikoita ja sain ehkä yhden tai kaksi kukkimaan sen kesän, eikä niitä sen jälkeen sitten näkynytkään. Muutama vuosi sitten kokeilin harjaneilikan esikasvatusta. Istutin taimet penkkiin huolehtien ahkerasti niiden kastelusta. Nepä kasvoivat ja kukkivat. Ja mitä tärkeintä, siemensivät harjaneilikoita tuleviksikin kesiksi.

Alkukesästä harjaneilikoita alkoi ilmestyä myös kasvarin viereen. Luultavasti Kiemurapenkin yksilöt olivat levittäneet siemeniään suurella kädellä. Keskeisimmät siirsin parempiin paikkoihin, joissa ne ovat kukkineet kivasti. Suurin osa harjaneilikoista on lopettanut kukintansa aikaa sitten. Muutama valkoinen sisäänkäynnin lähellä on käytännössä vasta aloittanut kukintansa. Harjaneilikka on minusta kaunis kukka. Yllättävän pitkään kukkiva myös.

Scabiosa - Tärmökukka?

Törmäkukkia olen ostanut sekä taimena että kasvattanut siemenestä. Valkoista en mielestäni ole sen enempää istuttanut kuin siemenestäkään kasvattanut. Sellaisia kuitenkin kasvaa ja kukkii parhaillaan Syyspenkissä. Kirjanpitoni ei muutenkaan ole lainkaan ajan tasalla näiden törmäkukkien suhteen. En tiedä enkä erota, onko kyseessä kaukasiantörmäkukka vaiko joku muu. Muuten kiva, mutta hänen pitkä vartensa ei millään suostu pysymään pystyssä. Aina pitää rötköttää jonkun toisen päälle. Sikin sokin.

Echinacea purpurea 'White Swan' - Punahattu

Punahattujen menestymisen kanssa olen taistellut samaan tapaan kuin jouluruusujenkin. Kuinkahan monta punahattua olenkaan istuttanut ostotaimena ja kasvattanut siemenestä? Lukuisia. Tämän valkoisen punahatun olen kasvattanut siemenestä. Se on ollut Kiemurapenkissä jo useamman vuoden ja kukkii joka vuosi kahden verson verran. White Swanin ulkomuoto alkaa olla jo varsin rupsahtanut. Vaan onpa se jaksanut kukkia viikkotolkulla.

Echinacea purpurea 'Magnus' - Punahattu

Kuvan Kiemurapenkin punahatut ovat niinikään itse siemenestä kasvatettuja. Ovat olleet tässä vuodesta 2016, runsastuneetkin hienosti. Joka kevät pelkään punahattujen menehtyneen, sillä niiden lehdet nousevat paljon muita penkin kasveja myöhemmin. Pitää olla tarkkana, ettei vahingossakaan kitke ainuttakaan punahattua rikkaruohona pois. 

Punahatut ovat pihallani perhosmagneetteja. Paitsi tänä vuonna ei perhosia ole näkynyt. Ihmeen kauan nämäkin jaksavat kukkia, mutta lämmintähän nyt on riittänyt harvinaisen pitkään ja myöhään.

Echinacea purpurea - Punahattu

Syyspenkin punahatut olen istuttanut ostotaimina. Näistä en tiedä tarkempaa nimeä. Ovat vähän matalampia kuin Kiemurapenkin Magnukset. Siihen saattaa olla syynä myös paikka, joka on paahteisempi ja tuulisempi. Punahattujen aloittaessa kukintaa, niiden takana keijunkukka Hansit toistivat samoja sävyjä. Hansit ovat lopettaneet ajat sitten, mutta punahatut senkun kukkivat.

Comagaria/Fragaria 'Pink Panda' - Koristemansikka

Koristemansikka Pink Panda ei luovuta. Ei todellakaan, vaan se kasvattaa rönsyjään pitkin kukkapenkkiä ja pukkaa kukkia samaa tahtia. Pink Pandaa on helppo lisätä napsimalla kevyesti juurtuneita rönsyjä uusiin paikkoihin. Suunnitelmissani on ollut kerätä useampi rönsy istuttaakseni ne tiiviisti lähekkäin. Tavoitteena on saada runsaamman näköinen ja toivon mukaan myös enemmän kukkia pienemmälle alueelle. Tuskin enää tänä syksynä toteutuu. Josko sitten ensi kesänä.

Pink Pandan rönsyilemisestä huolimatta siitä ei ole tullut tilanvaltaaja. Rönsyt on helppo napsaista halutessaan pois. Sinnikäskin tämä kasvi on, sillä toisinaan se kasvattaa rönsyvarsia kanttausuran yli nurmikon puolelle. Jonkun kerran olen kiireissäni ajanut huoletta rönsyjen yli leikkurilla, mutta hetken olkiaan ravisteltuaan Pink Panda jatkaa eloaan reippaana. Kunnes käyn rajoittamassa hänen reviiriään.

Potentilla nepalensis 'Miss Wilmott' - Nepalinhanhikki

Nepalinhanhikki Miss Wilmott on kukkinut iät ja ajat. Nyt sen voimat näyttävät vihdoin ehtyvän. Laitoin sille elokuun loipussa tuen (vihreä naru on osa tukea), jotta kasvin pitkät varret pysyisvät jotakuinkin pystyssä tai ainakin poissa ruohonleikkurin tieltä. 

Minulla on Miss Wilmotille hakusessa parempi paikka. Sellainen, jossa sen kukat pääsisivät oikeuksiinsa rentoilusta huolimatta. Hyvät ideat ovat edelleen hakusessa. Kasvakoon Valkeakuulan vierellä, kunnes paikka löytyy.

Pilosella aurantiana - Oranssikeltano

Oranssikeltano on uskollinen loppukesän kukkija. Kukkii se jo aiemminkin, mutta pitää sitten pienen lepotauon. Sain kasvin vuosia sitten vihreänä pehkona tutulta, joka sanoi sitä lapinvuokoksi. Aika pian totesin, ettei saamani kasvi mikään lapinvuokko ole. 

Alkuun en edes oikein tykännyt oranssikeltanosta. Se kasvattaa tiiviin lehtiruusukkeen maan tasalle. Ruusukkeesta nousee varsi, jonka päähän kukat aukeavat. Nykyisin pidän oranssikeltanosta, enkä lainkaan suunnittele sen hävittämistä. Sen sijaan olen miettinyt, että se sopisi hyvin maanpeitekasviksi viihtyessään niukkaravinteisessa ja kuivassa paikassa.

Oranssikeltano tekee ahkerasti siementaimia. Se leviää myös rönsyillä. Sen sanotaan houkuttelevan päiväperhosia ja mesipistiäisiä.

Allium schoenoprasum - Ruohosipuli

Kuvauskierroksellani löysin kasvimaalta kukkivan ruohosipulin. Olen kylvänyt moneen paikkaan ruohosipulia, koska pidän sen alkukesän kukinnasta ja maustekasvina sitä pitää myös olla. Silppusin ruohosipulia pakastusrasiaan runsas kuukausi sitten. Nyt pehkoihin on kasvanut paljon uutta ja tuoretta ruohosipulia, joten voin jatkaa sen keräämistä.

Persiljaakin kasvaa ruohosipulin naapurissa. Sitä keräsin niinikään talveksi pakastimeen. Ja sille oli käynyt kuten ruohosipulille. Leikatut persiljat ovat yltyneet uuteen kasvuun.

Papaver - Pioniunikko

Ostan uskollisesti joka vuosi uusia pioniunikon siemenpusseja. Kylvän niitä yhtä uskollisesti vuodesta toiseen, mutta nepä ovat minulle uskottomia, eivätkä jaksa itää eikä kasvaa. Ehkä niiden helppous on samanlaisen perehtymisen takana kuin harjaneilikoiden. Pitää syventyä todenteolla niiden sielunelämään, jos onni vaikka kääntyisi.

Sen sijaan kuvan lila pioniunikko nousee vuodesta toiseen. Tänä kesänä tosin vasta näin syyskuussa siihen ilmestyi ensimmäiset nuput ja kukat avautuivat. Olen saanut tämän pioniunikon siemenet toiselta bloggarilta, mutta en kuolemaksenikaan muista, keneltä. Jossain arkistojen uumenissa tieto varmasti on.

Sanquisorba obtuse - Nuokkuluppio

Nuokkuluppio asustaa kahdessa paikassa; alapihan Kiemurapenkissä ja Olopihan Allaspenkissä. Alapihalla kukat ovat jo menneet ruskeiksi. Olopihallakin osittain, mutta paikoin on vielä avautumattomia nuppuja.

Tässä kasvi, joka tarvitsisi ihan oman paikkansa. Muiden kanssa asuessa sen pitkiksi venyvät lehdet ja vielä pidemmät kukkavanat kaatuilevat sinne tänne. Kiemurapenkin nuokkuluppion ymmärsin kerätä tämän kesän alkumetreillä sopivaksi nipuksi ja laittaa sille tuen.

Nyt olisi tällaisille siirtourakoille erinomainen ajankohta. Kaikenlaisia syystöitä on vain niin paljon, että siirrän ja siirrän nuokkuluppion asiaan perehtymistä jonnekin myöhempään ajankohtaan. Näin on tapahtunut parina aiempana vuotena ja näyttää tapahtuvan nytkin.

Tuntematon maksaruoho

Sisäänkäynnin Bermudassa kasvaa kuvan maksaruoho. Minulla ei ole hajuakaan, mistä ja milloin se on siihen ilmestynyt. Kauan se on tuossa ollut, mutta kukkii nyt ensimmäisen kerran. Lehtien harmaus on jonkinlaista härmää. Tanakoista varsista huolimatta tämä enimmäkseen makailee, ei siis pysy pystyssä.

Phlox paniculata - Syysleimu

Syysleimujen kukinta alkaa sekin olla loppusuoralla. Etupihan Bermudan erivärisissä syysleimuissa on vielä vähän väriä siellä täällä. Olopihan nimetön syysleimu on kukkinut tosi pitkään. Korkeutensa ja rankkasateiden vuoksi sekin tuppaa kallistumaan, mutta toimii kivana väripilkkuna muuten harventuvassa ja ruskettuvassa maisemassa.

Tietokoneelle kukkakuvia ladatessa niistä löytyy usein kaikenlaisia ötököitä. Nytkin joku siipiveikko on pysähtynyt syysleimun terälehdelle.

Phlox paniculata 'Bright Eyes' - Syysleimu

Pikkupuutarhan Kivipenkin Bright Eyes aloitti monien muiden syysleimujen jo lopetellessa. Tämä kasvi näkyy keittiön ikkunasta kurkistaessa, kunhan osaa suunnata katseensa oikeaan paikkaan. Hämärässäkin Bright Eyesin vaaleat kukat tuovat valoa pimenevään iltaan.

Syysasteri

Tänä vuonna syysasterit ovat loistossaan. Pikkupuutarhan lilakukkainen kukkii sananmukaisesti kuin viimeistä päivää. Se on kova leviämään. Olen nyhtänyt joitakin taimia polulta ja Kivipenkkiä reunustavista turveharkoista. Muutaman taimen vein viime syksynä alapihan puskanurkkaan.kun en raaskinut kompostiinkin laittaa. Puskanurkkaan, paikkaan, joka on vähän kuin "poissa-silmistä-kasvien-hautausmaa". Yllättäen se kukkii siellä parhaillaan, ainokaisen pensashanhikin takana.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard'

 

Joku aika sitten manasin, ettei Patricia Ballard suostu kukkimaan. Ehkä se kuuli uhkaukseni kitkeä koko kasvi pois. Luultavimmin Patricia tykkää lilakukkaisen tavoin tämän kesän olosuhteista ja näyttää parastaan. Vielä on nuppuja avautumatta, mutta vielä on aikaakin. Ainakin vähän. Tämä asteri myös avautuu maljakossa. Olenkin käynyt poimimassa sitä sisälle, kun sitä kerran riittää.

Colchicum autumnale 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja

Syyskuun viimeiset päivät ovat käsillä. Viikonloppuna siirrymme lokakuuhun. Sääkin näyttää muuttuvan syksyisemmäksi, sillä tämän kuun ylettömän lämpimät päivät vaihtuvat enemmän normilämpötiloiksi. Ja yöt kylmenevät. Jatkakaamme puutarhan syystöitä. Ja nauttikaamme syksystä.

Mukavia syyskuun loppupäiviä ja alkavaa lokakuuta kaikille!